Nykyään vallitsevan laajan tekstikäsityksen mukaan lukutaitoon liittyy muutakin kuin paperille kirjoitetun tekstin lukeminen. Tekstit voivat olla puhuttuja, auditiivisia, kuvallisia, numeerisia, kinesteettisiä, audiovisuaalisia tai digitaalisia. Näiden tekstien lukemisen taitoa kutsutaan monilukutaidoksi. Luetun ymmärtämisen lisäksi monilukutaitoon kuuluu muun muassa tekstien kriittinen tulkinta, tekstien välisten suhteiden tunnistaminen, sekä niiden hankkiminen, muokkaaminen ja esittäminen. Kun alakoulun ensimmäisillä luokilla peruslukutaito on kehittynyt, alkaa monilukutaidon rooli kasvaa. (Ahonen ym. 2019, 253.)

Monilukutaidosta puhuttaessa mieleeni tulee ensimmäisenä media. Ehkä siksi, että monilukutaidon osista medialukutaidon opettaminen on yksi erillinen kokonaisuus, jota en ainakaan koululaisena osannut liittää kielenopetukseen. Monilukutaidon ja medialukutaidon käsitteet opin suunnilleen samoihin aikoihin, ja molemmat termit opettivat minulle kielen opetuksen moninaisuudesta paljon. Tämän vuoksi keskityn nyt hetken medialukutaitoon.

Heikki Lauha (2015, 15) viittaa tutkija Danah Boydin ajatuksiin kirjoittaessaan nuorten tavoista käyttää internettiä, ja niiden herättämää huolta aikuisissa. Hän mainitsee moraalipaniikin, joka usein syntyy aikuisen suojelevasta asenteesta nuoren netinkäyttöä kohtaan. Vanhempi opettaa lapselleen omia mallejaan hyvistä netinkäytön tavoista, mutta nämä eivät edistä toimivan etiikan mediankäyttöä alati muuttuvassa teknologiamaailmassa. Lähtökohtana mediakasvatukseen tulisi siis olla avoin keskustelu nuoren kanssa siitä, millaista on hyvä tapa toimia internetissä ja mediassa. Suomalaiset lapset ja nuoret käyttävät nettiä paljon. EU Kids Online -tutkimuksessa 25 Euroopan maan joukosta 9-16-vuotiaat käyttivät nettiä enemmän kuin muut eurooppalaiset keskimäärin. Netinkäytöstä huomattavan suuri osa oli pelaamista verrattuna muihin maihin. Koulutyön osuus taas oli verrattain pieni. (Kupiainen ym. 2013, 8-9.)

Medialukutaidon opetuksessa minulle opettajana on keskeistä olla tietoinen lasten ja nuorten tavasta käyttää mediaa. Minun täytyy pysyä ajan hermoilla sen suhteen, mitkä ovat oppilaiden suosituimpia median muotoja, alustoja ja ilmiöitä. Näin pystyn kohdistamaan mediakasvatuksen sellaisiin teemoihin, joista on suurin hyöty ryhmälleni. Käsittääkseni ainakin snapchat ja instagram ovat vielä lasten ja nuorten yleinen tapa kuluttaa mediaa. Tätä nykyä ehkä uusinta uutta on tiktok-sovellus, jossa ihmiset saavat jakaa tekemiään videoita muille ihmisille. Tosin kuvioissa saattaakin olla jokin vielä tuoreempi konsepti, joka on jo syrjäyttämässä tiktokia, mistäpä minä tietäisin! Tärkeää on keskustella lasten kanssa siitä, mitä he käyttävät. Mahdollisesti lataan näitä sovelluksia itsellenikin, ja perehdyn niihin maailmoihin.

Nuorten tärkeimpiä syitä käyttää mediaa on vuorovaikutus vertaisryhmäsnsä kanssa. Moni katsoo niitä videoita, joita muutkin omanikäiset katsovat, ja tämä tehdään mieluiten muiden kanssa. Myös pelien pelaaminen on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa. Internetissä pidetään yhteyttä vanhoihin tuttuihin, mutta siellä myös saadaan kavereita tai jopa seurustelukumppaneita. On myös tutkittu, että ystävien mediankulutus korreloi lapsen tai nuoren itsensä mediankulutukseen. (Salokoski & Mustonen 2007, 74-75.) Mediakasvatus saa usein sävyn, jossa media nähdään vaarallisena, huonoja vaikutteita ja kiusaamista vilisevänä paikkana. Tätä se osittain onkin, mutta mielestäni voisin etsiä mediasta paljon voimavaroja, joita otan opetuksessani huomioon. Nuortenkin suosimat mediat tuottavat materiaalia, jotka sopivat myös opetustarkoitukseen. Instagramista löytyy käyttäjiä, jotka julkaisevat informatiivisia kuvia esimerkiksi maantiedosta, historiasta, loogisesta päättelystä, ja vaikkapa kielestä! Voisiko snapchat tai tiktok olla yksi väline toiminnallisen oppimisen hyödyntämisessä?

Lähteet:

Aro, M. & Lerkkanen, M-K. 2015. Lukutaidon kehitys ja lukemisvaikeudet. Teoksessa Ahonen, T., Aro, M., Aro, T., Lerkkanen, M.-K., & Siiskonen, T. 2019. Oppimisen vaikeudet. Niilo Mäki Instituutti.

Kupiainen, R., Kotilainen, S., Nikunen, K. & Suoninen, A. 2013. Puheenvuoroja lasten ja nuorten netinkäytöstä ja riskeistä. mediakasvatusseura. Viitattu 13.5.2020 http://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/ISBN978-952-67693-3-2.pdf

Lauha, H. 2015. Verkko nuoren kokemana ja kertomana. Helsinki: Paintek Pihlajamäki Oy.

Salokoski, T. & Mustonen, A. 2007. edian vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatyksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseura. Viitattu 13.5.2020 http://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/ISBN978-952-99964-2-1.pdf