Länsimaisella taidemusiikilla on värikäs ja monivaiheinen historia, joka on jaoteltavissa muutamiin kausiin sävellyksille tyypillisten piirteiden mukaan. Täältä löydät tietoa musiikin eri aikakausista, niiden tärkeimmät piirteet sekä huomattavimmat teokset ja säveltäjät:


ANTIIKKI

Tietoa antiikin ajan musiikista on rajallisesti, ja ajan nuoteista on säilynyt vain joitain katkelmia. Ensimmäiset merkit nuottikirjoituksesta kuitenkin ovat jo vuodelta 2000 eKr. ja musiikkiesityksistä on säilynyt lukuisia niitä esittäviä kuvia. Antiikin aikana luotiin musiikinteorian perusta.

Antiikin ajan soittimista tunnetaan mm. aulos-puhallin, kielisoittimet kithara ja lyyra sekä vesiurut. Yhtään aitoa antiikin ajan soitinta ei ole meidän päiviimme asti säilynyt. Kuvien ja kirjallisen materiaalin perusteella on kuitenkin yritetty valmistaa kopioita, jotta nuotinnoksia tulkitessa päästäisiin lähelle sitä miltä musiikki on alunperinkin kuulostanut.

Tässä yksi tulkinta siitä, miltä antiikin musiikki on ehkä kuulostanut.

Klikkaa linkkejä nähdäksesi soittimien kuvat:

kithara

lyyra

aulos-puhallin

Antiikin soittimia



KESKIAIKA


Rooman valtakunnan tuhouduttua kristillinen kirkko kehittyi, ja uskonnolla ja kirkolla oli puolestaan keskeinen rooli musiikin kehityksessä. Kirkko työllisti suurimman osan muusikoista ja sen piirissä kehiteltiin nuottikirjoitusta ja moniäänisyyttä (=useampi kuin yksi ääni soi päällekkäin). Nuotinlukutaito kirkon ulkopuolella oli harvinaista.

Kristillinen kirkkomusiikki oli keskiajan alkupuolella pääasiassa yksiäänistä vokaalimusiikkia (=laulua), jota kutsutaan gregoriaaniseksi kirkkolauluksi. Guillaume de Machaut sävelsi neliäänisen Messe de Notre Damen, joka on vanhin sävelletty kokonainen messu. Kuuntele musiikkinäyte tästä klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Messe de Notre Damen

Myöhäiskeskiajalla kehitettiin myös uusi moniääninen sävellystyyppi motetti, jossa jo olemassa olevaan kirkolliseen melodiaan kehitettiin uudet sanat. Sanoitukset saattoivat olla myös maallisia, jolloin motetti oli aikansa viihdemusiikkia. Säestyksenä saatettiin käyttää yhtä soitinta, esimerkiksi luuttua, nokkahuilua tai nykyisen viulun edeltäjää vielleä.

Tässä esimerkki Palestrinan motetista.
Toinen esimerkki soitinsävellys motetista.

1100-luvulta alkaen urut alkoivat yleistyä luostarien kirkoissa, ja 1300-luvulla niitä oli jo suurissa katedraaleissakin. Ensimmäistä klaveerisoitinta, klavikordia, alettiin käyttää vähitellen urkujen ohella.

Klikkaa linkkejä nähdäksesi soittimien kuvat:

luuttu

vielle

urut

klavikordi


RENESSANSSI

1400-luvun paikkeilla kirkon poliittinen valta alkoi heiketä, ja vapautuminen kirkon kahleista sai aikaan uusia tyylisuuntia myös musiikissa. Siksi aikakautta nimitetään sopivasti renessanssiksi, eli uudestisyntymiseksi. Gutenberg kehitteli painokoneensa 1400-luvulla, mikä edisti myös musiikin julkaisua ja levittämistä.

Suurin osa renessanssin aikakaudella sävelletystä musiikista oli vielä vokaalimusiikkia (=laulua) kuorolle tai yksinlaulajille kirjoitettuna. Soittimet kuitenkin kehittyivät paremmiksi, minkä myötä kappaleita ryhdyttiin säveltämään nimenomaan tietyille instrumenteille (=soittimille), kuten luutulle. (kuva yläpuolella)

Kuuntele musiikkinäyte John Dowlandin luuttuteoksesta klikkaamalla alla olevaa linkkiä:

Downland: Lachrimae


BAROKKI

Barokin aikana arvostettiin näyttävyyttä ja ylenpalttista koristelua niin muodissa, muotoilussa kuin musiikissakin. Kirkon ja politiikan erkaantuminen jatkui edelleen, joten maallista musiikkia sävellettiin yhä enemmän. Aikakauden musiikkia leimaa teoksissa käytetty kenraalibasso, jolloin sooloääntä säestää yksinkertainen ja mieleenpainuva bassoääni, jonka päälle kirjoitetaan soinnut.

Barokkikaudella soittimet kehittyivät jo niin laadukkaiksi, että instrumentaalimusiikki (=soitettu musiikki) ohitti vokaalimusiikin (=laululettu musiikki). Myös ensimmäiset versiot nykyaikaisista orkestereista ilmaantuivat. Yksi tärkeimmistä instrumentaalimusiikin muodoista oli konsertto. Vivaldin ja Corellin sävellystöiden myötä konsertosta muotoutui teostyyppi, joka antoi virtuoosisolisteille mahdollisuuden näyttää taitonsa. Kuuntele alta näytteet Vivaldin viulukonserttosarjasta Neljä vuodenaikaa:

