Historian taidoista syvällisesti (kopio)
Mitä ovat historian taidot?
Historian opinnoissa on tavoitteena oppia erilaisia ajattelun taitoja, joista osa on erityisesti historian oppiaineelle tyypillisiä. Historiassa harjoitellaan osittain niitä samoja taitoja, kuin monissa muissakin oppiaineissa - esimerkiksi analysoinnin, vertailun, luokittelun ja kriittisen ajattelun taitoja. On kuitenkin eräitä erityisesti historiassa korostuvia ajattelun taitoja, jotka korostuvat historian oppimistavoitteissa. Alla on ensin listattu nämä taidot ja lopussa on täsmällisemmät kuvaukset eri taidoista.
1. Lähteiden käyttäminen ja lähdekritiikin hallinta
- Lähteiden luotettavuuden ja käyttökelpoisuuden arviointi
2. Historiallisen muutoksen ja jatkuvuuden tunnistaminen
- Mitkä asiat muuttuvat ja mitkä pysyvät ennallaan jossakin yksittäisessä historian tapahtumassa?
3. Syiden ja seurausten erittely
- Historian ilmiöillä ja tapahtumilla on yleensä useita syitä ja seurauksia, joista toiset ovat vaikuttavampia kuin toiset
4. Historiallisen merkittävyyden ymmärtäminen
- Mikä menneisyydessä on olennaista ja mikä epäolennaista? Miten tätä voidaan arvioida?
- Mikä merkitys on yksittäisellä tapahtumalla tulevien asioiden kannalta?
5. Historiallinen empatia eli historiallisen näkökulman ymmärtäminen ja asettuminen menneisyyden ihmisten asemaan
- Menneisyys on usein niin vierasta, että voiko sitä todella ymmärtää?
- Eläytyminen menneisyyteen vaatii eri ajattelutapojen ja elinolosuhteiden syvällistä ymmärtämistä. Tätä kautta avautuu näköala niihin eroihin ja yhtäläisyyksiin, jotka nykyhetken ja menneisyyden välillä vallitsevat.
- Menneisyydestä luodut käsitykset perustuvat lähteisiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Tulkintojen perusteiden arviointi on olennainen historian taito ja samoin perusteltujen tulkintojen muodostaminen.
Alla historian taitoja on kuvattu tarkammin
Historiallisten lähteiden käyttäminen ja lähdekritiikin hallinta
Lähdekritiikki vaatii kriittistä ajattelua, kysymisen taitoa ja arviointikykyä. Historiassa lähdekritiikki jakautuu ulkoiseen ja sisäiseen lähdekritiikkiin. Ulkoisessa lähdekritiikissä arvioidaan lähteen alkuperää ja aitoutta. Lisäksi pohditaan, missä olosuhteissa lähde on syntynyt ja mitkä ulkoiset tekijät ovat vaikuttaneet lähteeseen.
Sisäinen lähdekritiikki on lukion historian opiskelijalle ehkä tärkeämpi harjoituksen kohde. Siinä pohditaan esimerkiksi sitä, kuka on lähteen kirjoittanut ja kenelle. Mitä tekijä on tavoitellut lähdettä laatiessaan ja miten hänen motiivinsa ehkä näkyvät lähteessä?
Edellä mainittujen lisäksi historian taidoiltaan kehittynyt opiskelija kykenee arvioimaan, mihin eri lähteitä voidaan käyttää eli millaista tietoa niiden avulla voidaan menneisyydestä saada.
Sisäinen lähdekritiikki on lukion historian opiskelijalle ehkä tärkeämpi harjoituksen kohde. Siinä pohditaan esimerkiksi sitä, kuka on lähteen kirjoittanut ja kenelle. Mitä tekijä on tavoitellut lähdettä laatiessaan ja miten hänen motiivinsa ehkä näkyvät lähteessä?
Edellä mainittujen lisäksi historian taidoiltaan kehittynyt opiskelija kykenee arvioimaan, mihin eri lähteitä voidaan käyttää eli millaista tietoa niiden avulla voidaan menneisyydestä saada.
Historiallisen muutoksen ja jatkuvuuden tunnistaminen
Muutos ja jatkuvuus ovat historian peruskäsitteitä ja tutkimuskohteita. Näiden käsitteiden avulla pyritään ymmärtämään ja jäsentämään menneisyyden tapahtumien virtaa. Muutoksen ja jatkuvuuden hahmottaminen auttaa myös arvioimaan eri historiallisten tapahtumien merkitystä.
Muutokset voivat olla nopeita tai pitkäkestoisia ja usein nopeankin muutoksen aikana on havaittavissa ennallaan säilyviä asioita. Nopeat muutokset on yleensä melko helppoa havaita, mutta jatkuvuus ja pitkäkestoiset muutosprosessit voivat olla vaikeampia tavoitettavia nykyihmisen katseelle. Muutoksen ja jatkuvuuden hahmottamisessa auttaa vertailun taito, jolla voidaan kartoittaa yhtäläisyyksiä ja eroja kahdessa eri ajankohdassa. Näin päästään käsiksi muutokseen ja jatkuvuuteen.
