Mustavalko- eli binäärikuva

Yksikertaisin bittikarttakuva on kuva, joka muodostuu vain mustista ja valkoisista pikseleistä. Yksittäisen pikselin lukuarvo on joko 0 (musta) tai 1 (valkoinen). Tällaiset kuvat alkavat olla harvinaisia, koska näyttötekniikan kehittyminen on mahdollistanut eri harmaan sävyjen ja värien esittämisen. Binäärikuvan laatu on palikkamainen, mutta riittävän korkeilla resoluutioilla, eli pienellä pistekoolla kuvat näyttävät kelvollisilta. Binäärikuvan etuna on pieni tiedostokoko, koska kuva sisältämä informaatio saadaan tiivistettyä pieneen tilaan.
Pikselin arvo 1 sytyttää valkoisen valon kyseisessä kuvapisteessä.


Harmaasävyjä simuloidaan painotekniikassa mustien ja valkoisten pisteiden suhteella. Tummemmilla alueilla on mustia pisteitä tiheämmässä. Menetelmää kutsutaan rasteroinniksi (dithering). Tekniikka vaatii suuren resoluution, eli erittäin pienen pistekoon.

Viereisessä kuvassa on pelkästään mustia ja valkoisia pisteitä.

Harmaasävykuva

Arkikielessä harmaasävykuviakin kutsutaan usein mustavalkokuviksi. Käytettävissä olevien harmaasävyjen määrään voidaan vaikuttaa. Oheisessa esimerkkikuvassa on käytössä 32 eri harmaan sävyä. Yleensä harmaasävykuvissa käytetään 256 eri tummuusarvoa. Jokaista kuvapistettä edustaa lukuarvo, joka ilmaisee pikselin kirkkauden.





Harmaasävyjen avulla binäärikuville ominainen palikkamaisuus pehmenee ja kaarevien viivojen reunat saadaan näyttämään paremmilta pienemmilläkin resoluutioilla. Menetelmää kutsutaan reunan pehmennykseksi (anti-aliasing).

Värikuva (RGB-kuva)

Värikuvassa tallennetaan jokaiselle pikselille tieto punaisen, vihreän ja sinisen valon määrästä kyseisessä kuvapisteessä. Näiden kolmen värin sekoitus nähdään värinä, joka kattaa koko ihmisen näkemän värispektrin. Värikuva vaatii muistia kolminkertaisen määrän harmaasävykuvaan verrattuna. Kuvan käsitteleminen kolmessa eri väriavaruudessa tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia käsitellä kuvaa matemaattisten algoritmien avulla.