Kirjat puhuvat hengelle, ystävät sydämelle, taivas sielulle, ja kaikki muu korville, näin sanoo eräs italialainen sananlasku. On todennäköistä, että asia on juuri näin. Istatin (Italian valtion tilastokeskus) tilastojen mukaan näyttää siltä, että 60 % yli kuusivuotiaista italialaisista lukee ainakin yhden kirjan vuodessa. Italialaisten rakastetuimpia kirjoja ovat italialaiset ja ulkomaalaiset romaanit, dekkarit, turistioppaat ja humoristiset kirjat. Nuoret näyttävät rakastavan myös science fiction - ja kauhukirjallisuutta sekä sarjakuvia. Hyvä kirja on hyvä ystävä sanoo toinen italialainen sanonta ja nähtävästi niin on.
Mutta täytyy sanoa koko totuus. Huolimatta siitä, että antiikin roomalaisten aikana myös M. T. Cicerone sanoi, että huone ilman kirjoja on kuin ruumis ilman sielua, on myös niitä, jotka eivät tykkää viettää tuntikausia kirjojen ääressä. Yli 12 % italialaisista perheistä ei omista ainuttakaan kirjaa kotonaan. Yli 20 milj. italialaista sanoo, ettei lue lainkaan, monet siksi, että lukeminen on tylsää tai ajan puutteen takia. Mikäli on totta sanonta "joka kerta, kun avaat kirjan, jotakin opit", näiden 20 milj. italialaisen kannattaisi omistaa vähän ajastaan lukemiselle. Tässä on joitakin In pazza (oppikirjan) toimituksen kokoamia ehdotuksia, jotta uudet lukijat voivat tutustua joihinkin italialaisen kirjallisuuden helmiin.

Chiara, 50, nunna
Luen paljon runoja italian kielellä, enemmän kuin pystytte kuvittelemaan ja mielestäni Italian kirjallisuushistorian kaunein kirjallinen teksti on ehdottomasti ensimmäinen, Fransiskus Assisilaisen aurinkolaulu. Pidän siitä sen yksinkertaisuuden takia ja sen tosiasian vuoksi, että se on ylistys luomiselle. Minun täytyy kuitenkin sanoa, ettö kyseessä on liian vanha kielenkäyttö, jotta sen ymmärtäisi ensimmäisellä lukukerralla.

Sebastian 77, eläkeläinen
Ei siksi, että pitäisin Carduccista, eikä siksi, että tuntisin hänet oikein hyvin, mutta minun mielestäni kaunein runo italian kielellä liittyy minun koulumuistoihini Italiassa. Pienenä kävin kolme vuotta erästä koulua Roomassa. Yksi minun ensimmäisistä läksyistäni oli opetella tämä runo, joka kertoo viininkorjuusta, jos en muista väärin, ja metsästäjästä ja elämästä maaseudulla Pyhän Martin päivän aikaan. Minä luulen, että se on runon nimi. En tiedä, onko syytä jatkaa runoudella, mutta monille italialaisille kaunein ehdottomasti on romantiikan ajan runoilija G. Leopoldin Äärettömyys 1800-luvun puolivälistä. Olen lukenut sen, se on mahtava! Puhun siitä, jotta myös te voisitte tutustua siihen.

Anna 34, italian kielen ja kirjallisuuden opettaja
Ihmettelen, tiedätekö te kuka on C. Pavese. Italialaisista moni ihmettelee mikä viehättää tässä piemontelaisessa kirjailijassa, joka teki itsemurhan vuonna 1950 Torinossa. Minä pidin hänestä kovasti, etenkin romaanista Kuu ja kokkotulet. Haluaisin ehdottaa sitä kaikille niille, jotka elävät ulkomailla, jotta he poimisivat tekstistä niitä nostalgian tunteita, joita kirjailija on hyvin tulkinnut tekstissä.

Alessandro 49, englannin opettaja
Tunnustan teille lempikirjailijani nimen sillä ehdolla, ettette pidä minua parantumattomana vanhoillisena. Vaikka sitä pidettäisiin ilmiselvänä, minulle tärkein italialainen runoilija on Dante Alighieri. Mielestäni hän tulee ennen ketään toista.

Giulia 68, eläkeläinen
Ennen kuin alatte nauraa, tunnustan että se on hiukan epätavallinen asia tällaiselle iäkkäälle naiselle kuin minä. Minä pidän saduista, kertomuksista ja lastentarinoista. Tykkään etenkin Pinokkion seikkailuista. Haluan, että myös minun lapsenlapissani syntyy rakkaus kirjallisuutta kohtaan ja jotta näin olisi, luen heille usein kirjoja. Lisäksi katsomme telkkarista usein Walt Disneyn Pinokkiota piirrettynä samoin kuin Benignin uutta versiota. Tiesittekö, että Toscanassa on myös PInokkio-puisto? Se on kulttuurihuvipuisto, jossa haluan, että myös lapsenlapseni käyvät. Se tulee olemaan unohtumaton kokemus.