Näen opettajana päivittäin sen, kuinka oppilaat tuijottavat välitunneilla puhelimiaan kuin hypnotisoituina. Puhelimessa olevat pelit ja videot kiinnostavat enemmän kuin pihalla leikkiminen.

Autoilijana ja pyöräilijänä joudun varomaan lapsia, nuoria ja jopa aikuisia, jotka kävelevät liikenteen seassa katse puhelimeen naulittuna.

Älypuhelin ei tee käyttäjäänsä älykkääksi, vaan päinvastoin näyttää siltä, että ”älykäs puhelin” tekee helpoksi olla käyttämättä omaa älyä. Opettajana kuulen usein saman kysymyksen oppitunnin lopuksi: ”Voinko ottaa tästä kuvan?” Sen sijaan, että oppilas kirjoittaisi muistiinpanot taululta vihkoonsa, hän pyytää lupaa ottaa taulusta kuvan puhelimeensa. Vastaukseni on aina sama: ”Aivosi eivät ole puhelimessasi.” Kun muistiinpanot kirjoittaa taululta vihkoon, ne käyvät korvien välissä ja niistä jää muistijälki. Tapahtuu oppimista. Jos vain ottaa muistiinpanoista kuvan, niitä ei välttämättä edes lue, joten teksti menee suoraan taululta puhelimen muistiin.

Suositut sosiaalisen median sovellukset, kuten Instagram ja Snapchat, tarjoavat nopeatempoista ajanvietettä, ja uutta sisältöä tulee jatkuvasti lisää. Monelle on tärkeää, että myös itse lisää säännöllisesti uusia kuvia ja videoita. Tärkeää on myös se, että näkee muiden uudet julkaisut mahdollisimman pian. Monet nuoret seuraavatkin puhelintaan käytännössä jatkuvasti eivätkä osaa pitää sitä poissa käsistään edes oppitunnilla. Kun puhelimeen tulee uusi ilmoitus, nuori tarkistaa sen heti. Tämä on kuin refleksi, eikä nuori ajattele, että on itse asiassa puhelimestaan riippuvainen. Kaikki muutkin tekevät niin.

Kun on koko ajan ”online”, on hyvin vaikeaa keskittyä ”hitaampiin” asioihin, kuten esimerkiksi kirjan lukemiseen tai läksyjen tekemiseen. Tänä päivänä moni nuori pitää jopa television katsomista tylsänä ja vanhanaikaisena, koska Youtubesta ja Netflixistä voi katsoa videoita juuri silloin, kun itselle sopii. Älypuhelinten maailmassa kärsivällisyys ei ole hyve.

Mietin usein, millaisiksi aikuisiksi nämä älypuhelimia koko ikänsä käyttäneet lapset ja nuoret oikein kasvavat. Millaisia he ovat työntekijöinä ja vanhempina, jos riippuvuus älypuhelimesta on heille normaalitila? En ole yleensä se henkilö, joka ehdottaa asioiden kieltämistä, mutta älypuhelinriippuvuus on nykyään niin yleinen ongelma jo lapsilla, että he tarvitsevat selkeitä rajoja.

Matkapuhelinliittymiin on jo kauan myyty saldorajoituksia - ehdottaisinkin, että lasten älypuhelimissa olisi vakiovarusteena päivittäinen käyttöaikarajoitus. Esimerkiksi tunti. Kun 60 minuuttia tulisi täyteen, puhelin sammuisi automaattisesti loppupäivän ajaksi. Näin lapsen päivään jäisi aikaa muullekin kuin puhelimen tuijottamiselle, emmekä toivottavasti kasvattaisi enää uusia internetriippuvaisten sukupolvia.

Matti Meikäläinen
opettaja

(Lähde: Muikku.fi)