Säteily on joko sähkömagneettisena aaltoliikkeenä tai hiukkasten liike-energiana esiintyvää energiaa. Säteilyä on esimerkiksi valo, radioaallot ja radioaktiivisten aineiden lähettämä säteily. Säteily on joko ionisoivaa tai ionisoimatonta sen perusteella, miten se vaikuttaa kohtaamaansa aineeseen. Ionisoimattoman säteilyn energia ei riitä ionisoimaan atomia eli aiheuttamaan siihen sähkövarausta. Sen käyttösovelluksia ovat esimerkiksi valaistus, lämmitys, viestintävälineet ja mikroaaltouunit. Ionisoiva säteily taas voi ionisoida atomin eli synnyttää siihen sähkövarauksen, joka voi aiheuttaa kemiallisia muutoksia kohteessa. Ionisoiva säteily jaetaan alfa-, beta-, gamma-, neutroni- ja röntgensäteilyyn niiden ominaisuuksien perusteella. Alfa-, beta- ja neutronisäteily ovat hiukkassäteilyä (eli atomin ydinhiukkasten liikettä) ja gamma- ja röntgensäteily ovat sähkömagneettista aaltoliikettä.

Säteilyaktiivisuuden yksikkö on bequerel (Bq), joka on nimetty ranskalaisen fyysikon Henry Becquerellin mukaan. Yksi becquerel tarkoittaa yhtä hajoamista sekunnissa. 100 miljardin Bq:n säteilylähde voi olla täysin harmiton 100 metrin etäisyydeltä tai tappava syötynä, joten se ei kerro mitään aineen vaarallisuudesta. Tätä varten tarvitaan toinen yksikkö, eli sievert (Sv), jolla mitataan säteilyannosta. Sievert-yksikkö on todella suuri, joten se ilmaistaan normaalisti tuhannesosina eli millisieverteinä. Koska becquerel ja sievert mittaavat täysin eri asioita, niitä ei voi verrata keskenään. Sievert on saanut nimensä ruotsalaisen lääketieteellisen fysiikan tutkijan Rolf Sievertin mukaan.