Vivaldi: Neljä vuodenaikaa: Kevät

Vivaldi: Neljä vuodenaikaa: Talvi

Ensimmäiset oopperat sävellettiin jo 1600-luvun taitteen aikoihin Italiassa, ja trendi levisi nopeasti Ranskaan ja Englantiin. Varhaiset oopperat lainasivat juonensa yleensä kreikkalaisesta tai roomalaisesta mytologiasta. Englannissa kehiteltiin myös oratorio, joka on yksinkertaisempi ja lavasteeton versio oopperasta. Alla olevasta linkistä voit kuunnella näytteen barokkiajalla sävelletystä oopperasta:

Purcell: Dido ja Aenaes

Barokkimusiikin mestari Johann Sebastian Bach muutti tuotannollaan taidemusiikin pysyvästi. Häntä pidetään yhtenä suurimmista neroista klassisen musiikin historiassa. Barokin aikana sävellettiin paljon cembalolle, pianon edeltäjälle. Katso alta kuva cembalosta ja klikkaa musiikkinäytettä kuunnellaksesi sen soittoa:

cembalo

Bach: preludi (Es-duuri)


KLASSISMI

Klassismin kauden alku ajoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin myös valistusaatteet pääsivät Euroopassa valloilleen. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin oli muodikasta ajaa ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta. Suvaitsevaisempi ilmapiiri mahdollisti sen, että musiikkia voitiin nyt soittaa julkisissa konserteissa.

Tällä aikakaudella kehittyi kolmiosainen sonaattimuoto, mitä käytetään säveltämisessä vielä nykyäänkin. Kolmioisaiseen sonaattimuotoon sävelletystä teoksesta löytyvät: esittelyjakso, kehittelyjakso ja kertausjakso.

Barokkikaudella kehiteltyihin jousiorkestereihin liitettiin puhallinsoittimia, eikä cembaloa tai urkuja enää pidetty tarpeellisina orkesterin harmoniapohjan luomiselle. Uudenlainen orkesteri mahdollisti klassismin tärkeimmän teosmuodon: sinfonian. Musiikkia aletaan säveltää myös jousikvartetille, eli kokoonpanolle jossa on kaksi viulua, alttoviulu ja sello.

Instrumenttien (=soitinten) osalta suuri muutos klassismin kaudella oli se, että piano syrjäytti cembalon. Pianolla voi säädellä soittamansa äänen voimakkuutta, eli taiteilijalla on mahdollisuus vaikuttaa äänimaailmaan paljon cembaloa tarkemmin.

Aikakauden suurimmat säveltäjät asuivat Wienissä ja vaikuttivat sieltä käsin, minkä takia usein puhutaan klassismin sijaan wieniläisklassismista. Wienin asukkaiden joukossa olivat muun muassa Ludwig van Beethoven ja lapsivirtuoosi Wolfgang Amadeus Mozart, joka alkoi säveltää jo viisivuotiaana. Ottaen huomioon että Mozart eli vain 35-vuotiaaksi, hän sävelsi huomattavan määrän laajoja teoksia, kuten 41 sinfoniaa ja 22 oopperaa. Häntä seurannut Beethoven alkoi jo luistaa klassisen musiikin säännöksistä, mikä enteili romantiikan aikakautta. Kuuntele alta näytteet kummankin herran musiikista:

Mozart: Pieni yösoitto

Beethoven: Viides sinfonia


ROMANTIIKKA

Romantiikan aikakaudella ryhdytään rikkomaan kaavoja, ja musiikista tulee klassismiin verrattuna uskaliaampaa ja ilmeikkäämpää. Musiikin säännöillä leikittely ei ollut vain sallittua, vaan siitä tehtiin uusi tyyli säveltää.

Romantiikan kauden mestarina pidetään Ludvig van Beethovenia, joka tosin luokitellaan wieniläisklassikoksi. Hänen myöhemmät sävellyksensä ovat kuitenkin tyyliltään romanttisia, ja mestarin esimerkki rohkaisi muitakin säveltäjiä kokeilemaan jotakin uutta.

1800-luvulla itsenäisyydestä haaveiltiin esim. Suomessa ja Norjassa. (Suomi kuului tuolloin Venäjään) Kansanmielisyyttä lietsottiin myös musiikin keinoin. Tästä hyvä esimerkki on Jean Sibeliuksen Finlandia, joka herätti suomalaisissa taisteluhenkeä sortovaltaa vastaan. Kuuntele alta näyte Finlandiasta:

Sibelius: Finlandia

Taitavat virtuoosisoittajat olivat romantiikan aikakaudella palvottuja tähtiä. Esimerkiksi pianistit Liszt ja Chopin sekä viulisti Paganini sävelsivät tarkoituksella hyvin vaikeita kappaleita esitelläkseen yleisölle taitojaan. Alla on näyte Franz Lisztin pianokonsertosta, jossa soittajalta vaaditaan melko vikkeliä sormia:

Liszt: La Campanella


MODERNI KLASSINEN MUSIIKKI

Viimeisen vuosisadan ajan taidemusiikin suuntaus on ollut yhä kokeilevampaa. Teknisten läpimurtojen myötä maailma on muuttunut nopeasti, ja se on tuonut uusia tuulia myös musiikkiin.

1900-luvun alussa Arnold Schönbergin johtama ryhmä muusikoita päätti, että musiikin säännöt, jotka olivat hallinneet länsimaista taidemusiikkia vuosisatojen ajan, eivät saisi enää rajoittaa luovaa työtä. Samalla oli hyväksyttävä se, että musiikin ei aina tarvitse olla kaunista.

Viime vuosikymmeninäkin tavoitteena on ollut kehittää uutta ja erilaista taidemusiikkia, mikä taas ei välttämättä heti avaudu kaikille kulttuurin ystäville. Seuraavassa muutama näyte modernista klassisesta musiikista:

Einojuhani Rautavaara: Angel of light

Sergei Prokofjev: Romeo ja Julia