Islamilla viitataan toiseksi suurimpaan maailmanuskontoon, jolla on n. 1,7 miljardia kannattajaa. Se jakaantuu eri suuntauksiin ja on sisäisesti monimuotoista. Sen perustaa on usein tapana esittää esimerkiksi islamin pääsuuntauksen, sunnalaisuuden viiden peruspilarin mukaan (uskontunnustus, päivittäiset rukoukset, almuvero, ramadan ja pyhiinvaellus) kautta.

Islamismi viittaa islamin tulkintaan, jossa ajatellaan, että yhteiskuntaa tulisi hallita islamin oppien ja islamilaisen lain mukaisesti. Islamismilla voidaan viitata maltillisempaan poliittiseen islamiin, mutta käsitettä käytetään usein viitattaessa ääriliikkeisiin (vrt. ääri-islamistiset liikkeet), joiden uskontulkinta on varsin kaukana valtavirrasta ja joka monien mielestä liittyykin ennemmin terrorismin oikeuttamiseen valikoitujen ja omintakeisestsi tulkittujen, islamina esitettyjen oppien avulla.

Islamisaatio on poliittisesti värittynyt termi, jolla viitataan islamin vaikutuksen kasvuun ei-muslimienemmistöisissä yhteiskunnissa ja johon liittyy myös vahva lataus ”islamin uhkasta” valtakulttuurille. Käsitteellä voidaan viitata esimerkiksi muslimien suhteelliseen kasvuun väestössä, islamilaisen kulttuurin/elämäntavan näkyvyyden lisääntymiseen yhteiskunnassa, keskusteluun sharia-lain asemasta länsimaisissa yhteiskunnissa tai islamin vaikutuksesta poliittiseen päätöksentekoon. Termiä ovat esimerkiksi oikeistopopulistit käyttäneet lietsoessaan islaminvastaisia uhkakuvia. Mm. eurooppalaisten arvojen tai naisten aseman on esitetty heikkenevän väitetyn islamisaation myötä. Äärimmilleen vietynä tästä on kehitetty myös suoranaisia salaliittoteorioita ns. ”väestönvaihdosta”. Siksi käsitteen käyttö onkin saanut runsaasti kritiikkiä osakseen.