Liisa Ahonen: Lämmin vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvattajan lämmin vuorovaikutus
• on töissä lapsia varten
• sitoutuu syvällisesti vuorovaikutukseen lapsen kanssa
• suhtautuu lapsiin empaattisesti
• pysähtyy lapsen kokemusten äärelle
• kuuntelee lapsia arvostavasti ja pyrkii tavoittamaan lapsen tulkinnan tilanteesta
• tunnistaa lasten yksilölliset tarpeet ja tukee lapsia riittävästi tilanteen
edellyttämällä tavalla
• turvaa lapsille riittävästi tilaa olla oma itsensä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin
lapsi on
• on helposti lähestyttävä: äänensävyt, eleet, ilmeet ja kehonasennot kutsuvat
vastavuoroiseen vuorovaikutukseen
• antaa positiivista palautetta usein ja aidosti
• rohkaisee ja kannustaa lapsia
• on joustava ja osaa elää hetkessä
Liisa Ahonen. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen kirja. 2017.
LaTVa - Haastava käyttäytyminen, keinoja arkeen
Kokemuksia Kiteeltä
LÄMPIMÄN VUOROVAIKUTUKSEN KOKEMUKSIA
kommentteja Kiteen varhaiskasvatuksesta
Helmikuun 2020 Näköala-ryhmässä jaettiin jokaiseen varhaiskasvatusryhmään huoneentaulu, joka sisälsi jonkin Ahosen väitöskirjaan perustuvan lauseen aikuisen ja lapsen välisestä lämpimästä vuorovaikutuksesta. Huoneentaulussa oli lisäksi samaan aiheeseen liittyvää tietoa valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta sekä haastavan käyttäytymisen työpajan taustamateriaalista. Varhaiskasvattajia pyydettiin kiinnittämään huoneentaulun aiheeseen huomiota ja sitouttamaan koko tiimi tähän ajatukseen. Kuukauden jälkeen varhaiskasvatuksen opettajilta kysyttiin kommentteja aiheeseen liittyen.
Kysymykset olivat:
- Mikä oli huoneentaulunne ajatus?
- Millaisina konkreettisina tekoina ajatus näkyi ryhmässänne?
- Muuttuiko jokin kuluneen kuukauden aikana?
Alla vastauksia jaoteltuina niihin liittyviin otsikoihin. Koska huoneentaulut arvottiin ryhmiin, tuli kommentteja jokaiseen huoneentauluun yhdestä kolmeen, yhteen ei tullut yhtään kommenttia.
Olen töissä lapsia varten
"Huoneentaulu toi muistutusta henkilökunnalle miksi olemme täällä, aikuiset tiedostavat tämän ja ovat helposti saatavilla sekä enemmän läsnä.”
”Koska työhön kuuluu myös muitakin töitä kuin lasten kanssa olemista, huomasin huoneentaulun ilmestymisen jälkeen, että kiinnitin huomiota enemmän siihen, milloin noita muita töitä teen. Esimerkiksi tietokonetta ei tarvitse avata, mikäli suunnitteluaikaa ei silloin ole. Ryhmässä oloaika keskitytään lapsiin, ja muut työt hoidetaan suunnitteluaikana.”
Sitoudun syvällisesti vuorovaikutukseen lapsen kanssa
”Syvällistä vuorovaikutus pienten ryhmän kanssa:
- Pienet yhteiset hetket pukemisen, vaipanvaihdon tai leikin ohessa.
- Kiinnitetään huomiota vuorovaikutukseen: lauletaan, lorutellaan ja jutellaan lasten kanssa hoitotoimenpiteitä tehdessä.
- Havainnoidaan lasten lempi lorut/laulut, joita toistetaan lapsen mielenkiinnon mukaan.
- Kasvattajan non-verbaalin olemuksen tiedostaminen ja siihen panostaminen.”
”Esimerkki vuorovaikutustilanteesta: Rauhallinen vuorovaikutushetki 1,5-vuotiaan lapsen kanssa. Loruttelua lapsen mielenkiinnon mukaan. Loruttelun päätteeksi fyysinen vuorovaikutus, lapsi makasi rentona mahallaan, sively/hieronta. Lapsi vastasi vuorovaikutukseen -- kiipesi takaisin syliin, jolloin loruttelu jatkui -- kävi vatsalleen lattialle, jolloin sively uudelleen.”
