Islannin läpi kulkee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen raja. Tämän seurauksena Islanti on vulkaanista eli tuliperäistä aluetta. Islanti on myös seismisesti aktiivista aluetta. Seisminen tarkoittaa, että kyseessä oleva asia liittyy maanjäristyksiin. Lisäksi laattojen rajalla, Islannin kohdalla, on kuuma piste, jonka juuret ovat syvällä maapallon vaipassa. Kuumat pisteet eli niin sanotut hot spotit eivät kuitenkaan aina liity laattojen reunoihin, vaan niitä on myös laattojen keskellä. Kuuman pisteen kohdalla työntyy laavaa ylöspäin, mikä voi synnyttää jopa saaria. Islanti onkin tällainen kuuman pisteen synnyttämä saari. Syntyvän saaren koko riippuu siitä, kuinka paljon laavaa kaikkinensa purkautuu kuumasta pisteestä ja miten se leviää ympäröiville alueille. Kuuma piste pysyy paikallaan laattojen siirtyessä sen yläpuolella. Laattojen reuna-alueilla havaitaan hot spotien lisäksi muun muassa. maanjäristyksiä, tulivuoria ja poimuvuoristoja.

Islannissa on runsaat sata aktiivista tulivuorta, joista muutama kymmenen on purkautunut viime vuosisatoina.

Tulivuoret voidaan jakaa aktiivisiin, nukkuviin ja sammuneisiin tulivuoriin. Tulivuoret voivat olla rauhallisia eli nukkuvia satojakin vuosia. Islannissa sijaitseva Eyjafjallajökull-tulivuori oli ollut levossa lähes 200 vuotta, kunnes se purkautui vähän yllättäin 14.4.2010, purkaus kesti yli kuukauden. Eyjafjallajökull oli ollut epävakainen ennen purkautumistaan noin vuoden, mutta purkauksen voimakkuus ja sen seuraukset olivat ennalta arvaamattomat.

Eyjafjallajökull-tulivuori sijaitsee Islannin eteläosassa ja sen huippu ulottuu 1600 m korkeuteen. Tulivuori ja sen kraatteri ovat jäätikön peitossa. Eyjafjallajökullin iäksi on arvioitu vajaa 800 000 vuotta. Viimeisen 1 100 vuoden aikana Eyjafjallajökull on purkautunut kolme kertaa, v. 1612, 1821–1823 ja 2010. Eyjafjallajökullin kanssa samaan aikaan on purkautunut usein myös sen lähellä oleva Katla-tulivuori. Vuonna 2010 näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Eyjafjallajökull-tulivuori alkoi purkautua 20.3.2010 ja purkaus jatkui erittäin rauhallisena 12.4.2010 asti tuottaen laavaa, mutta ei juuri tuhkaa. Vasta 14.4.2010 alkoi Eyjafjallajökull-tulivuoren räjähdysmäinen purkautuminen jäähuipun alla. Tätä päivää pidetään yleisesti Eyjafjallajökullin purkauksen alkupäivänä nimenomaan voimakkuuden vuoksi. Ensimmäisten päivien aikana purkaus oli todella voimakas. Purkauksen huippu ylsi parhaimmillaan lähes 9,5 kilometrin korkeuteen. 4–5 päivän kuluttua voimakkuus heikkeni ja tuhkapilvi ylettyi enää noin 3-5 kilometrin korkeuteen. Eriasteista purkautumista kesti 23.5.2010 asti, jolloin purkautumisen katsottiin loppuneen.

Tulivuoren purkautuessa syntyi korkea tuhkapilvi, ikään kuin savupatsas. Tästä on käytetty myös nimitystä pluumi, joka tulee englanninkielen sanasta plume.

Savupatsaiden koko ja muoto vaihtelevat. Eyjafjallajökullin tuhkapilvi oli korkeimmillaan 8,5 km, ja se syöksi ainesta ulos tonneittain. Tuhkapilvi sisälsi paljon myös vesihöyryä, koska kraatterin päällä oli sulavaa jäätikköä. Tuhka koostuu hienojakoisesta kivestä, mineraaleista ja lasinsiruista ja sen osien koko voi vaihdella mikroskooppisen pienistä aina metreihin. Tällainen vulkaaninen tuhka on haitallista lentoliikenteelle.

Eyjafjallajökullin purkautuminen tuhkapilvineen ja korkealla puhaltava voimakas luoteistuuli ohjasivat pilven kohti Eurooppaa, jossa ilman tuhkapitoisuudet olivat pian vaarallisen suuria. Eri valtiot alkoivat kieltää lentämisen ilmatilassaan. Lentokenttiä alettiin sulkea. Pohjois-Euroopan lentoliikenne oli seisahtunut. Tuhkan tiedettiin voivan sammuttaa lentokoneen moottorit.

Euroopassa tehdään 28 000 liikennelentoa päivässä. Tällaisen tapauksen yhteydessä näiden lentojen merkitys kävi selväksi. Lentämällä eivät liiku vain tuhannet matkustajat koteihinsa tai lomilleen, vaan myös valtava määrä erilaisia tuotteita. Jopa luuydinsiirtoja jouduttiin perumaan, koska siirteitä ei saatu tarpeeksi nopeasti niitä tarvitseville. Eurooppaan kuljetettavia tuotteita pilaantui myös muiden maiden kentille, kun niitä ei saatu liikkeelle. Ongelma kosketti Euroopan lisäksi kolmasosaa koko maailman lennoista, koska mannertenvälisetkin lennot pysähtyivät. Lennot sekä Euroopasta että Eurooppaan olivat poikki.

Lentoliikenteen ajauduttua kaaokseen, joutuivat kiireen keskelle auto- ja junaliikenne. Linja-autot ja junat yrittivät parhaansa mukaan kuljettaa ihmisiä ja tavaroita, mutta nopeus ja määrät olivat kohtuuttomia. Osa matkustajista joutui odottamaan jopa viikkokausia kotimatkaansa, ja tilanne pitkien lentomatkojen päässä olevilla helpottui vasta lentoliikenteen normalisoituessa.

​​