Erilaisia tapoja opettaa kuvataidetta
Lähestymistapoja kuvataiteeseen
ILMIÖMÄINEN LÄHESTYMISTAPA
Ilmiöoppiminen kytkeytyy laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin sekä toimintakulttuuria ohjaaviin periaatteisiin. ilmiöpohjaisen työskentelyn avulla tarkoituksena on rikkoa oppiainerajoja ja eheyttää oppimista. Ilmiöitä voidaan lähestyä myös kysymyksenasettelun tai ongelman näkökulmasta. Kuvataiteella on tärkeä rooli erilaisten aktiviteettien, tapahtumien, opintokäyntien, teemapäivien järjestämisessä, mutta tärkeää on myös tutkia ja opettaa ilmiöitä pitempikestoisina kokonaisuuksina. Kun yhdistetään eri oppiaineta ja toteutetaan pidempi ajanjakso sitä tarkastellessa, puhutaan nykypäivän ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Tällaiset eri oppiaineiden integroidut oppimiskokonaisuudet antavat oppilaille mahdolisuuden pitkäjänteiseen ja monipuoliseen työskentelyyn ja oppimiseen. Opetuksen teema voidaan rinnastaa muihin oppiaineisiin samanaikaisesti tai teemaa voidaan käsitellä peräkkäin eri oppiaineissa.
LEIKILLISYYS
Taiteessa tapahtuvan leikin kautta oppilaat voivat saada uusia kokemuksia kohdata taidetta ja osallistua sen tekemiseen. Leikin avulla saadaan tilaisuus käsitellä epäsuorasti vaikeitakin asioita. Leikki voi tehdä asioita näkyväksi ja luoda uutta. Leikki taiteen tavoin on uutta luovaa ja kulttuurista todellisuutta muokkaavaa toimintaa, joka avaa ymmärryksen niihin fyysisiin ja sosiaalisiin tiloihin, joihin leikin avulla voi päästä. Leikin avulla on mahdollista edistää lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta. Yhtälailla sekä taide, että leikki voivat luoda uusia mahdollisuuksien kokemuksia ja tuntemuksia jokapäiväisessä fyysisessä ja sosiaalisessa elämässä. Taide ja leikki ovat yhdessä enemmän ja toinen toisensa hyviä ominaisuuksia ruokkien ja hyödyntäen ne voivat parhaimmillaan lisätä vuorovaikutusta tekijöidensä parissa.
Oppilaiden leikkiessä yhdessä, on leikin toiminnan suunta yhteinen. Leikin varjolla ja leikin suojassa oppilaat kohtaavat toiset ja rakentavat yhteisen ymmärryksen kokonaisuudesta.
Taiteen ja leikin suoja mahdollistavat toisensa. Taiteen metaforinen tai symbolinen suoja on tutkittu ja tunnustettu. Lasten kyky heittäytyä leikkiin voidaan nähdä taiteellisen prosessin kaltaisena ja juuri tätä leikin taitoa ovat taiteilijat ja filosofit jo vuosisatojen ajan kadehtineet. Tunnistamalla leikin suojan ja käyttämällä sitä tietoisesti, on samoin kuin taiteen tarjoaman suojan turvin, mahdollista lisätä hyvinvointia. Parhaimmillaan leikkijä voi kokea leikissä osallisuuden ja omana itsenään hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Nämä kokemukset vahvistavat minäkuvaa ja antavat uudenlaisia selviytymiskeinoja elämään ja näin lisäävät oppilaiden hyvinvointia.
Leikillisyys taiteessa liittyy mielen harmoniaan, kauneuteen ja hyvinvointiin. Oppilaat saavat uusia oivalluksia, kokemuksia ja heidän itsetuntemuksensa lisääntyy. Oppilaiden omien ideoiden kuunteleminen, niiden mukaan ottaminen kuvataiteen projekteihin on äärimmäisen tärkeää, jotta oppilaat saavat uusia leikillisiäkin kokemuksia kuvataiteessa. Kuvataiteen opetusmenetelmien tulisi ruokkia oppilaiden mielikuvitusta ja antaa heille mahdollisuus heittäytyä aiheeseen leikkien, nauttien ja uusia asioita kokeillen.
YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN
Yhteiskunnallisella vaikuttamisella perusopetuksessa tarkoitetaan oppilaan osallistumista yhteisiin asioihin omassa elinympäristössään koulussa ja koulun ulkopuolella. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi tapahtua esimerkiksi kuvallisessa työssä tai isommassa yhteisessä projektissa. Oppilaita kannustetaan tulemaan tietoisiksi omien valintojen merkityksestä yhteiskunnassa. Vaikuttamisen ja vaikutuksen tulemisen mahdollisuudet ja vastuullisuus on hyvä ottaa esiin koulumaailmassa. Oppilaiden kehityksen kannalta on tärkeää, että oppilaat saavat oman ajatuksen ja äänen kuuluviin, jolloin he saavat kokemuksia siitä, että heidän ajatuksilla on arvoa. Oppilaiden osallisuuteen vaikuttaa kiinnostus ja osallisuuden tunne omaa elinpiiriä koskettaviin asioihin. Myös asiat joista oppilaat haluavat keskustella kuuluvat näihn. Suunnitellessaan opetusta opettaja voi esimerkiksi kartoittaa oppilaita koskettavia aiheita, joista osa voi liittyy selkeämmin välittömään paikalliseen elinympäristöön ja osa globaaleihin kysymyksiin.
Koulussa voidaan esimerkiksi tarkastella, kuinka hyvin esteetön liikkuminen toteutuu omassa koulussa ja sen ympäristössä tehdä havaintoja videoiden omaa kouluympäristöä ja jakaa video sosiaalisessa mediassa. Näistä asioista keskustelemalla oppilaiden tuottaman kuvamateriaalin voi kytkeä myös laajempaan keskusteluun. Opetuksessa voidaan pohtia oppilaiden kanssa muun muassa sosiaalisen median vastuullisen vaikuttamisen tapoja, ja opetuksessa voi aktiivisesti kannustaa oppilaita osallisuuteen, tekijyyteen ja toimijuuteen yhteisissä asioissa.
MEDIA JA VIRTUAALIMAAILMA
Oppilaille tulisi antaa valmiuksia mediasuhteen rakentamiseen sekä mediakulttuurin tarkasteluun. Oppilaiden oma ilmaisu ja kokeilu ovat keskiössä kun medianlukutaitoa kehitetään ennen kaikkea median kuvia ja multimodaalisuutta tarkastelemalla. Kuvataiteen sisältöjen valinnan lähtökohtana tulee olla oppilaille merkitykselliset visuaalisen kulttuurin ilmiöt, teokset ja tuotteet. Mediävälineiden avulla tulisi kannustaa oppilaita kehittämään teknologia taitoja ajattelun ja ilmaisun välineenä. Tällöin oppilaiden osallisuus lisääntyy. Esimerkkejä sosiaalisen median sovelluksista ovat: Snapchat, Instagram, Youtube, vlogit ja tubettaminen, pelit ja pelaaminen joita voidaan käyttää kuvataide opiskelussa monin tavoin. Instagram sopii esimerkiksi töiden esittelyyn, havaintojen jakamiseen, työskentelyn dokumentointiin tai prosessiportfolioksi. Snapchatilla puolestaan pystyy nopeasti muokata kuvia tai tuottaa lyhyitä videoita. Materiaalia ja sovelluksia oppilaiden mediatuottamisen tueksi on saatavilla runsaasti. Sisältö, miksi ja miten teen, ovat keskiössä. Hyvä muistisääntö on, että perusasioilla pääsee pitkälle. Tarvitaan kamera, iPad tai kännykkä kuvaamiseen, yksinkertainen kuvankäsittelyohjelma kuvien muokkaamiseen sekä editointiohjelma editointiin.
Virtuaalitodellisuus mallintaa todellista ympäristöä tai se luo kuvitteellisen todellisuuden. Esimerkiksi VR-lasien avulla voi nähdä kolmiulotteisen maailman. Näkö- ja kuuloaistin välityksellä sekä liikkuen oppilas voi todella kokea olevansa keskellä tuota toista maailmaa. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa paitsi elämyksellisyyden, myös pääsyn sellaisten asioiden ääreen, joita todellisessa ympäristössä ei olisi mahdollista kohdata. Virtuaalimaailmassa näkymättömiä digitaalisia sisältöjä voidaan lisätä kuviin, esineisiin, rakennuksiin tai paikkatietoihin. Ne voivat olla tekstiä, kuvaa, ääntä, liikkuvaa kuvaa tai 3D-malleja. Lisätty todellisuus kehitetään näkyviin ja sitä voi katsoa esimerkiksi puhelimen tai tabletin ruudulta. Esinettä, rakennettua ympäristöä tai taideteosta tutkittaessa lisätty todellisuus voi herättää esimerkiksi rakennuksen eloon animaation avulla ja avata sen historiaa. Lisätyllä äänimaailmalla voidaan vaikuttaa ja ohjata teoksen tulkintaa tai vahvistaa mielikuvaa esineen käyttötarkoituksesta.
