Karhu on suuri eläin. Aikuiset yksilöt voivat painaa jopa 200 kg. Suuren kokonsa ansiosta karhulla ei ole muita vihollisia kuin ihminen.

Karhu on sopeutunut hyvin Suomen luontoon. Paksu turkki ja rasvakerros suojaavat kylmältä. Rasvakerros on myös välttämätön talviunen aikana, sillä rasvakerroksesta karhu saa energiaa elintoimintoihinsa ja poikasten tarvitsemaan maitoon talven aikana.

Karhu saalistaa hirviä ja poroja, mutta myös pienempiä eläimiä kuten myyriä.

Karhu on varsinkin syksyllä kasvissyöjä: se ahmii marjoja ja se vierailee myös viljapelloilla syömässä viljan siemeniä. Karhu on myös tunnettu muurahaisten pesien tonkija ja mehiläispesien rikkoja: karhun herkkua ovat muurahaisten kotelot ja mehiläisten valmistama hunaja.

Karhu elää suuren osan vuodesta yksinäisenä kulkijana. Se väistää metsässä kulkevaa ihmistä huomaamattomasti. Tästä on saatu tietoa, kun lähettimellä varustettuja karhuja on lähestytty tutkimusmielessä: karhut lähtevät poispäin ihmisestä heti kun karhu kuulee tai haistaa ihmisen lähestyvän. Karhun näkökyky on heikko.

Suomessa elävät karhut viettävät talven talviunessa talvipesässä, jonka karhu on kaivanut esimerkiksi kannon alle tai isoon muurahaiskekoon. Karhun elintoiminnot hidastuvat talviunen aikana, mutta ruumiinlämpötila ei juuri laske. Naaraskarhut synnyttävät talvipesään poikaset. Poikaset ovat koko seuraavan kesän riippuvaisia emon huolenpidosta.