Suomen sota
HELSINKI
Tee My Talking Avatar -applikaatiolla esitys Historiallisesta Helsingistä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.
Suomen sota 1808 - 1809
Suomen sota 1808 - 1809
Napoleon Bonaparte halusi Euroopan herraksi. Tiellä oli yksi este, Iso-Britannia, ja sinne Ranska ei voinut hyökätä, sillä merten herruus oli tukevasti Iso-Britannian hallussa. Niinpä maa pyrittiinkin luhistamaan taloudellisesti saartamalla se mannermaasululla. Kun mikään maa ei Iso-Britanniaan saanut viedä saarivaltion k
aipaamia tuotteita, maa lopulta luhistuisi ja tippuisi kypsän omenan tavoin Ranskan hyppysiin. Näin Napoleon uskoi. Mannermaasulku olisi saattanut toimia, jos kaikki maat siihen olisivat mukaan lähteneet, mutta Ruotsi ei halunnut toimia Napoleonin suunnitelmien mukaan (Tehtävä 1). Liittolaiselleen Venäjälle Napoleon antoi velvoitteen painostaa Ruotsi mukaan mannermaasulkuun. Keinoina olivat hyvä ja paha. Kun neuvotteluteitse ei Ruotsia mukaan saatu, oli Venäjän painostettava Ruotsia sotilaallisesti ja helmikuussa 1808 Venäjän joukot hyökkäsivät Ruotsiin ylittämällä Kymijoen. Alkoi Suomen sota. Sodassa olivat vastakkain pieni, huonosti varustautunut suomalaisarmeija (Tehtävä 2.) ja Venäjä. Suomalaisten tuli aluksi vetäytyä Pohjanmaalle odottamaan keväällä Ruotsista tulevia apujoukkoja. Etelän linnoituksia, Svartholmaa ja Viapori ei kuitenkaan saanut viholliselle luovuttaa, mutta sekä Loviisan edustalla sijaitseva Svartholma että Viapori, nykyinen Suomenlinna joutuivat vihollisen haltuun, kumpikin lähes taisteluitta. Etenkin Viaporin menetys oli kova paikka. Mutta menestystäkin saatiin. Siikajoella, Pohjois-Pohjanmaalla suomalaiset voittivat, samoin Revonlahdella ja kesällä Lapualla. Oravaisissa koettiin kuitenkin raskas tappio ja vajaa kaksi kuukautta myöhemmin tehtiin Olkijoen aselepo. Suomen sodan päättänyt rauha tehtiin Haminassa 17.9. 1809.
Napoleon Bonaparte halusi Euroopan herraksi. Tiellä oli yksi este, Iso-Britannia, ja sinne Ranska ei voinut hyökätä, sillä merten herruus oli tukevasti Iso-Britannian hallussa. Niinpä maa pyrittiinkin luhistamaan taloudellisesti saartamalla se mannermaasululla. Kun mikään maa ei Iso-Britanniaan saanut viedä saarivaltion k
aipaamia tuotteita, maa lopulta luhistuisi ja tippuisi kypsän omenan tavoin Ranskan hyppysiin. Näin Napoleon uskoi. Mannermaasulku olisi saattanut toimia, jos kaikki maat siihen olisivat mukaan lähteneet, mutta Ruotsi ei halunnut toimia Napoleonin suunnitelmien mukaan (Tehtävä 1). Liittolaiselleen Venäjälle Napoleon antoi velvoitteen painostaa Ruotsi mukaan mannermaasulkuun. Keinoina olivat hyvä ja paha. Kun neuvotteluteitse ei Ruotsia mukaan saatu, oli Venäjän painostettava Ruotsia sotilaallisesti ja helmikuussa 1808 Venäjän joukot hyökkäsivät Ruotsiin ylittämällä Kymijoen. Alkoi Suomen sota. Sodassa olivat vastakkain pieni, huonosti varustautunut suomalaisarmeija (Tehtävä 2.) ja Venäjä. Suomalaisten tuli aluksi vetäytyä Pohjanmaalle odottamaan keväällä Ruotsista tulevia apujoukkoja. Etelän linnoituksia, Svartholmaa ja Viapori ei kuitenkaan saanut viholliselle luovuttaa, mutta sekä Loviisan edustalla sijaitseva Svartholma että Viapori, nykyinen Suomenlinna joutuivat vihollisen haltuun, kumpikin lähes taisteluitta. Etenkin Viaporin menetys oli kova paikka. Mutta menestystäkin saatiin. Siikajoella, Pohjois-Pohjanmaalla suomalaiset voittivat, samoin Revonlahdella ja kesällä Lapualla. Oravaisissa koettiin kuitenkin raskas tappio ja vajaa kaksi kuukautta myöhemmin tehtiin Olkijoen aselepo. Suomen sodan päättänyt rauha tehtiin Haminassa 17.9. 1809.