YMPÄRISTÖKASVATUS
Ympäristökasvatuksessa ydinajatuksena on oppia kunnioittamaan luontoa. Se sopii kaikkiin ikäluokkiin, koulumuotoihin ja oppiaineisiin.
Ympäristökasvatusta toteutetaan ilmiölähtöisesti ja se sopii siksi laajaksi kokonaisuudeksi yhdistäen eri oppiaineita. Ympäristökasvatuksessa tavoitteena on yksilön ympäristötietoisuuden ja -herkkyyden sekä ympäristönlukutaidon kehittäminen vastuullisen ympäristökäyttäytymisen saavuttamiseksi. Päämääränä on tietoinen luonnon, eläinten ja ihmisten hyvinvointia edistävä elämäntapa.
Kuvataiteelle luonto on oiva yhteistyökumppani, koska taide yhdistyy paljon luontoon. Kuvataiteen teoksen raaka-aine ja materiaali ovat kohtaamispinta, jossa luonnon ja kulttuurin luovuus yhdistyvät. Taideteos on aina myös suhteessa ympäristöönsä. Taiteen avulla hahmotamme maailmaa, luontoa, ympäristöä, itseämme ja arvojamme. Sen avulla ilmaisemme, tulkitsemme ja jaamme ajatuksia, kokemuksia ja merkityksiä. Kuvataiteen avulla on mahdollista käsitellä oppilaiden todellisuutta ja maailmasuhdetta lisäksi voimme käsitellä miten olemme maailmassa ja miten maailma on meille olemassa. Erilaisia tarkastelutapoja luontoon:
Lähteet:
Brotkin, H. Pasanen, H. 2017 Leikin suoja. Ajatuksia leikin merkityksistä taidekasvattajan elämässä. s. 24-30. Pro-gradu tutkielma. Jyväskylän Yliopisto.
Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Kuvataide.
Hanna,N. Mediakulttuurit ja virtuaalimaailma kuvataideopetuksessa. Edu.fi sivusto. Viitattu 23.4.2018
Rusanen, S. Mäkinen, R. Virtaavaa leikillisyyttä kuvataiteeseen. Edu.fi sivusto. Viitattu 23.4.2018
Räsänen, R. Ilmiömäinen, ilmiömäistä, ilmiömäisesti. Edu.fi sivusto. Viitattu 23.4.2018
http://edu.fi/perusopetus/kuvataide/ops2016_tukimateriaalit
Ympäristökasvatus kuvataieteessa. Merkityksellistä luonnon havaitsemista, kokemista ja tulkitsemista. Viitattu 23.4.2018
http://www10.edu.fi/kuvataide/
Ilmiöoppiminen kytkeytyy laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin sekä toimintakulttuuria ohjaaviin periaatteisiin. ilmiöpohjaisen työskentelyn avulla tarkoituksena on rikkoa oppiainerajoja ja eheyttää oppimista. Ilmiöitä voidaan lähestyä myös kysymyksenasettelun tai ongelman näkökulmasta. Kuvataiteella on tärkeä rooli erilaisten aktiviteettien, tapahtumien, opintokäyntien, teemapäivien järjestämisessä, mutta tärkeää on myös tutkia ja opettaa ilmiöitä pitempikestoisina kokonaisuuksina. Kun yhdistetään eri oppiaineta ja toteutetaan pidempi ajanjakso sitä tarkastellessa, puhutaan nykypäivän ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Tällaiset eri oppiaineiden integroidut oppimiskokonaisuudet antavat oppilaille mahdolisuuden pitkäjänteiseen ja monipuoliseen työskentelyyn ja oppimiseen. Opetuksen teema voidaan rinnastaa muihin oppiaineisiin samanaikaisesti tai teemaa voidaan käsitellä peräkkäin eri oppiaineissa.
