Äidinkieli 2
Kurssimateriaalia
ÄIDINKIELI 2, PAKOLLINEN, 2 OSP
Tervetuloa suorittamaan äidinkieli 2 -kurssia itsenäisesti tai lähiopetuksessa. Itsenäisestä suorituksesta sovi opettajan kanssa.
Lue kurssin materiaalit ja etsi lisätietoa aiheesta alan kirjallisuudesta tai netistä. Palauta kaikki tehtävät sähköpostilla eija.taskinen-tuovinen@portaanpaa.fi
Lähiopetuksessa kurssin tehtävät palautetaan oppituntien aikana. Kurssi arvioidaan asteikolla 1-5.
Työniloa,
Eija Taskinen-Tuovinen
044 7688666
eija.taskinen-tuovinen@portaanpaa.fi
ERILAISISSA VUOROVAIKUTUSTILANTEISSA TOIMIMINEN
Kurssin tavoitteet:
OPISKELIJA
- viestii tilanteen ja kohderyhmän mukaisesti
- asettaa viestinnälleen tavoitteita
- perustelee mielipiteensä ja väitteensä
- toimii yhteistyö- ja ryhmätilanteissa
- esittelee alaansa liittyviä ilmiöitä ja asioita alan käsitteistöä käyttäen
- ymmärtää kielen ja vuorovaikutuksen merkityksen työelämässä ja yhteiskunnassa
- tuottaa tavoitteellisesti erilaisia tekstejä ja ilmaisee ajtuksiaan, tunteitaan ja mielipiteitään
Kurssin tehtävät:
1. MILLAINEN VIESTIJÄ OLET?
Esittele video, joissa käsittelet seuraavia aiheita:a. Millainen viestijä olet?
b. Millaisia vahvuuksia sinulla on vuorovaikutuksessa? Entä kehittämiskohteita?
c. Miten huomioit viestinnässäsi asiakasryhmäsi?
d. Miten sanaton viestintä näkyy viestinnässäsi?
2. TYÖPAIKAN VIESTINTÄ- JA VUOROVAIKUTUSTILANTEET
a. Tee itsestäsi esittely työpaikan seinälle. Voit kertoa siinä, kuka olet ja esim. mitä harrastat. Liitä mukaan kuvasi.
b. Laadi lista erilaisista viestintä- ja vuorovaikutustilanteista työpaikalla.
c. Kirjaa listaan, mitkä näistä työpaikan vuorovaikutustilanteista ovat sinulle mieluisia ja luontevia ja mitkä haastavia? Miksi?
3. MIELIPIDEKIRJOITUS tai VIDEOTEHTÄVÄ
a. Havainnoi, mistä ajankohtaisista ammatillisista aiheista keskustellaan oman alasi työpaikoilla.
b. Kirjoita mielipidekirjoitus jostakin työhösi liittyvästä ammatillisesta aiheesta.
TAI
c. Kuvaa video, jossa kerrot ajatuksiasi ja mielipiteitäsi työhösi liittyvästä ammatillisesta aiheesta perusteluineen. Videon pituus on noin 2-5 min.TAI
d. Laadi juliste kuvitteelliseen mielenilmaukseen työhösi liittyvästä aiheesta.4. LAADI OMAN ALASI SANASTO, JOSSA SELITÄT KESKEISIÄ AMMATILLISIA KÄSITTEITÄ OMIN SANOIN.
Sanaston laajuus on vähintään 30 sanaa esimerkiksi: AMMATTIETIIKKA: Ammattietiikka määrittelee, kuinka oman alan työtä tehdään oikein ja laadukkaasti.
SANATON VIESTINTÄ
Vuorovaikutus ei ole pelkkiä sanoja, vaan iso osa merkityksistä tulkitaan sanattoman viestinnän kautta. On siis väliä, millä äänensävyllä puhumme tai jopa sillä, kuinka olemme pukeutuneet. Sanaton viestintä voi vahvistaa sanallista viestiä, mutta myös muuttaa tai jopa kumota sen: jos sanallinen ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa keskenään, kuulija uskoo sanatonta viestiä. Viestintä on onnistunut silloin, kun sekä sanaton että sanallinen viestintä ovat sopusoinnussa keskenään. Sanaton viestintä on myös osiensa summa: pelkällä hymyllä ei voi peittää muun kehon negatiivisuutta.
