Turusen vanhemmat Reino Juho Turunen ja Jenny Mirjami Siponen olivat tavallisia maanviljelijöitä Lieksan Vuonislahden kylässä. Lapsuus kyläyhteisössä oli rankka. Sodan jälkeen rakennustöihin joutuivat osallistumaan perheen kaikki kuusi lasta. Turunen on itse kertonut lapsuutensa kasvavalla maaseudulla tehneen hänestä ikuisen maalaisromantikon. Kaipuu menneeseen on välillä kova ja nykyaikaan tuntuu olevan vaikea sopeutua.

Turunen teki maatöitä ja kävi kansakoulua samaan aikaan. Hän pääsi Lieksan paikallislehden toimittajaksi vuonna 1964. Turunen työskenteli Joensuussa ilmestyvän Karjalan Maa -lehden toimittajana ja toimitussihteerinä 1966–1974 ja siirtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1974.

Turunen asui pitkään Joensuun kaupungissa. Juukalaiseksi hän kirjoittautui eläkeellä ollessaan v. 2013. Perheeseen kuuluu puoliso Seija Tuononen ja poika Janne. Seija on syntyjään juukalainen. Poika hakee uraa filmitiimeihin.

Turusen kirjoissa on lähes aina sama miljöö ja/tai teema. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maalle. Lähes kaikissa kirjoissa on jollakin tavalla syrjäytynyt tai erilainen henkilö. Turunen sanoo itse: ”Nuorten on oikeus saada tietää minkälaista oli elää lapsena kun ihmiset siirtyivät maalta kaupunkeihin.”. Lähes kaikissa kirjoissaan hän käsittelee niin sanottuja ”maalaisten ongelmia”. Toisaalta, voitaneen myös kysyä että onko olemassakaan mitään urbaaniakaan seutua olemassa, jolla ei olisi ongelmia. Tässä mielessä hän on vain maaseudun oma kirjailija, eikä pelkästään sen ongelmien kartoittaja.

Hänen romaaneistaan on tehty sovituksia teattereihin ja elokuviksi. Turusen esikoisromaani Simpauttaja vuodelta 1973 taitaa olla hänen tunnetuin teoksensa.

Turusen tuotannosta ja elämästä on tekeillä laaja teos. Joensuulainen filosofian tohtori Eija Komu sai vuonna 2008 Suomen Kulttuurirahaston apurahan tähän työhönsä.

Vuonna 2009 Turuselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.