Ruskuaispussin kuluttua loppuun poikasten ensimmäinen ravintokohde on eläinplankton.

Eläinplankton on muutamille lajeille tärkeä ravintokohde läpi elämän. Suomalaisista lajeista erityisesti muikku ja joskus myös siika käyttävät eläinplanktonia pääravintona.

Eläinplanktonia suuremmat vesien selkärangattomat ovat pikkukalojen tärkeää ravintoa. Monilla lajeilla selkärangattomat muodostavat suurimman osan niiden ravinnosta läpi elämän. Tällaisia lajeja ovat lähes kaikki pienikokoiset lajit, kuten pienet särkikalat. Suurikokoisista lajeista lahna syö pohjassa eläviä toukkia.


Särki.

Osa lajeista syö muita kaloja. Niitä kutsutaan petokaloiksi. Esimerkiksi hauki on tyypillinen petokala. Sillä on suuri suu, terävät hampaat ja räjähtävä nopeus. Ahven muuttuu petokalaksi kasvettuaan yli 15 senttimetrin pituiseksi.

Lohi ja taimen ovat niin ikään petokaloja. Ne muuttuvat petokaloiksi lähdettyään kasvuvaellukselle mereen tai järveen. Esimerkiksi Itämeren lohelle silakka ja kilohaili ovat tärkeää ravintoa. Vastaavasti järvessä kasvavalle taimenelle muikku on tärkeä saaliskala.

Myös särkikalojen keskuudessa on yksi oikea petokala. Se on toutain. Se syö mm. salakoita. Petokaloja on kuitenkin hyvin vähän kaikista lajeista. Suomalaisista kaloista yksikään ei käytä vain kasviravintoa, mutta särkikaloihin kuuluva sorva syö lähes pelkästään kasveja.


Hauki on petokala.