Sanatonta viestintää ovat esimerkiksi
Äänenkorkeus. Matala ääni koetaan uskottavaksi, korkea taas kiihtymyksen merkiksi.
Äänenvoimakkuus. Hiljainen ja ponneton ääni kertoo epävarmuudesta, voimakas ja kuuluva ääni taas esiintymisvarmuudesta. Äänenvoimakkuus on myös riippuvainen tilanteesta: kahden kesken viestiessä voimakas ääni voi tuntua hyökkäävältä.
Äänensävy. Sanoman merkitys voi muuttua täysin pelkän äänensävyn tai äänenpainon perusteella. Sävy voi olla esimerkiksi käskevä, vihainen tai ystävällinen.
Puhenopeus. Nopea puhe on usein merkki kiihtymyksestä, mutta toisilla ihmisillä puhe on luontaisestikin nopeampaa kuin toisilla. Myös puheen tauotus vaikuttaa siihen, millaisena puheen koemme.
Intonaatio tarkoittaa äänenkorkeuden vaihtelua. Yksitoikkoinen, monotoninen ääni pysyy vain yhdellä korkeudella, elävän äänen intonaatio taas vaihtelee ja tekee siitä miellyttävän kuunnella.
Katso tästä Ismo Leikolan esimerkit yhden sanan monista merkityksistä!
Eleet. Toisille on luontaista elehtiä enemmän puhuessaan kuin toisille. Eleillä voidaan viestiä myös tarkoituksellisesti: esimerkiksi vilkuttaminen, pään puistelu tai pudistus ovat myös eleitä.
Ilmeet. Tunteet näkyvät kasvoillamme ilmeinä. Niitä voidaan osin hallita, mutta kasvojen pienet mikroilmeet ovat hallitsemattomia ja paljastavat aidon tunteen tahattomasti. Ihmisillä on myös luontainen kyky lukea ja tulkita mikroilmeitä. Täydellinen pokerinaama vaatii paljon harjoittelua!
Asento. Sulkeutunut, itseensäkäpertynyt asento kertoo, ettei ihminen ole halukas olemaan kontaktissa muihin tai tuntee olonsa araksi. Avoin, ulospäinsuuntautunut asento taas kertoo itsevarmuudesta ja sosiaalisuudesta. Nojautuminen puhekumppania kohti kertoo kiinnostuksesta, pois päin kääntyminen taas torjunnasta. Hyvä ryhti on vakuuttavan esiintymisen ehto, laiska lojunta kertoo välinpitämättömyydestä tilannetta kohtaan.
Tilankäyttö. Vahva esiintyjä ottaa tilan haltuun pelkällä läsnäolollaan, vaikkei edes liikkuisi. Tilankäyttö voi olla myös konkreettista tilassa liikkumista: siten kontaktin ottaminen muihin viestijöihin on helpompaa.
Katsekontakti on keino osoittaa kiinnostuksensa vuorovaikutukseen, olipa kyse sitten kahdenkeskisestä tilanteesta tai isosta yleisöstä.
Kosketus vuorovaikutustilanteessa on hyvin kulttuurisidonnaista, mutta jo kättely on osa vuorovaikutusta. Kosketuksella osoitamme kiinnostusta, myötätuntoa ja läsnäoloa.
Pukeutuminen. Ei ole sattumaa, että hammastahnamainoksessa näyttelijällä on yllään valkoinen takki: siten luodaan mielikuva luotettavasta asiantuntijasta. Työhaastatteluun tuskin mennään verkkareissa, eikä kuntosalille puku päällä. Vaatteiden väritkin kertovat viestiä. Punaiseen pukeutuja haluaa tulla huomatuksi, kun taas huppariinsa piiloutuja ei.
Ulkoasuun kuuluu vaatteiden lisäksi esimerkiksi ehostus, korut ja asusteet, jopa hiusten väri ja kampaustyyli.
