Elokuvakerho Kino Hyvinkää, elokuvia ja elämyksiä 16.9.2022

RINNAKKAISET ÄIDIT (Madres paralelas, 2021)

Lajityyppi: Draama. Valmistusmaa: Espanja. Kesto: 2h 3 min. Ohjaus: Pedro Almodóvar. Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar. Musiikki: Alberto Iglesias. Pääosissa: Penelope Cruz, Milena Smit, Rossy de Palma, Ai Weiwei, Israel Elejalde. Kuvauspaikat: Madrid, Castilla-La Mancha. Palkinnot: Chicago Indie Critics Awards (CIC) 2022, CinEuphoria Awards 2022, Feroz Awards, ES 2022, Fotogramas de Plata 2022, GLAAD Media Awards 2022, Key West Film Festival 2021, Latino Entertainment Journalists Association Film Awards 2022, Los Angeles Film Critics Association Awards 2021, National Society of Film Critics Awards, USA 2022, Palm Springs International Film Festival 2022, San Diego Film Critics Society Awards 2022, The Platino Awards for Iberoamerican Cinema 2022, Venice Film Festival 2021.

Vaikka espanjalaisohjaaja Pedro Almodóvar aloitti uransa Francon diktatuurin alta toipuvan maan elokuvan kauhukakarana, hänet on alakulttuurien esittelyjen ohella aina tunnettu erityisesti naisten tarinoiden kertojana. Hänellä on myös ollut tapana rakentaa elokuviaan vakionäyttelijöiden ja -näyttelijättärien varaan. Viime vuosikymmeninä hänen muusansa on ollut Penélope Cruz, joka tosin muutamassa viimeisimmässä yhteistyössä on ollut melko pienessä roolissa.

Se korjaantuu nyt kertaheitolla, sillä Rinnakkaisissa äideissä Cruz on toinen naisista, joihin elokuvan nimi viittaa, ja käytännössä se, joka on läsnä jokaisessa kuvassa. Mikä parasta, hän tekee yhden uransa parhaista roolisuorituksista, ellei suorastaan parhaan.

Cruzin esittämä Janis on menestyvä valokuvaaja, joka siinä sivussa hakee selvyyttä oman ja kotikaupunkinsa muiden perheiden diktatuurin aikaisiin menetyksiin. Hänen välittömiin suunnitelmiinsa ei ole kuulunut raskaaksi tuleminen, mutta kun niin kuitenkin käy, Janis katsoo ajan olevan oikea ja päättää pitää lapsen.

Synnytyssairaalassa Janis tutustuu toiseen ensikertalaiseen, joka ei ole yhtä innostunut tilanteestaan. Ana (Milena Smit) on käytännössä vielä lapsi itsekin, eikä hänelläkään ole miestä rinnallaan. Omiin tekemisiinsä keskittyneet vanhemmat ovat pallotelleet tytärtään toistensa vaivoiksi, eikä lapsenlapsi helpota tilannetta.

Janis ryhtyy tukemaan Anaa, mutta kohtalon suunnitelmissa on yhdistää naisten polkuja myöhemminkin. Tässä vaiheessa kuvioon tulee Almodóvarille tyypillistä melodraamaa mutta myös erityisesti musiikilla luotua hitchcockmaista jännitettä. Katsoja pelkää hahmojen, erityisesti Janisin, tekevän vääriä ratkaisuja tilanteessa, jossa hyviä sellaisia ei tunnu olevankaan.

Taustalla kulkeva Francon aikojen vääryyksien oikaisu limittyy sukujen ja perheiden perintöön ja perimään. Ulkopuolisen silmissä linkitys ei ehkä toimi täysin saumattomasti, mutta se on silti oleellinen osa elokuvaa ja tärkeä tekijä Janisia ajavana elementtinä.

Samalla siinä on jonkinlaista testamentin tuntua. Almodóvar aloitti taiteilijan ja esiintyjän uransa alakulttuureissa, jotka joutuivat fasistisessa diktatuurissa piilottelemaan vielä Francon vuonna 1975 tapahtuneen kuoleman jälkeenkin. Omalta osaltaan Almodóvar avasi maansa kulttuurielämää uudelleen niin sisäisesti kuin kansainvälisestikin. Nyt 72-vuotias ohjaaja purkaa traumoja, jotka vaikuttivat aikoinaan myös hänen omaan perheeseensä.

Onneksi edelleen työteliäs ohjaaja työstää jo seuraaviakin kirjoitus- ja ohjausprojektejaan, joihin ennakkotietojen perusteella sisältyy myös hänen ensimmäinen englanninkielinen elokuvansa.

