-- --Kun muutos sitten tuli, oli se raju, nopea ja raaka. Eurooppalaisia oli Australiassa nähty toki ennenkin, tutkimusmatkailijoita, haaksirikkoutuneita ja Tyynenmeren saarten kävijöitä. Nämä vierailut eivät kuitenkaan valmistaneet aboriginaaleja 1700-luvun lopulla saapuneiden siirtomaaisäntien varalta.

Vuodesta 1788 lähtien Britannia käytti Australian mannerta ensin vankileirinä, sitten villan ja viljan tuottajana. Aboriginaaleista tuli työvoimaa, joka piti käännyttää kristinuskoon, saada asettumaan aloilleen ja sivistää. Heidät ahdettiin reservaatteihin ja heidän lapsiaan annettiin valkoisten perheiden kasvatettaviksi. Satoja aboriginaalien kieliä katosi vuosien kuluessa kokonaan.

Aboriginaaleja sorrettiin julmasti, eikä heille sen kummempaa arvoa annettu historiankirjoissakaan. Brittien maailmankatsomuksen mukaan Australia oli ennen vuotta 1788 asumaton alue, terra nullius - eihän siellä asunut valkoisia.

Aboriginaalit pitivät kuitenkin kiinni omista perinteistään. Kaikkialla missä heidän sukunsa ja heimonsa kokoontuivat, kerrottiin uniajan tarinoita.

Syrjitty alkuperäiskansa

Aboriginaalit ovat asuneet Australiassa jopa 60 000 vuotta. Lukuunottamatta pienimuotoista kauppaa Oseanian merenkulkijoiden ja rannikolla asuvien heimojen välillä, aboriginaalit ovat pisimpään eristyksissä elänyt kansa ihmiskunnasta.

Aboriginaaliteivät tunteneet maanviljelystä, vaan heidän elämäntapanaan oli paimentolaisuus ja metsästys, johon liittyy kaikkien tuntema ase, bumerangi.

1606 ensimmäiset eurooppalaiset kohtasivat aboriginaalit, kun hollantilainen Willem Jansz tutki Australian länsirannikkoa. Tapaamiset muuttuivat pian taisteluiksi.

1770 James Cook rantautui nykyisen Sydneyn edustalle. Aboriginaalit olivat voimattomia eurooppalaisten tuliaseita vastaan ja Cook julisti Australian kuuluvan Britannialle. "Alkuasukkaat näyttivät toivovan vain, että me lähtisimme pois", Cook kirjoitti myöhemmin.

1788 ensimmäinen vankilaiva saapui Australiaan, eurooppalainen asutus alkoi ja alkuperäiskansaan kuuluvat ajettiin pois maanviljelysalueilta. Taudit kuten tuhkarokko tappoivat tuhansia aboriginaaleja, joiden lukumääräksi tuolloin on arvioitu noin 750 000.

Läpi 1800-luvun aboriginaalit jatkoivat taisteluja ja hyökkäyksiä viljelmille, ja valkoiset saivat tappaa heitä viranomaisten luvalla.

1867 aboriginaalit esiteltiin eurooppalaisille, kun heidän krikettijoukkueensa kiersi Englannissa. Myös ensimmäiset aboriginaalilapset aloittivat koulunsa. Edistyksistä huolimatta aboriginaalit saivat yhä odottaa ihmisoikeuksiaan. Esimerkiksi Länsi-Australiassa oikeus jätti rangaistuksetta valkoisen maanviljelijän, joka tappoi aboriginaalin raahaamalla tämän kuoliaaksi hevosen perässä.

1901 Australiasta tuli liittovaltio, mutta aboriginaaleja ei väestölaskennassa huomioitu. Aboriginaalien määrän arvioidaan olleen 60 000 vuonna 1920.

(Lähde: https://www.maailmankuvalehti.fi/2006/1/pitkat/sateenkaarikaarme-luikertelee-uniajassa )

1. Mitä samoja vaikutuksia eurooppalaisten toimilla oli Pohjois-Amerikan intiaanien ja aboriginaalien kohtaloihin?