Järvien kasvit ja eläimet ovat riippuvaisia ympäristöstä tulevasta vedestä ja veden mukana tulevista ravinteista. Tuottajien kannalta tärkeimpiä ravinteita ovat typpi ja fosfori. Niiden avulla kasvit pystyvät kasvamaan.

Voidaan sanoa, että luonnontilainen järvi kuvastaa sen valuma-alueen ympäristöä. Valuma-alue on se alue, josta vettä virtaa järveen. Usein järviin laskee yksi tai useampi joki tai puro. Näiden lisäksi lähes kaikkiin järviin laskee ihmisten kaivamia ojia.

Suomen joet ja järvet saavat talvella jääkannen. Joen voimakas virtaus on kasveille ja eläimille haaste.

Järvestä lähtee joki, jonka kautta järven vedet virtaavat seuraavan järveen, jokeen ja lopulta aina mereen. Joen rannalla on helppo nähdä veden virtaavan. Myös järvien vesi on jatkuvassa liikkeessä, mutta sen virtaus on hitaampaa kuin joessa.

Suomen järvet voidaan jakaa kahteen järvityyppiin. Suomen järvistä valtaosa on karuja. Huomattavasti pienempi osa järvistä on reheviä. Karua ja rehevää voi pitää järvityyppien ääripäinä. Todellisuudessa karun ja rehevän väliin mahtuu monia muitakin järvityyppejä. Lisäksi ihmisen aiheuttama rehevöityminen muuttaa järviä.

Alla olevassa taulukossa on esitetty tyypillisiä piirteitä karuille ja reheville järville. Karujen järvien rantakasvillisuus on niukkaa. Vastaavasti rehevillä järvillä kasvillisuus on runsasta.

 

Järvityypit

Karu järvi	Rehevä järvi
vähän ravinteita	paljon ravinteita
kirkasvetinen	sameavetinen
kasvien tuotanto vähäistä	Kasvien tuotanto (=kasvu) on runsasta, koska ravinteita on saatavilla paljon.
kasvillisuus niukka	runsas kasvillisuus
lohikaloja, mm. muikku, siika	särkikaloja
niukka, mutta monilajinen pohjaeliöstö	lajistoltaan yksipuolinen, mutta runsas pohjaeliöstö
vähän lintuja, mm. kalaa syöviä lintuja kuten kuikka ja isokoskelo	paljon lintuja, mm. puolisukeltajasorsia
Ihmistoiminta voi uhata järven ekosysteemiä.	Rehevöityminen muuttaa karuja järviä reheviksi.