Puhdas metalli on harvoin käyttökelpoista sellaisenaan. Esimerkiksi rauta alkaa ruostua ilman hapen vaikutuksesta minuuteissa. Metallin ominaisuuksia muunnetaan lisäämällä sen joukkoon toisia metalleja tai muita aineita. Kullan sekaan lisätään kuparia, jotta siitä saataisiin hankausta ja kolhuja paremmin kestävää metallia.

Metalliseoksia nimitetään yleisesti lejeeringeiksi. (ital. legare = sitoa). Se on vähintään kahdesta eri metallista koostuva tasakoosteinen seos. Sulina metallit sekoittuvat toisiinsa yleensä helposti. Sekoittumista tapahtuu myös huoneen lämpötilassa, mutta nopeus on huomattavasti pienempi. Esimerkiksi lyijyssä sekoittuminen tapahtuu 315 ^oC:n lämpötilassa 300 000 kertaa nopeammin kuin 115 ^oC:n lämpötilassa. Jotkin metallit, kuten nikkeli ja kupari, sekoittuvat toisiinsa missä määräsuhteissa tahansa. Tavallisempaa kuitenkin on, että on jokin raja, jossa suhteessa metallit sekoittuvat toisiinsa.


Ruostumatonta terästä, messinkisanko ja pronssikauden aseita.


Metalliseosten ominaisuudet poikkeavat alkuainemetallien ominaisuuksista. Seoksella on esimerkiksi alhaisempi sulamispiste kuin sen muodostavalla alkuaineilla, tai se kestää kemiallista rasistusta paremmin kuin alkuaineet itsessään. Metalliseokset ovat tärkeitä teollisuuden raaka-aineita. Monet metallit ovat alkuainemuodossaan liian pehmeitä eivätkä sellaisinaan sovellu teollisuuden käyttöön. Metalliseosten kemiallinen koostumus ilmoitetaan yleensä prosentteina. Esimerkiksi ruostumattoman teräksen koostumus voi olla 73 % rautaa, 18 % kromia, 8 % nikkeliä ja 1 % hiiltä, mutta koostumus vaihtelee valmistajan ja käyttötarkoituksen mukaan. Pronssin koostumus on 90 % kuparia ja 10 % tinaa. Messingin koostumus on 85 % kuparia ja 15 % sinkkiä.



Kuvassa on messinkiseoksen malli. Materiaali koostuu pääosin kupariatomeista ja siellä täällä on sinkkiatomeja.



Messingistä valmistetaan esimerkiksi kaikki vaskipuhaltimet.