”Tunnekortteihin aloimme tutustumaan ihan vain viuhkasta vetämällä. Lapsi veti viuhkasta kortin ja katsoimme yhdessä mikä tunne kuvassa olevalla eläimellä on.”

”Olimme pullonpyöritystä pienellä ryhmällä. Jokainen pyöritti pulloa ja tutustuimme aina siihen korttiin, johon pullo osoitti. Juttelimme aika pitkään melkein jokaisen kortin tarinasta, eläinten ilmeistä, onko itselle käynyt joskus noin, miltä kenestäkin eläimestä mahtaa tuntua, mitä tilanteessa voisi tehdä jne. Esimerkkitarinat olivat kivan lyhyitä ja lapset malttoivat tulkita kuvaa hyvin. Saatiin aikaiseksi hyviä keskusteluita!”




”Olemme tarkastelleet tunnetaitokortteja ryhmässä, samalla nimetty tunteita sekä keskusteltu tunteita herättävistä tilanteista. Viimeksi tunnekortit olivat meillä mukana metsäretkellä, lapset etsivät parit tunteille kahdenlaisista erilaisista tunnekorteista.

Olemme myös lukeneet korteissa olevia pieniä tarinoita ja keskustelleet niiden herättämistä ajatuksista. Tarkoituksena on askarrella omat tunnemittarit jokaiselle kotiin omaksi.

 Lapsilla on omat vahvuusvihkot, joihin laitan jonkin tehtävän joka viikko. Viimeisen kuukauden aikana olen laittanut vihkoon tunnetaitoihin liittyvän tehtävän, joissa olen hyödyntänyt korteissa olevia tekstejä. Tavoitteena saada lasten kotiin keskustelua tunteista ja niiden herättämistä ajatuksista. ”

”Laitoimme tunnekortit esille. Emme ole vielä käyneet näitä läpi, mutta aina välillä joku lapsista pysähtyy kuvien äärelle ja niistä jutellaan. Arvaillaan ja tunnistetaan mikä tunne kuvassa on ja mitähän on mahtanut tapahtua, kun kuvan tyypillä on tuollainen ilme.”

”Narulla roikkui positiivisia tunteita ja negatiivisia tunteita.  Varasin ison paperin ja kirkkaita värejä iloisten tunteiden alle ja mustaa väriä ikävien tunnekorttien alle. Nimesimme narulla roikkuvat tunteet ja mietimme miltä ne tuntuvat; kivoilta vai ikäviltä.

Laitoin iloista klassista musiikkia soimaan (Vivaldia) ja sitten maalasimme iloisia ihania asioita ja koukeroita musiikin säestyksellä. Samalla jutustelimme mukavia ja siitä miltä tuntuu olla hyvällä päällä.

Sitten siirryimme toisen paperin äärelle ja laitoin soimaan surullista pianomusiikkia ja lapset alkoivat maalata. Juttelimme siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja. On ihan ok olla surullinen tai vihainen tai kateellinen jne. Lopuksi ihailimme tuotoksiamme. Oli kivaa!”











Valokuvat: Kiteen varhaiskasvatus