Tänään päätin pohtia lukupäiväkirjassani kirjan viimeaikaisia tapahtumia ja miettiä kissojen tekemiä ratkaisuja.

Kirjassa on viimeaikoina ollut pinnalla Tuuliklaanin katoaminen omalta reviiriltään. Kissojen yhteisessä kokoontumisessa Myrskyklaanin päällikkö Sinitähti koki tärkeäksi etsiä Tuuliklaanin takaisin. Muut klaanit epäröivät, mutta lopulta kaikki olivat samaa mieltä. Sitten puhuttiin kissojen ravinnosta ja pyydettiin Jokiklaania antamaan tuoresaalista myös muille klaaneille. Tähän Jokiklaani ei suostunut, koska Kaksijalat olivat vallanneet Jokiklaanin jokea ja heillä oli itselläänkin ongelmia ruoan kanssa Kaksijalkojen vuoksi. Seuraavana iltana Myrskyklaanin päällikkö Sinitähti ja varapäällikkö Tiikerikynsi kutsuivat Tulisydämen ja Harmaaraidan yöpaikkaansa ja antoivat heille tehtävän lähteä etsimään Tuuliklaania. Tulisydän ja Harmaaraita suostuivat tähän ja lähtivät leiristään etsimään Tuuliklaania. Kun Tulisydän ja Harmaaraita kulkivat Tuuliklaanin reviirin läpi, he näkivät siellä Jokiklaanin kissoja varastamassa ruokaa Tuuliklaanin reviiriltä. Miten se oli mahdollista, sillä ne itse olivat sanoneet, että toisten reviireiltä ei varasteta ruokaa?

Mielestäni Sinitähti ja Tiikerikynsi tekivät oikean ratkaisun, kun lähettivät Tulisydämen ja Harmaaraidan etsimään Tuuliklaania. Jokiklaanin päätös siitä, että muut klaanit eivät saa ravintoa joesta oli mielestäni väärä, varsinkin kun ne itse varastivat ruokaa Tuuliklaanin reviiriltä. Jokiklaanin päätös oli itsekäs ja omahyväinen kun ne eivät olleet valmiita antamaan omastaan muille ja samaanaikaan ne itse ottivat toiselle kuuluvaa ruokaa varastaen. Jokilaanin kissat olivat kaksinaamaisia ja se ei kannata koskaan.