Raku-tekniikka kehittyi alkujaan 1500-luvun japanissa, jolloin teeseremoniat elivät kukoistuskauttaan. Japanilainen teekulho oli pieni, korvaton,käsintehty, hyvin viimeistelty ja matalassa lämpötilassa n.900 C-asteeessa poltettu. Nämä pienet teeseremoniaan liittyvät teekulhot olivat arvostettuja, kuten myös näitten teekulhojen valmistajat.
Japanin sana Raku tarkoittaa iloa ja mielihyvää.
Rakutekniikka on sittemmin levinnyt myös länsimaihin ja muuntunut alkuperäisestä harmonisesta teekulhosta värikylläiseksi koriste-esineeksi.
Rakuesineet eivät sovellu käyttöesineiksi huokoisuutensa ja lasitteidensa vuoksi, mutta soveltuvat koriste-esineiksi, kuten veistoksiksi, kukkaruukuiksi, hedelmänvadeiksi jne.
Teknisesti tarkasteltuna rakuesine on muodoltaan yksinkertainen, tasapaksuinen, sangen paksu seinämältään, mutta kuitenkin viimeistelty esine, jonka tulee kestää polttoprosessin suuret lämpötilanvaihtelut. Valmiin rakuesineen tunnistaa säröilevästä mustasavustuneesta pinnasta.
Savena käytetään karkeaa (n.1mm) samottipitoista( 20-40%) savea. Samotti on poltettua savea, joka on jauhettu tiettyyn karkeuteen. Tämä lisää savimassan huokoisuutta ja kestävyyttä suurissa lämpötilanvaihteluissa.
Esineet valmistetaan eri käsinrakennusmenetelmin. Kuivataan ja raakapoltetaan sähköuunissa n. 900-950C-asteessa.
Lasitetaan rakulasittein ja varsinainen poltto tapahtuu kaasuliekillä tarkoituksenmukaisessa uunissa ulkona. Kuumat lasittuneet esineet nostellaan kannelliseen savustuspönttöön savustumaan. Pöntössä on sahanpurua, olkia hevosen kakkaa tms. palavaa, runsasta savua muodostavaa ainesta. Esineet saavat savustua, jonka jälkeen ne nostellaan veteen jäähtymään.Ohessa kuvatyypillisestä savustuneesta rakuesineestä,säröilyineen.