”Syvällinen vuorovaikutus 3-5-vuotiaiden ryhmän kanssa:
- Tiimissä sovittiin, että pyrimme syvälliseen vuorovaikutushetkeen joka päivä yhden lapsen kanssa. Hetken ei tarvitse olla pitkä ja se on lapsilähtöinen. Käytännössä istumme rauhallisesti ja kiireettömästi alas keskustelemaan ja kuuntelemaan sellaista lasta, joka hakee kontaktia.
- Käytössä tunnemittari, jonka avulla pohditaan erilaisia tunteita ja mietitään omia tunteita ja niiden ilmaisua.
- Huomioidaan non-verbaali vuorovaikutus ja hyödynnetään eleitä ja ilmeitä.”
Suhtaudun lapsiin empaattisesti
”Empaattisuus näkyy ja kuuluu ryhmässä puhumisen, äänenkäytön, ilmeiden ja eleiden kautta. Kiinnitämme huomiota läheisyyteen, joillekin lapsille syli ja läheisyys on tärkeämpää kuin toisille. Satuhieronta on menetelmänä rauhoittava ja läheisyyttä antava. Satuhieronnassa välittyy hierojan empatia sekä kosketuksen että puhumisen kautta hierottavalle.
Empaattisuus tulee esille laulujen ja lorujen kautta. ”Harakka huttua keittää” on läheisyyttä antava loruleikki pienille. Aamupiirin laulut toivottavat lapset iloisesti uuteen päivään. Nimilaulu ”Onko Kalle täällä” tekee jokaisesta tärkeän.
Liikkumisen jälkeen meillä on usein rentoutumishetki, jossa kerrotaan (omasta päästä keksitty) pieni tarina. Tarina on useimmiten hyvin empaattinen, jossa on tunteita mukana. Tarina päättyy aina pallohierontaan. Jokainen lapsi haluaa, että häntä tullaan hieromaan, he odottavat sitä
Empaattisuuden harjoittelu näkyy leikissä, kun lapset harjoittelevat esimerkiksi kotileikkiä. Roolien jakaminen ja hoiva toista kohtaan näkyy ja kuuluu kotileikissä.
Empaattisuus näkyy lapsen kuuntelemisena. Toisilla lapsilla on asiaa aikuiselle enemmän päivän aikana kuin toisella. Hiljaisia lapsia kannustetaan kertomaan ja puhumaan.
Varsinaista muutosta en huomannut ryhmässä. Itse kiinnitin huomiota tavallista enemmän omaan puheeseen, ystävällisyyteen ja sitä kautta empaattisuuteen sekä läheisyyteen lasten kanssa. Olen syksystä asti tehnyt töitä ryhmän kanssa, joten lapset ovat tuttuja. Osa kaipaa läheisyyttä, toinen ei tykkää olla sylissä ollenkaan.
Empaattisuutta on myös kaikenlainen hienotunteisuus lasta kohtaan. Näin myös esimerkiksi erilaisena rauhoittumisen muotona.”
“Lasten kuuntelemiseen ja vuorovaikutuksen laatuun kiinnitettiin huomiota, pyrittiin suhtautumaan tilanteisiin empaattisesti, ts. entistäkin enemmän lohdutettiin, otettiin syliin jne. Ehkä suhtautuminen muuttui vähäsen empaattisempaan suuntaan, kun asiaan kiinnitti tietoista huomiota.”
”Konkreettisesti näkyy meillä minun läsnä- ja lattiatasolla olemisessa, olen lasten saatavilla kun he tarvitsevat minua ja tietävät sen myös että aina voi tulla ja käpertyä syliini. Välillä ollaan vaan ja ihmetellään yhdessä, maataan massullaan ringissä matolla ja hassutellaan. Harmituksen tullessa syli on paras paikka eskareille ja pieni hipaisu olkapäälle saa ihmeitä aikaan. Myös katsekontakti kertoo paljon.”
Mikä muuttui: ”Enemmän konkreettista saatavilla olemista ja itse kiinnitin enempi huomiota lasten tunnetiloihin. Herkempi läheisyyden tarjoaminen. Samalla huomasin
että pohdin ja mietiskelin enemmän päivän tapahtumia.”
Pysähdyn lasten kokemusten äärelle
”Aamupiirillä meillä otetaan usein ”arvaa mitä”-kierros jolla jokainen lapsi pääsee ääneen ja saa kertoa omia kuulumisia (puheenvuoron merkiksi vahvuusvaris kiertää sylistä syliin). Kysyn lapsilta säännöllisesti toiveita toimintaan ja otan toiveet huomioon toiminnan suunnittelussa. Kun lapsilta tulee ajatuksia tai kokemuksia johonkin aiheeseen liittyen, keskustelemme asiasta ja joskus olemme ideoineet aiheen ympärille jonkin tehtävän esim. kädentaitotehtävä.