RYHMÄROOLIT
Olet varmasti huomannut, että aina, kun vuorovaikutusta tapahtuu ryhmässä, ihmisillä näyttää olevan erilaisia rooleja, jotka näkyvät esimerkiksi käyttäytymisessä. Ryhmäroolit eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan roolit voivat vaihdella ryhmästä toiseen ja jopa saman ryhmän toiminnan aikana. Samoin sama ihminen voi toteuttaa useampaa roolia samanaikaisesti. Roolinsa vangiksi ei myöskään tarvitse jäädä: vahingollisesta tai muuten epämielekkäästä roolista voi ja kannattaa pyrkiä eroon!
Ryhmässä työskentelyssä tarvitaan myös käytännöllisiä rooleja. Toisinaan ne päätetään jo työskentelyn aluksi, toisinaan ne muotoutuvat työskentelyn edetessä. Tällaisia rooleja ovat puheenjohtaja ja sihteeri. Puheenjohtaja johtaa ryhmän toimintaa ja pitää huolta työn etenemisestä. Sihteeri huolehtii käytännön asioista ja kirjaa ylös muistiinpanot ryhmän keskusteluista. Kaikki jäsenet, puheenjohtaja ja sihteeri mukaan lukien, osallistuvat ryhmän toimintaan ja sovittujen vastuutehtävien mukaan työn etenemiseen.
Ryhmän toimintaa auttavat roolit voivat edistää yhteisiä tavoitteita tai ryhmän sisäisiä suhteita. Aloitteentekijä esittää uusia ideoita; järjestelijä huolehtii käytännön asioista sekä aikatauluista ja tiedonhakija kysyy perusteluja ja lisätietoja. Kriitikkoakin tarvitaan: hän antaa rakentavaa palautetta ehdotuksista, ryhmän toiminnasta ja tuloksista. Suhteita hoitaa rohkaisija, joka pitää yllä ystävällistä ilmapiiriä ja houkuttelee vetäytyjiäkin mukaan toimintaan; sovittelija, joka ratkoo ristiriitoja ja humoristi, joka pitää yllä mielialaa ja laukaisee kireitä tilanteita.
Joskus rooli edistää vain henkilön omia tavoitteita ja suorastaan haittaa ryhmän toimintaa. Tällaisia rooleja ovat esimerkiksi hyökkääjä, joka vähättelee muita; saivartelija, joka takertuu pikkuseikkoihin; jarruttaja, joka torjuu muiden ehdotukset ja vetäytyjä, joka ei osallistu ollenkaan. Itsensä vähättelykin on ryhmän toimintaa haittaavaa: jokaisen panos on tärkeä tavoitteen saavuttamiseksi!
ESIINTYMINEN
Toisinaan esiintymistilanteeseen joutuu yhtäkkiä, mutta yleensä siihen on aikaa ja mahdollisuus valmistautua. Valmistelu tuo varmuutta! Olipa kyse sitten onnittelupuheesta syntymäpäivillä tai esitelmästä opiskeluryhmässä, kannattaa miettiä etukäteen, mitä aikoo sanoa ja miten sen sanoo.
Meillä kaikilla on myös maneereja: ne ovat pieniä tapoja, jotka toistuvat viestinnässämme usein tilanteesta riippumatta. Ne voivat olla sanoja, idiomeja tai eleitä, kuten hiuksien hiplaaminen tai jaloilla keinuminen. Joskus maneerit voivat olla häiritseviä, kun ne toistuvat liikaa: siksi niihin kannattaakin kiinnittää huomiota ja pyrkiä tarvittaessa hillitsemään. Omia maneereitaan voi olla vaikea tiedostaa, joten niistä voi pyytää palautetta läheisiltä. Kuinka esiintymiseen voi valmistautua? Suunnittele ensin, mitä haluat sanoa: mikä on juuri tämän esiintymisen tavoite. Etsi tietoa aiheestasi. Mieti, miten vaikutat juuri kyseiseen yleisöön: puhuja ei ole yksin, vaan vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa. Jaa esityksesi sopiviin osiin. Harjoittele esityksesi sisältöä, kunnes se on sujuvasti mielessä. Laadi sitten esityksesi tueksi tukisanalista, jonka avulla pystyt kertomaan kaiken tarvittavan asian. Paperin sijaan tukisanalista on hyvä kirjoittaa kartongille, sillä kahiseva paperi voi viedä yleisön huomion, ja tukevampi alusta pitää kädetkin vakaina. Ennen varsinaista esiintymistä tarkista, että sinulla on mukana kaikki tarvittava: tukisanalista ja esimerkiksi ne esineet, jotka haluat näyttää yleisölle. Tarkista myös, että laitteet, esimerkiksi mikrofoni tai tykki, toimivat.Kun esiinnyt, muista puhua kuuluvasti, selkeästi ja tarpeeksi hitaasti. Pidä myös taukoja, jotta yleisö ehtii sisäistää, mitä heille kerrot. Muista myös hymyillä: kuuntelet varmasti itsekin mieluummin ystävällistä kuin murjottavaa esiintyjää. Kuuntele myös yleisöä ja muokkaa esiintymistäsi sen mukaan: esiinnyt heitä, et itseäsi varten. Pidä yleisön mielenkiinto yllä tarjoamalla jotain kiinnostavaa kuultavaa - esimerkiksi pikku tarina, kysymys tai asiaankuuluva hauskuutus - sopivin väliajoin: tätä kannataa miettiä jo esityksen suunnitteluvaiheessa. Pienet rosot esiintymisessä eivät haittaa: persoonallisuus tekee esityksestä kiinnostavamman!