Kun ilmiöoppimista toteutetaan kuvataiteessa, tutkitaan johonkin kuvataiteen sisältöalueeseen tai tavoitteeseen liittyvää teemaa. Ympäristön kuvakulttuurit on luonteva, eri oppiaineiden näkökulmia hyödyntävä sisältöalue. Esimerkiksi rakennettua ympäristöä tai kotiseudun luontoa voidaan tarkastella piirtämällä ja valokuvaamalla. Sitä voidaan dokumentoida erilaisin keinoin kuten videoimalla, haastattelemalla, tietokirjoihin ja tietosivuihin tutustumalla. Oppilaiden lähiympäristöä koskevista aiheista (esim. kulttuurikohteet, liikkuminen, turvallisuus) voidaan siirtyä tarkastelemaan globaaleja kysymyksiä kuten ilmastonmuutosta tai kestävää kehitystä. Myös taidehistorian opettamiseen ilmiöoppiminen sopii hyvin. Tällöin voidaan tutustutaan erilaisiin taiteen maailmoihin liittyviin teemoihin (esim. taiteen, yhteiskunnan ja uskontojen suhde, taide ja teknologia, taiteilijan asema).
Kulttuurin visualisoitumista puolestaan voidaan lähestyä teemana, johon liittyviä ilmiöitä tarkastellaan kuvataiteen lisäksi myös muiden oppiaineiden tunneilla. Kaikilla tieteenaloilla käytetään kuvia ja tämän vuoksi erilaisten kuvatyyppien tarkastelu sisältyy jokaiseen oppiaineiseen. Ilmiöoppimisessa voidaan hyödyntää erilaisia taulukkoja ja karttoja. Oppilaat voivat tarkastella, miten valokuvia ja taideteoksia käytetään havainnollistamaan historiallisia tapahtumia. Millaisia vaikuttamisen keinoja näihin kuviin sisältyy? Kuvataiteessa työskentely tapahtuu aina kahdella tasolla: itse kuvia tekemällä ja toisten tekemiä kuvia tarkastelemalla. Tutkimisen tulokset on tarkoitus myös esittää kuvallisesti.
LEIKILLISYYS
Taiteessa tapahtuvan leikin kautta oppilaat voivat saada uusia kokemuksia kohdata taidetta ja osallistua sen tekemiseen. Leikin avulla saadaan tilaisuus käsitellä epäsuorasti vaikeitakin asioita. Leikki voi tehdä asioita näkyväksi ja luoda uutta. Leikki taiteen tavoin on uutta luovaa ja kulttuurista todellisuutta muokkaavaa toimintaa, joka avaa ymmärryksen niihin fyysisiin ja sosiaalisiin tiloihin, joihin leikin avulla voi päästä. Leikin avulla on mahdollista edistää lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta. Yhtälailla sekä taide, että leikki voivat luoda uusia mahdollisuuksien kokemuksia ja tuntemuksia jokapäiväisessä fyysisessä ja sosiaalisessa elämässä. Taide ja leikki ovat yhdessä enemmän ja toinen toisensa hyviä ominaisuuksia ruokkien ja hyödyntäen ne voivat parhaimmillaan lisätä vuorovaikutusta tekijöidensä parissa.
Oppilaiden leikkiessä yhdessä, on leikin toiminnan suunta yhteinen. Leikin varjolla ja leikin suojassa oppilaat kohtaavat toiset ja rakentavat yhteisen ymmärryksen kokonaisuudesta.
Taiteen ja leikin suoja mahdollistavat toisensa. Taiteen metaforinen tai symbolinen suoja on tutkittu ja tunnustettu. Lasten kyky heittäytyä leikkiin voidaan nähdä taiteellisen prosessin kaltaisena ja juuri tätä leikin taitoa ovat taiteilijat ja filosofit jo vuosisatojen ajan kadehtineet. Tunnistamalla leikin suojan ja käyttämällä sitä tietoisesti, on samoin kuin taiteen tarjoaman suojan turvin, mahdollista lisätä hyvinvointia. Parhaimmillaan leikkijä voi kokea leikissä osallisuuden ja omana itsenään hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Nämä kokemukset vahvistavat minäkuvaa ja antavat uudenlaisia selviytymiskeinoja elämään ja näin lisäävät oppilaiden hyvinvointia.