-episodi.fi, 2.3.2022, Jouni Vikman-

Otteita videohaastattelusta Pedro Almodóvarin kanssa.

Helsingin sanomat, Veli-Pekka Lehtonen,28.2.2022.

”Uudessa elokuvassa kerron nykyajan äideistä, jotka ovat yksinhuoltajia ja jollaisia en ole ennen kuvannut. Äitiys on Espanjassa muuttunut, ja nykyään voit tulla äidiksi ilman miestä, ilman avioliittoa. Keskeinen ero aiempiin äitielokuviini on siis siinä, että aiemmin elokuvieni äidit olivat oman äitini tai muiden lapsuuden äitien kaltaisia, joiden seurassa vartuin”, Almodóvar sanoo.

Täysin uutta Rinnakkaisissa äideissä on se, että 72-vuotias Almodóvar käsittelee kotimaansa Espanjan vuosina 1936–39 käytyä sisällissotaa ja sen perintöä.

Sota on nähty usein toisen maailmansodan alkusoittona sekä myös kansainvälisenä yhteenottona, kun rintamalla oli taiteilijoita Ernest Hemingwaysta Robert Capaan. Sotimaan lähti Suomestakin kolmisensataa vapaaehtoista, pääosin tasavaltalaisten puolelle ja pääosin kommunisteja.

Diktaattori, kenraali Franco kuoli vuonna 1975, ja lähes siitä asti Almodóvar on tallentanut espanjalaista elämää kamerallaan.

”Olin nuori, kun Franco kuoli. Minulla ei ollut vaikeuksia poliisin kanssa, mutta tajusin kyllä mitä diktatuuri oli ollut, ymmärsin ajan synkkyyden. Minun tapani päästä eroon Francosta oli tehdä elokuvia niin kuin Francoa ei olisi koskaan edes ollut”, Almodóvar selittää.

Nuori Pedro halusi siis tallentaa elokuviinsa uuden ajan uuden vapauden, Madridin kuumia öitä ja ihmisiä, joille oli koittanut uusi aika. Syntyi elokuvia kuten Intohimon laki, Lihan värinä ja Puhu hänelle. Almodovar sanoo, että yhteiskunta on uinut hänen elokuviinsa pikkuhiljaa, ja viimeiset kolme elokuvaa ovat enemmän draamoja kuin melodraamoja. Musiikkia on vähemmän samoin kuin huumoria.

Uutuudessa poliittinen historia isketään katsojan naamalle. Joukkohautojen kautta. Almodóvar sanoo miettineensä aihetta pitkään, mutta vasta nyt hän löysi tarinan, johon haudat tuntemattomine vainajineen sopivat. Elokuvassa Penélope Cruzin esittämä nainen alkaa tutkia nykyajassa sukunsa historiaa. Vapautuminen diktatuurista on myös naisten vapauden historiaa.

”On tärkeää, että uudet sukupolvet tietävät mitä tapahtui, etenkin kun oikeistopuolueet ovat nousseet ja he haluavat kertoa tapahtumista valehistoriaa”, Almodóvar perustelee.

On myös omakohtaista syytä elokuvantekoon.

”Oma isäni lähti sisällissotaan, mutta ei hän koskaan puhunut siitä. Menneisyyden käsittelyyn on Espanjassa liittynyt lähes patologista pelkoa, eikä vain diktatuurin vuosina. Vaadittiin demokratian aikana syntynyt lastenlastenlasten sukupolvi puhumaan asiasta.”

Elokuva ei synnyttänyt Espanjassa pelkkää päänsilittelyä. Maa on edelleen kahtia jakautunut, Almodóvar muistuttaa.

”Minusta vasta haudat avaamalla me voimme sulkea maan historian synkän luvun”, hän sanoo.

 

"Väri on yksi suorimmista keinoista herättää tunteita ja ajatuksia … Värit ovat paras tapa näyttää hahmojen tunteet avoimesti", ohjaaja sanoo. "Väri idealisoi kohteen, tekee siitä tunnistettavan ja antaa sille taiteen arvon … Tämä on myös täysin linjassa sen kanssa, mikä kiinnostaa minua eniten elokuvissa - tutkimalla hahmojeni hahmoja ja tunteita." Itse asiassa Almodovarin elokuvat voitaisiin kertoa vaihtamalla kankaita värillisillä täplillä tai geometrisilla muodoilla, aivan kuten avantgarditaiteilijoiden teoksissa.