KOSTON AIKA

Johanna syö robottikarkkeja innoissaan. John taas katsoo tietokoneelta elokuvaa.

Johanna rakastaa suklaata, hänen mielestään mikään muu suklaa ole parempaa. Joskus hän saattaa tehdä itse suklaata. John tykkää hänen tekemisistään suklaista, mutta Johanna itse ei pidä kaameasti niistä. Kaupan ovat parempia, hän ajatellee.

#1

”Kulta! Tule apuun!” Johanna karjuu, kun näkee pienen muurahaisen. Hän pelkää melkein kaikkea ja on myös hyvin tarkka.

”Johanna, se on vain muurahainen.”

”Niin! KAMALA muurahainen!” Huutaa Johanna.

”Älä kehtaa. Vien sen pois ja menen takaisin nukkumaan.” John sanoo.

”Vie vain pois ja kauemmaksi minua.” Johanna päsmäröi.

#2

Kun John vie muurahaista pois. Hän näkee vilauksen aaveesta. Hän lähtee samaan suuntaan kuin aave. Tämä pysähtyy, kun näkee kamalan SBOOKIEN! Hän lähtee juoksemaan nopeasti ja huutaa; ”APUA!” John juoksee minkä kintuistansa pääsee. Hän saapui kotiin laittoi oven lukkoon ja samaan henkäykseen sanoo Johannalle ; ”Hän on tuolla!”

”Kuka?!” Johanna samaan aikaan katsoo ymppärille.

”SBOOKIE! Se kamala ryöväri!” John huutaa.

”Mitä hän täällä tekee?” Johanna rauhoittuu ja kysyy.

”Kosto. Se on KOSTO! Siitä kun emme pitäneet lupausta ja antaneet rahoja.” John on sekaisin ja ei tiedä mitä tehdä. Hän on ymmällään.

..Samaan aikaan Sbookie ja 2 ystävää..

”Otamme tytön, se on ainoa hyvä keino kostaa.” Sbookie kertoo.

”Tulemme apuun Sbookie, tarvitset auttavat kädet.” Kaveri sanoo.

”Lähdetään! Tehdään se nopeasti!”

Sbookie ja ystävät lähtevät.

..Johanna ja John luona..

”He ovat varmaan tulossa. Luulen.” John sanoo.

Kun Johanna lähtee ylös, kuuluu huuto ; ”APUA! JOHN!”

”Nyt olet meidän Johanna! HAHAHAA!!” Sbookie huutaa iloisena.

#3

John päättä yksimielisesti. ”Tulen apuun Kulta!” Hän ei hukkaa hetkeäkään! Hän miettii mikä olisi paras mahdollinen reitti. Joten hän lähtee kulkemaan metsän tekemää polkua pitkin. Hän jopa huutaa, mutta mistään ei kuulu edes naurua. Joka puolella on hiljaista.

SBOOKIE JA MUUT

Johanna heiluu miten sattuu. Eikä välitä vaikka heihin osuu. Eihän SBOOKIE ja muut ystävät edes tunne, kun Johanna potkii ja tekee kaikkensa estääkseen.

”Tosiaanko luulet, että me sinut päästetään!?” SBOOKIEN ystävä huutaa.

”Luulen. Kyllä minä keinon keksin ja onhan minulla John!”

”Ei se tänne pääse. Tänne on vaikka mitä ansoja ja lukkoja.” SBOOKIE sanoo.

Samalla Johanna katsoo mihin suuntaan saattaisi päästä. Jos pääsisi lähtemään.

Yhtäkkiä Johanna kuulee jotain! Hän miettii hetken: ”Minua ei ole sidottu, joten pääsen helposti pois. Mutta mikä ääni tuolla kuului? Se on varmasta John! Hän taisi löytää minut! Minut on pelastettu. Pakko lähteä kohta juoksemaan, ettei hän joudu itse ansaan.”

John pääsee ansasta ja samalla Johanna ottaa jalat alleen. Johanna juoksee minkä jaloistaan pääsee. ”Tuolla valoa! John oletko siellä?!” Hän huutaa.

Ja samalla hän pääseekin ulos. John vilkuttaa hänelle.
John ja Johanna juoksee toistensa luokse, niin kuin elokuvissa. Kunnes SBOOKIE saa hänet kiinni.

#3

”IRTI!” Johanna huutaa.
"En! Ensin maksu!"
"Mitä me maksamme SBOOKIE?" John kysyy.
" Tytön" SBOOKIE sanoo.
"Ei! Ei Johannaa. Rahaa?" John sanoo.
"Piirrätte minusta tauluja. JA KULTAKEHYKSINEEN!"
"Ja meistä yhden kuvan." SBOOKIEn ystävät sanovat.

John ja Johanna katsovat toisia. Samalla Johanna suhisee Johnille; "Ei me osata piirtää!". John katsoo Johannaa ja sanoo; "Osataan, ei SBOOKIE varmaan tajua kamalasti taiteesta." Samalla Johanna kuiskaa Johnille; "Kultakehykset?" John sanoo; "Hän taisi unohtaa ne.".

Kun SBOOKIE antaa paperit rakastavaisille, hän antaa samalla yhden huonon kumin ja maaleja.

"Ööö..Olisiko kynää?" Johanna kysyy hienosti.
"Olen tällä kertaa pahoilani, mutta ei. Käyttäkää maaleja." SBOOKIE sanoo oudon ystävällisesti, hänen kaverit melkein purskahtivat nauruun.

#4

Kun piirrokset olivat valmiit. He kummastelivat miten hienoja ne olivat.
"Hienoja." SBOOKIE sanoi herrasmiehenä, ja oli pukeutun rusettiin.

He asettelivat seinälle kaikki piirrokset. Ja ne olivat upeita!

"Fantastista!" Kaikki huutavat yhtä aikaa.

Niin SBOOKIE päästi rakastavaiset tyytyväisinä kotiin.

Mutta oliko kaikki tässä? Mitä tarinassa enää tapahtuu? Sen saat selville, joskus.



By: Nea Vartiainen