Leikillisyys taiteessa liittyy mielen harmoniaan, kauneuteen ja hyvinvointiin. Oppilaat saavat uusia oivalluksia, kokemuksia ja heidän itsetuntemuksensa lisääntyy. Oppilaiden omien ideoiden kuunteleminen, niiden mukaan ottaminen kuvataiteen projekteihin on äärimmäisen tärkeää, jotta oppilaat saavat uusia leikillisiäkin kokemuksia kuvataiteessa. Kuvataiteen opetusmenetelmien tulisi ruokkia oppilaiden mielikuvitusta ja antaa heille mahdollisuus heittäytyä aiheeseen leikkien, nauttien ja uusia asioita kokeillen.
YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAMINEN
Yhteiskunnallisella vaikuttamisella perusopetuksessa tarkoitetaan oppilaan osallistumista yhteisiin asioihin omassa elinympäristössään koulussa ja koulun ulkopuolella. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi tapahtua esimerkiksi kuvallisessa työssä tai isommassa yhteisessä projektissa. Oppilaita kannustetaan tulemaan tietoisiksi omien valintojen merkityksestä yhteiskunnassa. Vaikuttamisen ja vaikutuksen tulemisen mahdollisuudet ja vastuullisuus on hyvä ottaa esiin koulumaailmassa. Oppilaiden kehityksen kannalta on tärkeää, että oppilaat saavat oman ajatuksen ja äänen kuuluviin, jolloin he saavat kokemuksia siitä, että heidän ajatuksilla on arvoa. Oppilaiden osallisuuteen vaikuttaa kiinnostus ja osallisuuden tunne omaa elinpiiriä koskettaviin asioihin. Myös asiat joista oppilaat haluavat keskustella kuuluvat näihn. Suunnitellessaan opetusta opettaja voi esimerkiksi kartoittaa oppilaita koskettavia aiheita, joista osa voi liittyy selkeämmin välittömään paikalliseen elinympäristöön ja osa globaaleihin kysymyksiin.
Koulussa voidaan esimerkiksi tarkastella, kuinka hyvin esteetön liikkuminen toteutuu omassa koulussa ja sen ympäristössä tehdä havaintoja videoiden omaa kouluympäristöä ja jakaa video sosiaalisessa mediassa. Näistä asioista keskustelemalla oppilaiden tuottaman kuvamateriaalin voi kytkeä myös laajempaan keskusteluun. Opetuksessa voidaan pohtia oppilaiden kanssa muun muassa sosiaalisen median vastuullisen vaikuttamisen tapoja, ja opetuksessa voi aktiivisesti kannustaa oppilaita osallisuuteen, tekijyyteen ja toimijuuteen yhteisissä asioissa.
MEDIA JA VIRTUAALIMAAILMA
Oppilaille tulisi antaa valmiuksia mediasuhteen rakentamiseen sekä mediakulttuurin tarkasteluun. Oppilaiden oma ilmaisu ja kokeilu ovat keskiössä kun medianlukutaitoa kehitetään ennen kaikkea median kuvia ja multimodaalisuutta tarkastelemalla. Kuvataiteen sisältöjen valinnan lähtökohtana tulee olla oppilaille merkitykselliset visuaalisen kulttuurin ilmiöt, teokset ja tuotteet. Mediävälineiden avulla tulisi kannustaa oppilaita kehittämään teknologia taitoja ajattelun ja ilmaisun välineenä. Tällöin oppilaiden osallisuus lisääntyy. Esimerkkejä sosiaalisen median sovelluksista ovat: Snapchat, Instagram, Youtube, vlogit ja tubettaminen, pelit ja pelaaminen joita voidaan käyttää kuvataide opiskelussa monin tavoin. Instagram sopii esimerkiksi töiden esittelyyn, havaintojen jakamiseen, työskentelyn dokumentointiin tai prosessiportfolioksi. Snapchatilla puolestaan pystyy nopeasti muokata kuvia tai tuottaa lyhyitä videoita. Materiaalia ja sovelluksia oppilaiden mediatuottamisen tueksi on saatavilla runsaasti. Sisältö, miksi ja miten teen, ovat keskiössä. Hyvä muistisääntö on, että perusasioilla pääsee pitkälle. Tarvitaan kamera, iPad tai kännykkä kuvaamiseen, yksinkertainen kuvankäsittelyohjelma kuvien muokkaamiseen sekä editointiohjelma editointiin.
