Vaarallinen säteily?
Säteily on energiaa, jota on kaikkialla. Se on sähkömagneettista aaltoliikettä tai hiukkasten liike-energiaa. Valo, radioaallot ja radioaktiiviset aineet ovat säteilyä. Kaikki säteily ei ole vaarallista vaan osa on jopa elintärkeää. Luonnonsäteilyä saa Suomessa niin maaperän radioaktiivisista aineista, kosmisesta taustasäteilystä kuin kehon sisältämistä aineista. Suomalainen saa luonnollisesta taustasäteilystä keskimäärin 5,9 millisievertin (mSv) suuruisen efektiivisen säteilyannoksen vuodessa. Lukua voi verrata säteilytyöntekijän vuosittaiseen säteilyannoksen enimmäismäärään, joka on 20 millisievertiä.
Säteilyaktiivisuuden yksikkö on bequerel (Bq), joka ei kuitenkaan kerro mitään säteilylähteen vaarallisuudesta. 100 miljardin Bq:n säteilylähde voi olla täysin harmiton 100 metrin etäisyydeltä tai tappava syötynä. Tätä varten tarvitaan toinen yksikkö, eli sievert (Sv), jolla mitataan säteilyannosta. Sievert-yksikkö on todella suuri, joten se ilmaistaan normaalisti tuhannesosina eli millisieverteinä. Koska becquerel ja sievert mittaavat täysin eri asioita, niitä ei voi verrata keskenään.
Säteilyä ei voi havaita ilman erillisiä laitteita, ja siksi se aiheuttaa monissa pelkotiloja. Säteilyn toimintaa ymmärtämällä on kuitenkin mahdollista hallita pelkoa. Monet viranomaiset ja kansainväliset yhteisöt ovat valvoneet yhteiskunnalle vaarallisimpia säteilylähteitä jo vuosikymmenten ajan. Yleistieto säteilystä, varsinkin radioaktiivisesta säteilystä, auttaa luomaan kaikille hyvän turvallisuuskulttuurin. Säteilylähteiden käyttö vaatii Suomessa Säteilyturvakeskuksen eli STUKin myöntämän turvallisuusluvan. Säteilylaki velvoittaa suomalaisten organisaatioiden johtoa huolehtimaan siitä, että työntekijät kaikilla tasoilla sitoutuvat hyvän turvallisuuskulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tämä parantaa koko henkilöstön tietoisuutta säteilyriskeistä ja ymmärrystä niiden merkityksestä turvallisuudelle.