Ole kiinnostunut aiheestasi ja arvosta omaa esiintymistäsi - silloin yleisökin tekee niin!
Esiintymisjännitys
On aivan luonnollista, että muiden edessä esiintyminen saattaa jännittää. Pieni jännitys on jopa hyvästä, sillä se pitää esityksen terävänä: välinpitämätön suhtautuminen tilanteeseen näkyy! Liika jännittäminen ei kuitenkaan ole mukavaa, mutta jännitystä voi oppia hallitsemaan.
Esiintymisjännitys ilmenee esimerkiksi kohonneena sykkeenä, hikoiluna, suun kuivumisena, käsien tärinänä, änkytyksenä ja äänen värisemisenä, jopa pyörtyilynä. Vaikka esiintyjästä tuntuu, että jännitys on ilmeistä, yleisölle se ei välttämättä välity lainkaan.
Esiintymisjännitystä voi lieventää mielikuvaharjoituksilla. Kun tuntee aiheensa ja tietää, mitä aikoo sanoa, esiintyminenkin tuntuu varmemmalta: kannattaa siis harjoitella mahdollisimman paljon. Kukaan ei ole seppä syntyessään!
Vinkkejä:
- Ennen esiintymistilannetta hengitä tietoisen rauhallisesti.
- Jännittäessä puhe tahtoo nopeutua. Keskity puhumaan tarpeeksi hitaasti ja selkeästi, jotta puheesi on ymmärrettävää. Pidä myös puhuessasi pieniä taukoja!
- Jos jännitys on todella paha, sitä voi pyrkiä hallitsemaan esimerkiksi hypnoosin avulla. Myös kehon oireisiin suunnattu lääkitys on mahdollinen vaihtoehto jännityksen hillitsemiseen, jos se ei tunnu lievenevän muilla keinoilla ja esiintyminen on välttämätöntä.
- Jos menet esiintymistilanteessa lukkoon, eikä omatoiminen harjoittelu tunnut tepsivän, etsi itsellesi ammattiapua!
- Jos tilanne jännittää kovasti, sen voi myös sanoa ääneen: yleisö on varmasti myötätuntoinen. Se on paikalla kuunnellakseen, ei arvostellakseen sinua! Sinä olet aiheesi asiantuntija, ja esitys on hyvä juuri sellaisena, kuin sen esität. Usko itseesi!
Esityksen havainnollistaminen
Kun kerrot jotakin asiasta yleisölle, oli se sitten lomamatkasta ystäville tai vaikkapa uudesta työvälineestä työpaikalla, aihetta on hyvä myös havainnollistaa. Havainnollistaminen tarkoittaa asian esittelemistä esimerkiksi esimerkein, videoin, kuvin tai diagrammein. Mitä konkreettisempaa havainnollistaminen on, sen paremmin aihe jää yleisölle mieleen. Lomamatkalta tuotua simpukankuorta sivellessään ystäväsi saavat kokemuksen reissustasi ihan toisella tavalla, kuin vain tarinaasi kuunnellen!
