Kristillinen etiikka on vaativaa. Se ei vain tyydy sanomaan, että älä tee pahaa. Se ei ainoastaan pyri kieltämään pahan tekemistä (passiivinen hyvä), vaan korostaa voimakkaasti hyvän tekemisen tärkeyttä (aktiivinen hyvä). Ja senkin niin vaativasti, että ihmisten tulisi rakastaa lähimmäisiään. Ja jopa rakastaa vihollisiaan. Kristillinen etiikka on vaativaa.

Lähimmäisenrakkaus - kristillisen etiikan ydin

Raamatun Vanha testamentti syntyi jo ennen kristinuskoa. Kristinusko hyväksyy kuitenkin monia Vanhan testamentin ajatuksia. Yksi hyväksytyistä asioista on Vanhan testamentin eettinen ydin kymmenen käskyn laki.
Nämä kymmenen käskyä ovat:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Vanhassa testamentissa on paljon erilaisia lakeja. Jotkut ovat tarkkoja rituaalilakeja, jotka eivät liity enää mitenkään nykymaailmaan. Monet säädökset ovat kuitenkin nykypäivänäkin tärkeitä. Seuraavassa esimerkkejä, jotka on koottu kaikki yhdestä ja samasta Kolmannen Mooseksen kirjan luvusta:

• Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten.
• Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin.
• Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön.
• Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle.
• Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen.
• Älkää harjoittako ennustamista tai noituutta.
• Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle
• Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
• Älkää pettäkö jakaessanne oikeutta, älkää myöskään mitatessanne pituutta, painoa tai tilavuutta.

Uuden testamentin etiikka on kristinuskon etiikkaa. Jeesuksen opetukset ja esimerkki ovat keskeisintä kristinuskon eettisessä opetuksessa. Jeesus Nasaretilainen kiteytti luonnollisen lain Kultaiseksi säännöksi:

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Kiinan viisas Kungfutse (551-479 eKr.) sanoi kultaisen säännön negatiivisessa muodossa:  "Mitä ette tahdo muiden tekevän teille, älkää tekään tehkö heille".
Jeesushan sanoi saman positiivisessa muodossa: "...tehkää te heille".

Jeesus tiivisti myös etiikan ytimen rakkauden kaksoiskäskyksi:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Rakkauden kaksoiskäskyä voidaan kutsua myös rakkauden kolmoiskäskyksi. Nämä kolme asiaa, joita tulisi rakastaa, ovat

1. Jumala
2. lähimmäinen
3. ihminen itse  ("Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi")

Eli ihmisen ei tule keskittyä niin täysin vain toisten rakastamiseen ja toisten edun ajattelemiseen, että unohtaa oman itsensä. Tällöin nimittäin ihminen nopeasti väsyy ja myös hänen kykynsä auttaa muita heikkenee.

Martti Luther ja luterilainen kirkko ovat selvästi luonnollisen lain kannalla. Määräyksiä ei siis katsota vain Raamatusta, vaan jokainen kykenee omantuntonsa ja järkensä avulla erottamaan oikean ja väärän toisistaan. Martti Luther sanoi tämän niinkin radikaalisti, että kuka tahansa talonpoikakin pystyisi kirjoittamaan Kymmenen käskyn lain. Kymmenen käskyn laki ei siis ole oikein ja totta sen tähden, että sen on antanut Jumala, vaan sen tähden, että se on oikein. Se on elämän oma laki, jota ilman emme voisi elää.

Luterilainen kirkko pyrkii tekemään selvän eron lain ja evankeliumin välillä. Laki vaatii, evankeliumi armahtaa. Laki muuttuu ajan mukana, mutta evankeliumi on ikuinen.

Hyvä esimerkki tästä lain muuttuvaisuudesta on Suomen ev.lut. kirkon muuttunut käsitys naisen sopivuudesta pappisvirkaan. Aiemmin ajateltiin, että nainen ei sovi papiksi, mutta 1988 tuli muutos: pappeus avattiin naisille. Aika oli muuttunut ja aiempi linja katsottiin vanhentuneeksi. Kaikki eivät tätä muutosta kuitenkaan hyväksyneet ja korostivat Raamatun opetusten ikuisuutta.