Virtuaalitodellisuus mallintaa todellista ympäristöä tai se luo kuvitteellisen todellisuuden. Esimerkiksi VR-lasien avulla voi nähdä kolmiulotteisen maailman. Näkö- ja kuuloaistin välityksellä sekä liikkuen oppilas voi todella kokea olevansa keskellä tuota toista maailmaa. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa paitsi elämyksellisyyden, myös pääsyn sellaisten asioiden ääreen, joita todellisessa ympäristössä ei olisi mahdollista kohdata. Virtuaalimaailmassa näkymättömiä digitaalisia sisältöjä voidaan lisätä kuviin, esineisiin, rakennuksiin tai paikkatietoihin. Ne voivat olla tekstiä, kuvaa, ääntä, liikkuvaa kuvaa tai 3D-malleja. Lisätty todellisuus kehitetään näkyviin ja sitä voi katsoa esimerkiksi puhelimen tai tabletin ruudulta. Esinettä, rakennettua ympäristöä tai taideteosta tutkittaessa lisätty todellisuus voi herättää esimerkiksi rakennuksen eloon animaation avulla ja avata sen historiaa. Lisätyllä äänimaailmalla voidaan vaikuttaa ja ohjata teoksen tulkintaa tai vahvistaa mielikuvaa esineen käyttötarkoituksesta.
YMPÄRISTÖKASVATUS
Ympäristökasvatuksessa ydinajatuksena on oppia kunnioittamaan luontoa. Se sopii kaikkiin ikäluokkiin, koulumuotoihin ja oppiaineisiin.
Ympäristökasvatusta toteutetaan ilmiölähtöisesti ja se sopii siksi laajaksi kokonaisuudeksi yhdistäen eri oppiaineita. Ympäristökasvatuksessa tavoitteena on yksilön ympäristötietoisuuden ja -herkkyyden sekä ympäristönlukutaidon kehittäminen vastuullisen ympäristökäyttäytymisen saavuttamiseksi. Päämääränä on tietoinen luonnon, eläinten ja ihmisten hyvinvointia edistävä elämäntapa.
Kuvataiteelle luonto on oiva yhteistyökumppani, koska taide yhdistyy paljon luontoon. Kuvataiteen teoksen raaka-aine ja materiaali ovat kohtaamispinta, jossa luonnon ja kulttuurin luovuus yhdistyvät. Taideteos on aina myös suhteessa ympäristöönsä. Taiteen avulla hahmotamme maailmaa, luontoa, ympäristöä, itseämme ja arvojamme. Sen avulla ilmaisemme, tulkitsemme ja jaamme ajatuksia, kokemuksia ja merkityksiä. Kuvataiteen avulla on mahdollista käsitellä oppilaiden todellisuutta ja maailmasuhdetta lisäksi voimme käsitellä miten olemme maailmassa ja miten maailma on meille olemassa. Erilaisia tarkastelutapoja luontoon:
- Tiedollinen luonnon tarkastelutapa - objektivoitu kohde.
luonto näyttäytyy ulkopuolisena tutkimus- ja vierailukohteena.
- Esteettinen luonnon tarkastelutapa - visuaalinen ja visualisoitu kohde.
maisemaestetiikkaa taidehistorian ja sen traditioiden kautta.
- Uskomuksellinen luonnon kokemistapa - myyttinen osallisuus.
kansanperinteemme luontoa henkistävä ja eläimiä kunnioittava luontosuhde
- Toiminnallinen luonnon kokemistapa - kehollinen osallisuus.
ympäristösuhde paikan ja ajan näkökulmasta, sekä niihin liittyviä nykytaiteen muodot
Lähteet:
Brotkin, H. Pasanen, H. 2017 Leikin suoja. Ajatuksia leikin merkityksistä taidekasvattajan elämässä. s. 24-30. Pro-gradu tutkielma. Jyväskylän Yliopisto.
Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Kuvataide.
Hanna,N. Mediakulttuurit ja virtuaalimaailma kuvataideopetuksessa. Edu.fi sivusto. Viitattu 23.4.2018
Rusanen, S. Mäkinen, R. Virtaavaa leikillisyyttä kuvataiteeseen. Edu.fi sivusto. Viitattu 23.4.2018
Räsänen, R. Ilmiömäinen, ilmiömäistä, ilmiömäisesti. Edu.fi sivusto. Viitattu 23.4.2018
http://edu.fi/perusopetus/kuvataide/ops2016_tukimateriaalit
Ympäristökasvatus kuvataieteessa. Merkityksellistä luonnon havaitsemista, kokemista ja tulkitsemista. Viitattu 23.4.2018
http://www10.edu.fi/kuvataide/