Suprajohtavuudella tarkoitetaan ominaisuutta, jossa riittävän alhaisessa lämpötilassa aineen resistiivisyys katoaa. Tällöin sähkövirta pääsee etenemään kappaleessa häviöttömästi.

Suprajohtavuuden löysi hollantilainen Heike Kamerlingh Onnes vuonna 1911 tutkiessaan nesteheliumilla jäähdytetyn elohopean sähkönjohtavuutta. Kokeessa elohopean ominaisvastus katosi äkisti 4,2 Kelvinin lämpötilassa. (Wikipedia: 04/2018)

Suprajohteet eivät päästä magnettikenttää lainkaan itseensä mikä mahdollistaa suprajohteen leijumisen (levitaatio) magneettien yläpuolella:

​​

Ylen artikkeileita aiheeseen liittyen: Magneettinen levitaatio ja toinen video: