Viittaaminen aineistoon

Aineistoon viitataan

• suoraan lainaamalla, jolloin käytetään lainausmerkkejä ilmaisemaan mikä osa tekstistä on jonkun muun (=suora esitys)
• referoimalla eli omin sanoin tiivistämällä. (=epäsuora esitys)

Pohjatekstistä puhutaan preesensissä.

1. LÄHDEVIITE

Ensimmäisellä kerralla viitataan tekstiin siten, että kaikki tiedot tulevat esiin. Samassa virkkeessä esitellään aineisto.
= kirjoittaja (ammatti, jos merkityksellinen), tekstilaji, otsikko/nimi, ilmestymispaikka ja -aika

Kolumnissaan Sinuttelua, kiitos! (HS 17.1.2007) Helena Killberg kertoo halustaan tulla sinutelluksi.

Elävän arkiston julkaisu ”Kieletön kansa vaikenee kahdella kielellä” (2011) kertoo surullisia esimerkkejä siitä, kun lapsi jää kahden kielen väliin.

Artikkeliinsa ”Maahanmuuttaja nimeltä Järvinen” (Ylioppilaslehti 12.5.2011) toimittaja Ann-Mari Huhtanen on haastatellut…

Toisella kerralla kirjoittajaan voi viitata sukunimellä tai tekstilajin nimellä.
Huom. Ei pelkällä etunimellä!  

Killberg kuvailee nöyryyttäväksi tilanteita, joissa häntä on teititelty.

Artikkelissa todetaan, että…

HUOM.
Tuttuja tai tekstiyhteydestä helposti erottuvia otsikoita/nimiä ei tarvitse laittaa lainausmerkkeihin. Jos otsikko/nimi on kuitenkin pitkä ja sen hahmottaminen tekstistä voi olla vaikeaa, käytä lainausmerkkejä.

2. REFEROINTI

Kirjoitustaidon vastauksessa tekstiä referoidaan mieluiten omin sanoin. Vain, jos suora lainaus on välttämätön, käytetään sitaatteja. Kaunokirjallisista teksteistä tarvitaan lainauksia, että voidaan perustella tekstistä tehdyt havainnot ja päätelmät sekä antaa kuva tekstin tyylistä.

Killberg kuvailee nöyryyttäväksi tilanteita, joissa häntä on teititelty.

3. LAINAAMINEN

Johtolause kertoo esimerkiksi kenen puhumaa tai kirjoittamaa teksti on. Se voi myös kuvailla tekstiä, esitellä päätelmiä, yhteenvetoja tai havaintoja, joita suoralla sitaatilla eli lainauksella perustellaan tai todistellaan.

Johtolauseessa on oltava predikaatti, eikä sivulause voi olla johtolause.
EI: Salmelan mukaan…
EI: Kuten Salmela toteaa: ”…

3.1. JOHTOLAUSE + LAINAUS

Jos lainaus on kokonainen virke ja sitä edeltää johtolause, jossa on kaksoispiste, lainaus aloitetaan isolla alkukirjaimella. Piste tulee lainausmerkkien sisään.

 Suomalaiseen tasa-arvoiseen kulttuuriin sinuttelu sopii Salmelan mukaan hyvin: ”Monelle sinuttelussa heijastuu kuitenkin ihanne tasa-arvoisesta maasta, jossa kaikki aloittavat elämän samalta starttiviivalta ja ansaitsevat kunnioitusta teoilla ja asenteilla, eivät tiukoilla hierarkioilla.”

3.2. LAINAUS + JOHTOLAUSE

Jos lainaus on pitkä, johtolause kannattaa sijoittaa ennen lainausta.

Jos lainaus on kokonainen virke, alkuperäisessä tekstissä oleva piste jätetään pois ja sitaatin jälkimmäisen lainausmerkin jälkeen tulee pilkku. Johtolause alkaa pienellä alkukirjaimella

”Poikkeuslait tai niillä uh­kailu eivät herätä Suomessa kiih­keää keskustelua yksilönvapauksista, vaan osa jopa vaatii kovempia rajoituksia, kuten sakkoja maskittomille”, kuvailee Saarikoski kolumnissaan suomalaista kansanluonnetta ja sen etuja poikkeusoloissa.

Jos lainattava virke päättyy kysymys- tai huutomerkkiin (tai kolmeen pisteeseen), ne merkitään lainausmerkkien sisäpuolelle. Lainausmerkkien jälkeen ei tule pilkkua, vaan johtolause alkaa suoraan lainausmerkkien jälkeen pienellä alkukirjaimella. 

”Miksi edes haaveilla Aurinkorannikosta, kun voi päästä Aurajoelle?” kertoo Saarikoski unelmien muuttumisesta pandemian aikana.

3.3. JOHTOLAUSE SITAATIN KESKELLÄ

Jos johtolause sijoitetaan lainatun virkkeen keskelle, erotetaan se molemmin puolin pilkulla.

”Osa suomalaisista on puhunut toiveikkaasti siitä, että koronaviruspandemian aikana arvot ovat menneet uusiksi”, Saarikoski kertoo, ”eikä enti­senlaista halua matkustaa enää ole.”

Sitaatin keskelle voi sijoittaa myös kaksi johtolausetta (eli kaksi predikaattia). Tällöin johtolauseen eteen tulee pilkku ja johtolauseen loppuun kaksoispiste.

”Osa suomalaisista on puhunut toiveikkaasti siitä, että koronaviruspandemian aikana arvot ovat menneet uusiksi”, Saarikoski kertoo ja jatkaa: ”eikä enti­senlaista halua matkustaa enää ole.”

3.4. UPOTETTU LAINAUS

Jos teksti on osa kirjoittajan omaa tekstiä, lainausmerkit osoittavat mikä aines on lainattu muualta. Piste tulee lainausmerkkien ulkopuolelle. Lainaus alkaa pienellä kirjaimella, jos se on osa omaa tekstiä.

Alexandra Salmela toteaa, että sinuttelua ”ei voi käyttää oman vallan osoittamiseen tai toisen kyykyttämiseen”.

Jos alkuperäisessä tekstissä on iso kirjain ja joudut sen oikeinkirjoitussääntöjen takia merkkaamaan pieneksi alkukirjaimeksi, laita pieni kirjain hakasulkeisiin (ks. kohta 3.7).

3.5. SITAATTI ILMAN JOHTOLAUSETTA

Kirjoittaja voi sijoittaa sitaatin omaan tekstiinsä käyttämällä edussanaa, esimerkiksi lause, toteamus, huudahdus, vertaus, metafora jne. Sitaatti voi olla kokonainen virke tai osa sitä. Jos virke päättyy pisteeseen, sitä ei merkitä sitaattiin. Kysymys- tai huutomerkki merkataan.

Saarikosken kysymys ”Miksi edes haaveilla Aurinkorannikosta, kun voi päästä Aurajoelle?” kuvaa hyvin, kuinka suomalaiset ovat sopeutuneet pandemian aikaisiin poikkeusoloihin.

Saarikosken toteamus ”pidin suomalaisia keski­määrin vastuullisina, kuuliaisina ja kurin­alaisina” kertoo, millaisena suomalaiset näyttäytyvät pitkään Yhdysvalloissa asuneen toimittajan silmiin.

 
3.6. YKSITTÄISTEN SANOJEN TAI ILMAUSTEN SITEERAAMINEN

Aineistosta voi nostaa osuvia ilmauksia tai yksittäisiä sanoja merkitsemällä ne lainausmerkkeihin. Niitä voi tällöin taivuttaa tekstiin sopiviksi.

Saarikoski kutsuu suomalaisia ”ennalta arvattavaksi” eli vähän tylsiksi kurinalaisuutensa vuoksi. 

3.7. LAINAUKSEN LYHENTÄMINEN = KAKSI AJATUSVIIVAA

Jos lainaus on pitkä, etkä tarvitse sitä kokonaisena, voit lyhentää lainausta alusta, keskeltä tai lopusta kahdella ajatusviivalla.

