Seuraavaksi vuorossa I

Iskän ipana iltaa istuu
ja itseksensä ihmettelee: 
"Ihmeellinen tuo itikka, 
ihmisen imijä. 
Illasta aamuun imee
ihmisen ilkoista pintaa, 
imee itsensä ihan ilmapalloksi,
eikä pääse nousukiitoon
saati liitoon"
Runo kirjasta Kielet kippuralle 
kirj. Anni Riipinen, Ritva Ruuska-Tuominen