Havaintovälineiden pitää tietenkin liittyä aiheeseen. Pohdi hyvissä ajoin, minkälainen havainnollistaminen sopii juuri sinun yleisöllesi ja aiheeseesi. Voit etsiä esityksesi tueksi tilastoja ja diagrammeja, käyttää omia tai toisten kuvia ja videoita tai esitellä konkreettisia esineitä. Käytännön esimerkit (myös pelkästään kertomuksen tasolla) ja toiminnallisuus (esimerkiksi jonkin laitteen käyttäminen) ovat myös hyviä havainnollistajia. Joskus pelkästään kuvaileva kieli vertauksineen riittää. Muista myös selittää käyttämäsi termit, mikäli ne eivät varmasti ole yleisölle tuttuja!
Voit koostaa havaintomateriaalista esimerkiksi diaesityksen puheesi taustaksi. Mieti esitystä koostaessasi, mihin kohtaan mikäkin havaintomateriaali sopii, ja anna yleisölle tarpeeksi aikaa tutkia jokaista materiaalia. Pidä materiaalin määrä kohtuullisena ja karsi sitä, jos esitys tuntuu liian täydeltä: yleisökin pysyy paremmin mukana esityksessäsi, kun havaintomateriaali ei vaadi liikaa huomiota. Sen on tarkoitus toimia vain puheesi tukena!
VAIKUTTAMINEN JA MIELIPITEEN ILMAISU
Jotta vakuuttaisit keskustelukumppanisi, täytyy sinun perustella mielipiteesi tai väitteesi mahdollisimman monipuolisesti - pelkkä oman kannan kertominen ei riitä.
Kannattaa ottaa etukäteen huomioon myös mahdolliset vastaväitteet ja pyrkiä kumoamaan ne jo ennalta. Hyvä keino perustella omia väitteitä ovat esimerkit. Yleisöön pyritään vaikuttamaan myös sanavalinnoilla. Tekstin sävy muuttuu, kun koirasta puhutaan rakkina.
Perinteisesti perustelut voidaan jakaa järkeen ja tunteeseen vetoamiseen. Hyvä perustelu on paikkansa pitävä, sopii tilanteeseen, eikä ole ristiriidassa muiden perustelujen kanssa. Perusteluihin tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti: perustelija voi tarkoituksellisesti liioitella ollakseen vakuuttavampi.
Ota perustellessasi huomioon se, kenelle perustelet: jos vastapuoli on jo valmiiksi samanmielinen kanssasi, et tarvitse yhtä paljon vakuuttelua kuin vastahankaisen yleisön kanssa. Perustelut kannattaa siis kohdentaa sopiviksi: jos haluat mennä rock-konserttiin rockista pitävän ystäväsi kanssa, voit vedota lempibändiin tai edullisiin lippuihin; jos taas haluat mukaasi klassisen musiikin kuuntelijan, voit perustella konserttia vaihtelulla tai hyvällä seuralla.
On myös hyvä muistaa, että mielipidettä voi perustella, mutta sitä ei voi väittää oikeaksi tai vääräksi, toisin kuin tosiasiallista väitettä. Esimerkiksi sininen voi olla mielestäsi maailman kaunein väri, mutta jonkun muun mielestä ei - ja molemmat ovat yhtä oikeassa!
|
JÄRKI- PERUSTELUJA |
TUNNE- PERUSTELUJA |
||
|
Omat kokemukset |
Kuntoni on kasvanut, koska olen pyöräillyt kouluun joka päivä. |
Arvot |
Liikunnallisuus on suomalaisille hyve. |
|
Seuraukset |
Jos pyöräilet kouluun joka päivä, kuntosi kasvaa. |
Hyöty |
Pyöräilemällä säästät luontoa ja kasvatat kuntoasi samaan aikaan. |
|
Asiantuntijat |
Jokainen liikunnanopettaja suosittelee pyöräilyä. |
Uskomukset |
Kun kerran oppii pyöräilemään, osaa sen aina. |
|
Tilastot |
Liikenneviraston tilaston mukaan hyötypyöräily on lisääntynyt viime vuosina. |
Tarpeet ja toiveet |
Kun pyöräilee, pysyy kunnossa ja näyttää hyvältä. |
|
Tutkimukset |
Lundin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan autoilu tulee kuusi kertaa kalliimmaksi kuin pyöräily. |
Asian yleisyys tai harvinaisuus |
Moni nykynuori pyöräilee. Harva nykynuori pyöräilee. |