Tapsa sai meiltä vanhemmilta ennakkoon kaksivuotislahjaksi pyörän. Kyseessä on potkupyörä eli "polkupyörä ilman polkimia". Valitsimme amerikkalaisen Strider-merkin, joka oli saanut netissä parhaat arviot. Merkin edustus ja maahantuoti toimivat Jyväskylässä ja vara- sekä lisäosia on hyvin saatavilla. Vaikka hinta on hieman kilpailijoita kovempi, malli sopii jo 1,5-vuotiaille ja säätöjä riittää 5-vuotiaaksi asti.

Potkupyörä kehittää pyöräilyssä tarvittavaa koordinaatiota ja tasapainoa huomattavasti paremmin kuin apupyörien käyttö. Nykyisin suositellaankin pyöräilyn aloittamista tallaisella kulkupelillä. Potkupyörällä voi lisäksi kulkea muuallakin kuin tasaisella parkkipaikalla. Olen nähnyt Tapsan serkkujen ajavan potkupyörällä poluilla ja vauhti on melkoinen!

Tapsa aloitti harjoittelut kolmisen viikkoa sitten kävelemällä pyörän kanssa. Matkat olivat aluksi noin 3-5 metriä ja hän ei vielä laskenut painoaan satulalle. Varmistelin takana hartioista kiinnipitäen. Kun pyörä kallistui yli kymmenen astetta sivulle, poika huusi: - Kaatuu! Ja se pyöräilykerta oli siinä... Huomasin itsessäni suorituskeskeisiä vaatimuksia, mutta yritin olla maltillinen 😅. Kannustin ja kiittelin Tapsaa jokaisesti harjoituskerrasta ja puhuimme siitä, kuinka kaikkia taitoja täytyy harjoitella pitkään. Katselimme myös Youtubesta Strider-videoita.

Viime viikolla (reilun kahden viikon treenauksen jälkeen) poika alkoi jo luottaa satulaan eikä lopettanut heti pyörän kallistelun jälkeen. Eilen Tapsa ajoi jo parkkipaikan ympäri hiekkalaatikolle ja takaisin istuen satulassa! Matka oli noin 50 metriä. Todella nopeasti taito ja itsevarmuus kehittyvät. Kääntyminen on vielä vaikeaa ja koko ajan täytyy muistuttaa, että molemmilla käsillä täytyy pitää kiinni ohjaustangosta. Esim. linnunlaulu tai mopon ääni vievät keskittymisen heti toisaalle ja kädet irtoavat. En ole enää edes ollut takana varmistamassa tasapainoa. Olen ollut aidosti ylpeä ja iloinen!

Tapsa on ruvennut myös kiipeilemään ja hyppimään muuallakin kuin uimahallissa. Välillä hypyt esim. sohvalta ovat aika uhkarohkeita. Tämä on uutta, koska poika on ollut aina tosi varovainen. Suuremmilta kolhuilta on nytkin vältytty. Tapsa kiipeää syöttötuoliinkin nykyisin itse ja haluaa kiinnittää myös valjaat. Portaissa kävely alkaa sujua varsinkin ylöspäin mentäessä. Alas tullessa poika pitää mieluusti kädestä kiinni tai tahtoo syliin. Taidot kehittyvät päivittäin niin ettei tahdo isänä perässä pysyä!