LENTÄJÄN POIKA (sävel ja sanat Edu Kettunen)

Minä istuin kiitotien päähän
Jäin ihmettä katselemaan
Kone kaunis, kuin lentäjän luusta tehty
Yllytti moottoreitaan
Minä ihailin villiä voimaa
Minä nöyristä lapsista nöyrin
Ja kun moottorit ampuivat sankarin matkaan
Jäin seuraavaa odottamaan

(kerto)
Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin

Minä nukahdin hallien varjoon
Unen kerosiinin katkuisen näin
Minä näin lentäjän huimapäisen ja varman
Syöksyvän ylöspäin
Ylös päin läpi pilvien peiton
Kohti ilmailun historiaa
Jetin siivillä kuohui auringon kulta
Kun se irtosi otteesta maan

KERTO

Lentokenttien aavoilla tuulee
Niin kuin ulapalla aution maan
Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä
Ovi miltei mahdottomaan

KERTO