Kun opiskelija ei luota itseensä kirjoittajana, hän usein kokee, ettei hänellä ole mitään mistä kirjoittaa. ”Ei synny mitään – mun pääni on ihan tyhjä!” Tyhjiä päitä ei kuitenkaan ole olemassa, kaaosmaisia kyllä. Kyseessä on vain subjektiivinen kokemus ja tunne siitä, etteivät omat kokemukset, muistot, ajatukset ja mielipiteet ole riittävän kiinnostavia kirjoitettaviksi.

Kuva on kirjoittajalle mainio inspiraation lähde. Kuva voi herättää mielikuvia, ajatuksia, muistoja, tunteita. Niiden pohjalta voi rakentaa tarinaa tai kirjoittaa ihan vain sitä, mitä kuvassa näkee. Kuvien henkilöt voidaan laittaa dialogiin keskustelemaan keskenään. Kuvasta voi kirjoittaa jokaiselle aistille: miltä kuvan tilanteessa tuoksuu, mitä ääniä kuuluu, miltä tuntuu, mitä näkyy. Kuva voi olla tarinan alkupiste tai lopputulema.

Itselläni on suuri määrä erilaisia kiinnostavia kuvia työkalupakissani. Olen leikannut niitä valokuvakirjoista, lehdistä, tulostanut netistä. Levitän paljon kuvia näkyville. Opiskelijat saavat valita kuvan, joka puhuttelee, herättää tunteita, ajatuksia, muistoja. Kuvasta kirjoittamalla heikommatkin kirjoittajat saavat jotakin paperille.