Nokikana
Tuntomerkit
Kömpelö oloisesta, noenmustasta nokikanasta ei voi erehtyä. Malle noustessaan se on muodontaan lähes pallomainen ja pitkäkoipininen.
Esiintyminen
Nokikana kuuluu maan etelä-ja keskiosien rehevien järvien ja merenlahtien linnustoon. Koko maassa arvioidaan pesivän noin 15-20000 nokikanaparia.
Pesintä
Pesimäajan alussa nokikanat ovat toraisia, koiraiden selvitellessä reviirikiistojaan keskinäisin tappeluin. Nokikanan pesä on tavallisesti ruovikon suojassa. Pesä on iso keko, jonka linnut rakentavat kuivista ruo'oista ja muista vesiveista. Molemmat emot huolehtivat mustista,
punapäisstä untuvikosta, joka kasvaessaan vaalenevat harmaanruskeiksi.
punapäisstä untuvikosta, joka kasvaessaan vaalenevat harmaanruskeiksi.
Ravinto
Nokikana ruokavaljo on monupuolinen, mutta vesikasvien osat ovat tärkeimmällä sijalla. Se syö myös erilaisia vesihyönteisiä ja niiden toukia.
Muutto
Yömuuttaja, joka palaa maalis-huhtikuussa järven vapautuessa jäistä. Syysmuutto on huomaamaton, linnut katoavat vähin erin syys-lokakuun aikana. Talvehtii Länsi-Euroopassa, missä se on yleinen puistolintu.
Muuta tietoa
Levineisyys suomessa. Ääni: Metallinen, kirahtava ”kek”, kilahtava ”pits” ja vaikertava ”päv-pääv”.