Itse olen toiminut näin työssäni aiemminkin, mutta tämän asian äärelle oli hyvä pysähtyä. Sain myös idean, että koska jotkut lapsista eivät halua kertoa asioitaan/kuulumisia ryhmässä, olen vapaan leikin aikana lapsiryhmässä läsnä esim. istuen ”kuulumistuolilla” (tähän voisi jonkin pienen leikkiympäristönkin ideoida) johon jokainen lapsi voi tulla kertomaan kuulumisiaan.”
”Kiinnitimme huomiota varsinkin lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitojen tukemiseen. Arvioimme toimintaa yhdessä lasten kanssa esimerkiksi äänestämällä eri tavoin missä onnistuttiin/mikä oli mieluista/mikä helppoa tai vaikeaa/yms. Suunnittelimme myös yhdessä lasten kanssa toimintaa ja kirjasimme ylös heidän toiveita ja ajatuksia. Kävimme näitä yhdessä läpi ja mietimme millaisten toiveiden toteuttaminen eskarissa olisi mahdollista. Suurempaa muutosta asiassa ei mielestäni ryhmässä tapahtunut, koska tämä oli meillä muutenkin hyvin hallussa. 🙂 Oli kuitenkin hyvä muistuttelu.”
Kuuntelen lapsia arvostavasti ja pyrin tavoittamaan lapsen tulkinnan tilanteesta
”Ensimmäinen huoneentaulu palautti mieleen eettisen kasvatuksen periaatteita. Aktiivinen kuuntelu on tärkeä osa lapsen kanssa kommunikoinnissa. Lapsen mieli pitää ymmärtää, että lasta voi auttaa oikein. Lapsi ei monesti osaa kertoa, mikä on ongelma, mutta näemme oireilua, mikä johtuu ongelmasta. Pitää ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu, eikä hätäisiä johtopäätöksiä tule tehdä. Pitää kuunnella lasta.
Esimerkkejä toiminnasta:
- Ryhmän sääntöihin palataan aina tarpeen tullen, niistä muistutellaan. Säännöt on tulleet lapsilta kauden alussa, yhdessä aikuisen kanssa pohtimalla.
- Pohdimme erään lapsen pelon aihetta aamupiirillä kaikkien kanssa, ko. lasta mainitsematta. Samalla hän sai kuulla, että toisillakin lapsilla on samoja pelon kokemuksia, sai vertaistukea.
- Yksi konkreettinen teko ryhmän aikuisten toiminnassa on ollut se, että jos lapsilla on ollut ristiriitoja, muistamme kuunnella jokaista osapuolta asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Kuuntelu tuo mukanaan reilun pelin, oikeudenmukaisen ja opettavaisen ratkaisun asioihin. Näitä selvitellään monesti.
Ko. huoneentaulun aikana ryhmämme rakenne muuttui rajusti. Uusia lapsia tuli ryhmään ja toiminta oli entistä enemmän lasten ehdoilla tapahtuvaa tutustelua. Siis lasten kuuntelu ja havainnointi korostui, kun ryhmän dynamiikka muuttui. Huoneentaulu palautti mieleen, että eettistä kasvatusta voi myös tietoisesti lisätä jatkossakin.”
Tunnistan lasten yksilölliset tarpeet ja tuen lapsia riittävästi tilanteen edellyttämällä tavalla
”Lasten käytöksessä tönimistä jonotustilanteissa. Kysyttiin lapsilta mikä on tilanne ja kuunneltiin heidän mielipiteitä. Keskusteltiin miltä tuntuu tönittävästä ja lapset pyysivät toisiltaan anteeksi. Tönimistä oli tämänkin session jälkeen, mutta aina kertaus tilanteeseen. Havaittavia muutoksia ei kuukaudessa tapahtunut.”
”Meillä toiminnassa ryhmät ovat pienet ja tänä toimintakautena erityisen sopusointuiset, joten huoneentaulun ajatusta tunnistaa lapsen yksilöllisiä tarpeita ja tukea lasta erilaisissa tilanteissa olemme pystyneet huomioimaan hyvin.
