Lepakolla on isot korvat ja lenninräpylät. Lepakko ei näe paljoa mitään mutta se kuulee tosi hyvin ääniaalon avulla lepakko kuullee jopa semmoiset äänet mitä sinä et kuule. Lepakko on yöeläin ja se syö hyönteisiä esim yöperhosia leppäkerttuja koppakuoriaisia ja tuhatjalkaisia. Lepakko on pieni eläin joka osaa lentää. Lepakon nahkaa peitää tummakarvaturkki. lepakon paino on 4-14g siipien kärki väli on 21-27cm pituus on 4-7cm ja hännän poituus on3-5cm.
 Yleisin sekä suurin ja karaistunein lepakko lajimme on pohjanlepakko. Se voi elää 8-10 vuotta, vesi- ja viiksisiippa jopa 14-16 vuotta. Lepakon sukupuolen voi nähdä ulosteen perusteella. Lepakot parittelevat syksyllä ennen talvihorrokseen vaipumista. Seuraavana kesänä naaraat kerääntyvät yhteen suojaiseen paikkaan, siellä ne synnytävät heinäkuun puoli väliin mennessä yhden poikasen, joskus jopa kaksi. Yhdyskunnassa voi olla lopulta jo sata poikasta. Poikaset ovat syntyessään sokeita ja hienon villan peitämiä. Emot imetävät niitä noin kuukauden ajan. Ensimmäisen lento matkan poikaset tekevät emonsa turkiin takertueena. Poikaset itsenäistyvät 6-7 viikon ikäisinä, mutta kestävät 2-3 vuotta, ennen kuin ne pystyvät itse lisääntymään. Lepakot nukkuvat päivisin ullakolla tai ullakonpimenossa, ladossa, linnunpöntössä tms. Lepakot ovat varsin sosiaalisia, mutta epähierarkkisiaeläimiä. Suurimpiin lepakkoyhdyskuntiin voi kuulua tuhansia tai jopa muutamia miljoonia yksilöitä, kuten Teksasin Frio Caven Meksikondoggilepakkopopulaatiossa. Suurimalla osalla lajeista ei ole havaittu taipumusta suoranaiseen reviirin puolustamiseen, mutta hieman sen kaltaista käytäytymistä on havaittu muutamilla lajeilla. Lepakon luut ovat pieniä ja kevyitä, mikä helpotaa niidenn lentämistä vähentämällä tarvitavaa lihasvoimaa. Tämä säästää energiaa, jota lepakoilla muutoin kuluisi jopa niin paljon etteivät ne pystyisi syömään päivän aikana energiatuotantoon kuuluvaa ravintoa. Hedelmälepakkoja lukuun otamatta lepakoiden pääkallo yhdistyy selkärankaa erikoistuneen niskanikaman kautta, joka myös mahdolistaa niiden roikumisen pää alas päin. Kallon muodosta voidaan toisinaan päätellä lain asuin ympäristöstä. Esim kiven kolossa asuvat lajejen kallo on liteämpi kuin muiden pääkallot. Hampaiden muodossa pienlepakoilla on dilambdodontiset poskihampaat, mikä tarkoitaa sitä, että niiden hampaissa on yksi reuna, joka on muodostunut N- tai W- kirjaimen muotoiseksi. Hammas tyyppit on otollinen hyönteisten syömiseen. Suur lepakoiden hammas tyypiä on hankala saada selville, mutta hampaiten pinta on hyvin tasainen mikä hyödytää hedelmien syö mistä.