Annika Ryhänen on kuvataidekasvattaja, joka katsoo työssään tärkeimmäksi toimimisen oppilaan tasolla. Kuvataide on aineena ollut Annikalle tärkeä, sillä se ei koskaan tuntunut vaikealle aineelle ja nyt opettajana hän on edelleen sitä mieltä, ettei sen tarvitsekaan. Annikan mielestä kuvataideluokasta tulee oppilaille paikka, jossa ei vain kokeilla uutta, vaan myös luodaan ja tutkitaan omaa identteettiä juurikin vapaa-ajan sekä harrastuneisuuden kautta. Parhaimmassa tapauksessa se, mitä oppilaat itse tekevät, on jotain heille merkityksellistä, sekä heitä henkilökohtaisesti koskettavaa, jolloin siitä kehittyy osa heidän elämäänsä ja tulevaisuuttaan eikä vain koulua koulun vuoksi. Annika tahtoo antaa taiteen harrastajille mahdollisuuden tutkia taidetta, sen juuria ja sen määritelmää, sekä auttaa heitä eteenpäin polullaan kohti institutonaalisempaa asemaa, sekä hän tahtoo myös ohjata niitä, jotka eivät koe taidetta omakseen. Annika haluaisi oppilaiden näkevän kuvataiteen muunakin, kuin mitä se stereotyyppien värjäämänä ja opetussuunnitelman ajamana on menneisyydessä ollut. Annika haluaa kuvataideluokan olevan paikka, jonne oppilaat haluavat tulla. Ehkä osa tulee sinne hengähtämään arjesta ja muusta koulusta. Hän toivoo löytävänsä heillekin jotain mielekästä tekemistä, joka näyttää, ettei kuvataidetta vastaan tarvitse asettua vain siksi, että se on pakollinen osa opetussuunnitelmaa.