Syiden ja seurausten erittely
Historian ilmiöillä ja tapahtumilla on yleensä useita syitä ja seurauksia, joista toiset ovat vaikuttavampia kuin toiset. Yksinkertaisimmillaan tämä syiden ja seurausten hahmottamisen taito tarkoittaa jonkin ilmiön syiden ja seurausten nimeämistä sekä kykyä perustella, miksi juuri nämä olivat kyseisen ilmiön syitä ja seurauksia.
Tämän lisäksi syitä ja seurauksia voidaan luokitella esimerkiksi pitkän ja lyhyen aikavälin tekijöihin tai vaikkapa taloudellisiin, aatteelisiin, ympäristöllisiin jne. tekijöihin.
Usein historian oppitunneilla syyt ja seuraukset saatellaan hyvin siistiin ja kaavamaiseen järjestykseen, joka ei yleensä tee oikeutta menneisyyden tapahtumille. Aivan kuten yksittäisillä ihmisillä voi olla toiminnalleen monenlaisia ja keskenään ristiriitaisia motiiveja, voivat historian prosessit olla monikerroksisia, päällekäisiä ja keskenään ristiriitaisia. Tämän moninaisuuden hahmottaminen syissä ja seurauksissa on sitten jo vaativampi historian taito.
Tämän lisäksi syitä ja seurauksia voidaan luokitella esimerkiksi pitkän ja lyhyen aikavälin tekijöihin tai vaikkapa taloudellisiin, aatteelisiin, ympäristöllisiin jne. tekijöihin.
Usein historian oppitunneilla syyt ja seuraukset saatellaan hyvin siistiin ja kaavamaiseen järjestykseen, joka ei yleensä tee oikeutta menneisyyden tapahtumille. Aivan kuten yksittäisillä ihmisillä voi olla toiminnalleen monenlaisia ja keskenään ristiriitaisia motiiveja, voivat historian prosessit olla monikerroksisia, päällekäisiä ja keskenään ristiriitaisia. Tämän moninaisuuden hahmottaminen syissä ja seurauksissa on sitten jo vaativampi historian taito.
Historiallisen merkityksen ymmärtäminen
Menneisyydestä ei voi kertoa kaikkea, vaan on valittava mitä kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Äärettömästä ihmisten ja tapahtumien paljoudesta ainoastaan tietyt asiat poimitaan historian oppikirjoihin. Millä perusteilla nämä valinnat tehdään? Millä perusteella joitakin asioita pidetään huomionarvoisina ja toisia yhdentekevinä?
Jo sen seikan ymmärtäminen, että meille tarjottu kuva menneisyydestä on valikoutunut, on kuuluu historian taitoihin. Kun tätä taitoa pyritään kehittämään eteenpäin, opitaan arvioimaan, mikä menneisyydessä on kulloinkin olennaista ja mikä epäolennaista. Olennaisen ja epäolennaisen erottaminen vaatii ensinnäkin sitä, että pidetään kirkkaana mielessä, mihin kysymykseen pyritään etsimään vastauksia. Tämän lisäksi tapahtuman tai ilmiön olennaisuutta voi punnita pohtimalla sen vaikuttavuutta:
Jo sen seikan ymmärtäminen, että meille tarjottu kuva menneisyydestä on valikoutunut, on kuuluu historian taitoihin. Kun tätä taitoa pyritään kehittämään eteenpäin, opitaan arvioimaan, mikä menneisyydessä on kulloinkin olennaista ja mikä epäolennaista. Olennaisen ja epäolennaisen erottaminen vaatii ensinnäkin sitä, että pidetään kirkkaana mielessä, mihin kysymykseen pyritään etsimään vastauksia. Tämän lisäksi tapahtuman tai ilmiön olennaisuutta voi punnita pohtimalla sen vaikuttavuutta:
- Kuinka laajalle vaikutus on levinnyt?
- Kuinka moniin ihmisiin se on vaikuttanut?
- Kuinka pitkäkestoista vaikutus on ollut?
Tapahtuman olennaisuutta voi myös miettiä kysymällä, onko se välttämätön tai rittävä syy jonkin historiallisen ilmiön syntyyn
- Riitääkö kyseinen tapahtuma yksin laukaisemaan jonkin merkittävän historiallisen tapahtuman tai prosessin?
- Tai oliko tapahtuma välttämätön, jotta sitä seuranneet asiat ovat voineet tapahtua? Olisiko kehitys ollut toisenlainen ilman sitä?
Menneisyys on usein niin vierasta, että voiko sitä todella ymmärtää? Historian tutkimuksessa on kuitenkin pyrkimyksenä tarkastella kutakin aikaa sen omista lähtökohdista käsin. Tämä tarkoittaa jonkinlaista eläytymistä menneisyyden ihmisen asemaan, mikä puolestaan edellyttää vallinneiden ajattelutapojen, elinolosuhteiden sekä kulttuurin syvällistä ymmärtämistä. Vasta tätä kautta avautuu näköala menneisyyden ihmisten toiminnan, motiivien ja valintojen ymmärtämiseen.
Historiaallisen tiedon tulkinnallisuuden ymmärtäminen, tulkintojen arviointi sekä tulkintojen tekeminen
Menneisyydestä luodut käsitykset perustuvat lähteisiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Tulkintojen perusteiden arviointi on olennainen historian taito ja samoin perusteltujen tulkintojen muodostaminen. Tämän taidon hallitseva historian opiskelija kykenee erottamaan tulkinnat faktoista ja kykenee myös arvioimaan tulkintojen luotettavuutta.