Raappana laulaa: ”- - lennän köyhän miehen helvettiin / Rikkaan miehen paratiisiin, - - ”.

3.8. HAKASULKEIDEN KÄYTTÖ

Hakasulkeiden tulee käyttää vain poikkeustapauksissa, koska ne heikentävät tekstin luettavuutta. Hakasulkeilla merkataan lainaukseen tehdyt lisäykset tai muutokset.

Jos alkuperäisessä tekstissä on iso kirjain ja joudut sen oikeinkirjoitussääntöjen takia merkkaamaan pieneksi alkukirjaimeksi, laita pieni kirjain hakasulkeisiin.

Saarikosken mukaan pärjäämme pandemiassa hyvin, koska ”[u]seimmat suomalaiset tottelevat viranomais­suosituksia uskollisesti ja rajoittavat kontaktejaan yhteisen hyvän nimissä”.

3.9. PUOLILAINAUSMERKKIEN KÄYTTÖ

Puolilainausmerkkejä käytetään osoittamaan lainauksen sisällä oleva lainaus.

Arvostelija kirjoittaa arviossaan: ”Takakansiteksti esittelee Mannerin klassikkonäytelmän 'yhä ajankohtaiseksi ja vaikuttavaksi'.”

HUOM. KAUNOKIRJALLISTEN TEKSTIEN LAINAAMINEN JA REFEROINTI

Kaunokirjallisten teosten lainaamiseen pätevät samat ohjeet kuin asiateksteihin, mutta alla on muutamia lisäohjeita.

1. VIITTAAMINEN KUN NIMI PUUTTUU

Kaunokirjallisilla teksteillä on useimmiten nimi. Jos nimi puuttuu, se voi vaikuttaa myös tulkintaan. Nimen puuttuessa tekstiin viitataan ensimmäisellä säkeistöllä tai proosatekstin alulla.

Rosa Liksomin nimetön novelli, joka alkaa lauseella ”Huoneessa oli hämärää ja kuumaa”, kertoo sisaruksista, jotka ovat jääneet kuukaudeksi yksin kotiin.

2. TEOS, EI KIRJA

Kaunokirjallisista teoksista voi puhua teoksina, romaanina, runona, draamana, novellikokoelmana jne., mutta ei kirjana, koska se määrittää konkreettisen muodon, ei taideteoksen olemusta.

3. PROOSA

Minämuotoista proosaa referoitaessa voidaan kertojasta puhua minänä tai minäkertojana.

Novellin minä ei sano tai tee tilanteessa mitään, koska hän pelkää.

4. DRAAMA

Draamaa referoitaessa henkilöistä kerrotaan 3. persoonassa. Draamalainauksiin tarvitaan johtolause, joka kertoo, kuka puhuu. Tekstistä tulee raskasta, jos lainaukseen sisältyy monen henkilön repliikit ilman johtolauseita.

5. LYRIIKKA

5.1. Minämuotoista runoa referoitaessa puhutaan runon minästä tai runon puhujasta.

Runossa puhuteltu ”sinä” on hieno kissa, jolla on sisällä hyvät oltavat, kun taas runon puhuja on ulkona mouruava kolli.

5.2. Jos sitaatti on pitempi kuin säkeen (= runon yksi rivi) pituinen, merkataan säkeen vaihtuminen vinoviivalla.

Runon puhuja haluaa epätoivoisesti jotain sisäkissalta: ”mulla nälkä on, mä oon kissa / pistoksissa”.

5.3. Jos sitaatti on kohdasta, jossa säkeistö (= runon kappale) vaihtuu, merkataan säkeistön vaihtuminen kahdella vinoviivalla.

Runossa puhutellusta ”sinästä” muodostuu kuva ylhäisestä henkilöstä, jolla kuitenkin on kissan petollinen pedon luonne: ”sillä kynsillä / jotka sä sait / sun täytyy saalistaa // sä oot sisäsiisti tapaus, ja sisällä / sulla on kermaa kupissa”.