Talvipalatsi oli keisariperheen sekä asuin- että edustuspalatsi yli 150 vuotta, ja palatsin sisustusta on tuona aikana muutettu monia kertoja. Palatsissa oli tulipalo vuonna 1837, jonka jälkeen osa tuhoutuneesta sisustuksesta entistettiin lähes Rastrellin alkuperäisten suunnitelmien mukaisiksi, kun taas osa muutettiin. Suunnittelutyöstä vastasivat pietarilaiset arkkitehdit Vasili Stasov ja Aleksandr Brjullov. Rastrellin asussa ovat palatsin edustusportaat, nimeltään Jordanin portaat tai Suurlähettiläiden portaat, jotka on koristeltu runsain valkoisin ja kullatuin stukkokoristein ja peilein. Portaisiin liittyy ala-aulassa Rastrellin suunnittelema pylväikkögalleria. Italialaisyntyinen arkkitehti Carlo Rossi suunnitteli vuonna 1826 Sotagalleria-salin Napoleonia vastaan käydyn sodan muistoksi. Pitkänomaisen salin seinillä on 332 kenraalin muotokuvat. Sali rakennettiin uudelleen Stasovin suunnittelemana, jonka käsialaa on myös Yrjönsali eli suuri valtaistuinsali. Brjullovin suunnitelmien mukaan on rakennettu muun muassa Aleksanterinsali ja molempien Aleksandra Fjodorovna -nimisten keisarinnojen suosima Malakiittisali, jota pidetään yhtenä Talvipalatsin upeimmista saleista. Jordanin portaiden yläpäästä on pääsy Kenttämarsalkkojen saliin, jonka suunnitteli ranskalaissyntyinen arkkitehti Auguste de Montferrand.[1]