S2 - suomi toisena kielenä

Mikä ihmeen S2?

Suomi on monikulttuurinen maa, missä jokaisella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Varhaiskasvatus on osa muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa, jossa tuetaan kansainvälistä ymmärrystä, kunnioitusta sekä vastuullisuutta. Suomea toisena kielenään puhuva lapsi saa S2-opetusta. S2-statuksesta puhutaan silloin, kun kyseessä on eri kieli- ja kulttuuritaustainen lapsi, jonka suomen kielen taito ei ole riittävä kaikilla kielen eri osa-alueilla.

Lasten kielen kehityksen keskeisiä osa-alueita avataan varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Niitä ovat varhaiskasvatuksessa:

  • kielitietoisuus
  • kielellinen muisti ja sanavaranto
  • kielen käyttötaidot
  • kielen ymmärtämisen taidot
  • puheen tuottamisen taidot
  • vuorovaikutustaidot.

Suomen kielen oppiminen on edellytys maahanmuuttajien kotoutumiselle sekä menestymiselle opinnoissa ja työelämässä. (OPH, 2024)

Suomenkielinen varhaiskasvatus on vastuussa suomenkielen ja kulttuurin vahvistamisesta osaksi S2-lapsen elämää. Kodin tehtävä on puolestaan tukea lapsen äidinkielen kielellisiä valmiuksia ja kielitaitoa. Hyvä kielitaitopohja tukee uuden kielen oppimista. Kielelliset haasteet esiintyvät usein myös opeteltavissa kielissä. Lapsen S2-suunnitelma kirjataan varhaiskasvatussuunnitelmaan (vasu). 

Oppimisjärjestelyt koulussa
Oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä ja kirjallisuus –oppimäärää (S2), jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame tai hänellä on muutoin monikielinen tausta. Oppimäärän tarpeen selvittämisessä huomioidaan myös seuraavat näkökulmat:

  • oppilaan suomen kielen peruskielitaidossa on puutteita jollakin tai joillakin kielitaidon osa-alueilla, jolloin oppilaan osaaminen ei anna vielä edellytyksiä yhdenvertaiseen kouluyhteisön jäsenenä toimimiseen päivittäisessä vuorovaikutuksessa ja koulutyöskentelyssä tai
  • oppilaan suomen kielen taito ei anna vielä edellytyksiä suomen kieli ja kirjallisuusoppimäärän opiskeluun. (OPH, 2024)