Pienessä ryhmässä lapset ovat avoimia ja aikuinen pystyy kuulemaan lasta paremmin kuin isossa ryhmässä. Lapset kertovat avoimesti ja rohkeasti omia mielipiteitä ja lapsen yksilöllisiä tarpeita on pystytty huomioimaan ja tunnistamaan. Aikuisina olemme pyrkineet siihen, että jokaisen lapsen kanssa jutellaan ja kuunnellaan lasta jokaisen päivän aikana. Erityisen hyvin tämä on toteutunut vapaan leikin tai syönnin yhteydessä. Yksilöllisissä keskusteluissa huomioidaan myös ne hiljaisimmat lapset, jotka eivät ryhmässä saa ääntään kuuluviin tai eivät halua sanoa mitään.
Ristiriitoja lasten välillä on ollut vähän. Erimielisyyksiä ja mielipahoja on tullut yleensä silloin, kun lapsi ei ole halunnut tehdä jotakin tai haluaisi tehdä jotakin muuta esim. tuokion aikana. Mielipahan tullessa olemme huomioineet lapset yksilöinä ja ainutlaatuisina. Kaikki eivät pysty heti kertomaan tapahtuneesta, vaan tarvitsevat omaa tilaa ja pienen hetken omaa aikaa rauhoittumiseen tai mieli-pahaa aiheuttaneen asian käsittelyyn.
Tunteista puhuminen, niiden tunnistaminen, erilaisuuden hyväksyminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen ovat tärkeitä työssämme. Erilaiset tuokiot ja kynttilähetket yhdessä koko ryhmän kanssa ovat olleet erittäin hyviä näiden asioiden käsittelyyn… Hyvä merkki on tyytyväiset ja iloiset lapset päivän päätyttyä. Ja kun he hymyssä suin kertovat hakijoilleen, mitä tehtiin tai millaista oli. Ja jotkut jopa pitävät päivän jälkeen oman kerhon kotona joko vanhemmille tai isovanhemmille. ”
Turvaan lapsille riittävästi tilaa olla oma itsensä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin lapsi on
- ei kommentteja-
Olen helposti lähestyttävä: Äänensävyt, eleet, ilmeet ja kehonasennot kutsuvat vastavuoroiseen vuorovaikutukseen
”Yritimme itse rauhoittua etenkin ongelmatilanteiden ääreen, kuunnella lasta kiireettömästi. Muissakin tilanteissa huomattiin että aikuisen rauhallisuus on valttia. Samoin hyväksyntä vaikka sanattomasti että tilanne on lapselle tärkeä ja täyttä totta. Etenkin erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla rauhallisuus ja aito kuunteleminen sekä samalla säännöistä ja rutiineista kiinnipitäminen ovat ratkaisseet aika helpostikin pattitilanteita.”
Annan positiivista palautetta usein ja aidosti
”Meille sattui ihanasti huonetauluksi: "Anna positiivista palautetta usein ja aidosti". Ryhmämme on käyttänyt positiivisen pedagogiikan menetelmiä syksystä asti ja pyrimme antamaan aina positiivista ja kannustavaa palautetta, kun se on paikallaan. Sanoitamme arjessamme näkyviä vahvuuksia kaikissa tilanteissa, välillä jopa tuuletetaan yhdessä, kun jokin juttu vaan on mennyt niin hienosti.
Olemme havainneet ryhmämme lapsissa:
- Positiivinen palaute rohkaisee lasta sanoittamaan myös itse havaittuja vahvuuksia. Se mikä on huippua, että myös meidän venäjänkieliset osaavat sanoittaa vahvuuksia.
- Syksyllä aloitetun positiivisen palautteen ansiosta lapsemme kannustavat ja auttavat toisiaan.
- Omatoimisuus on lisääntynyt.
- Rohkeus esiintyä on lisääntynyt.
- Uskallus kertoa asioista ääneen.
- Aikuisen heittäytyvä kannustaminen lisää selvästi myös sitä, että kaikki kannustavat toisiaan, kun havaitaan, joku lapsista on onnistunut.”
”Tehtävämme oli antaa positiivista palautetta ja keskittyä pieniin onnistumisiin, jo yrittämisestä kehumiseen ja palkitsemiseen. Konkreettiset teot ovat näkyneet eniten jokapäiväisenä sanallisena kehumisena ja positiivisena palautteena.
- Kiukkukohtauksessa olevalle lapselle on sanottu, että meistä on hienoa, että vaikka olet noin vihainen, sinä et koskaan satuta muita. Ja on kehuttu, että teet ihan oikein kun äriset ja muriset ja pistät kädet nyrkkiin.
