Jatketan sadun lukemista ääneen opelle.

- Kiitos paljon,mummo! Olet tosi hyvä ompelemaan! Tuhkimo huikkasi ja ajoi tiehensä.
Susi ei ehtinyt kissaa sanoa, kun pihaan kurvasivat vielä edellistä hienommat vaunut.
Vaunuista astui ulos keisari, joka oli tullut hakemaan uusia vaatteitaan ompelijamummolta.
Kun keisari palasi mökistä uudet vaatteet käsivarrellaan, susi hieraisi silmiään.
Mutta vaikka se kuinka hieroi, se ei nähnyt yhtään mitään.

-Apua! Nyt on niin nälkä, että näköä haittaa, susi ruikutti.
Samassa mökin ohi sattui kulkemaan Lumikin ilkeä äitipuoli omenakori käsivarrellaan.
Susi ryntäsi kopalle ja sieppasi kaikkein komeimman punaisen omenan.

Namskis ja maiskis ja kopsis. Myrkkyomena. Voi ei.
Iso paha susi kupsahti maahan. Ja siellä se pötköttää vielä tänäkin päivänä, paitsi että se on jo aikoja sitten sammaloitunut suureksi kiveksi.
Jos satut kulkemaan metsässä sellaisen kiven ohi, älä pidä joutavaa meteliä.
Antaa suden nukkua.