- On kehuttu muille eskareille, että katsokaa miten hienosti kaveri osasi mennä rauhoittumaan, kun häntä alkoi kiukuttaa.
- Pienten positiivisten huomioiden tekeminen ja sanominen on auttanut itseä kestämään rauhallisena ongelmatilanteissa.
- Palautetuokiolla leikkien jälkeen meillä on tapana huomata toisten ja omia hyviä tekoja ja vahvuuksia. Siellä tulee spontaanisti paljon pieniä kehuja kavereille. ”Tiina oli ystävällinen kun otti miut leikkiin” ja me aikuiset myös muistimme paremmin antaa palautetta ihan pienistäkin jutuista ”Oli kiva kun sanoit minulle tänään huomenta”, Kiitos kun katsoit minua silmiin kun puhuin sinulle, ”Riitta osoitti hurjaa itsesäätelyä ja sinnikkyyttä tänään tuokiolla vaikka se tuntuikin hankalalta”
Meidän työkulttuuriin kuuluu vahvasti positiivisen palautteen antaminen ja lasten kehuminen. On ollut vaikea tiedostaa muutoksia. Muutosta tapahtui varmasti kuitenkin: Ristiriitatilanteissa tuotiin enemmän esille positiivisia asioita lapsen käyttäytymisestä ja oltiin suvaitsevaisempia ja annettiin aikaa lapselle kasata itseään. Pienten hyvien huomioiden määrä lisääntyi, hyviä huomioita jaettiin koko ryhmän kanssa enemmän.”
”Huoneentaulu muistutti vielä vuorovaikutuksesta. Myönteinen kohtaaminen tarttuu lapsiin aikuisista, huoneentaulu sai miettimään omaa toimintaa ryhmässä. Asia näkyi kehumisena, kannustamisena ja positiivisena asenteena kaikkeen, tekemiseen jne.”
Rohkaisen ja kannustan lapsia
”Ryhmässämme
- pidämme lapsia paljon sylissä, halaamme ja höpsöttelemme, lapset tuntevat olevansa hyväksyttyjä ja turvassa
- pienillä tunteet vaihtuvat tiuhaan: nimeämme tunteita, esim. sinä taidat olla vihainen, oletko surullinen, katso miten Maijalla on surullinen ilme kun tönäisit häntä jne.
- pienet ihmiset osaavat ja opettelevat pieniä suuria asioita, iloitsemme niistä yhdessä aikuisten ja lasten kanssa , kehumme ja kiitämme (esim. onnistunut pissa pottaan, sukan laittaminen jalkaan, kaverin auttaminen lelujen raivaamisessa jne) Eli nostetaan onnistuminen jalustalle ja sanoitetaan se kaikkien kuuluville!”
Olen joustava ja osaan elää hetkessä
” Ajatus näkyi siinä, että meillä on paljon (27) erilaista lasta, joiden tarpeet, ymmärrys, taitotaso jne. vaihtelevat valtavasti. Sen vuoksi meidän on kohdattava jokainen yksilönä ja mietittävä erikseen mikä ”keino” tepsii kehen ja milloin. Eli joustavuutta ja hetkessä elämistä on joka päivä ja joka tilanteessa.”
”Itse vaan yritän käyttää omaa persoonaa ja tuntemusta mikä milloin toimii. Aina ei onnistu, mutta konstit on monet… Jokaisen persoona on erilainen ja niiden yhteensovittaminen ei ole helppoa. Huumorilla pärjää usein, mutta aina ei naurata.”
”Jo ennen tätä huoneentaulua viskari ryhmässämme on hassuteltu ja leikitty paljon. Taulu toi kuitenkin tärkeän muistutuksen siitä, että huumori ja leikki ovat aikuisillekin ihan sallittuja juttuja, jotka tulisi muistaa jokapäiväisessä työssä. Olemme antaneet lapsille ”enemmän” leikkiaikaa tai oikeastaan pidentäneet sitä, jos on näyttänyt siltä, että leikit sujuvat tosi hyvin, ilman suurempia kahnauksia. Olemme myös itse menneet enemmän mukaan lasten touhuihin. Lapsista meidän aikuisten hassuttelu ja omille kömmähdyksille nauraminen on ollut hauskaa.
Lapsissa emme ole huomanneet muutosta, mutta tiimimme on rennompi ja toivon, että hassuttelu lasten kanssa jäisi elämään.”