Draama koulukiusaamiseen liittyen
Tekijät: Carita Laurila, Johanna Keskinen, Iina Nurmela
Prosessidraaman yleiset tavoitteet
Oppilaiden hyvinvointi ja turvallisuus ovat tärkeitä oppimisen edellytyksiä.Koulukiusaaminen on yleinen ilmiö, joten siihen tutustuminen toiminnallisesti, kokemuksellisesti ja elämyksellisesti sekä asian käsittely antaa luokalle edellytyksiä rakentaa toimiva ja turvallinen oppimisympäristö. Tavoitteet on otettu opetussuunnitelman perusteista.
Tavoitteet
Oppilas oppii tekemään havaintoja sekä tuottamaan ja jakamaan ideoita (L1, äidinkieli: ilmaisu- ja vuorovaikutustaidot)
Oppilas saa tilaisuuden harjoitella omien kokemusten, ajatusten ja mielipiteiden jakamista sekä toisen kuuntelemista. (L2, Äidinkieli, ympäristötieto T10)
Oppilas harjoittelee ryhmässä toimimista erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. (Ympäristötieto T10)
Oppilas saa tilaisuuden kehittää sosiaalisia taitojaan, ilmaista itseään eri tavoin ja esiintyä eri tilanteissa. (L2, äidinkieli: ilmaisu- ja vuorovaikutustaidot)
Oppilas saa tilaisuuden käyttää luovuuttaan ja ilmaista itseään erilaisissa viestintä-ja esitystilanteissa. (Äidinkieli T3)
Oppilas saa tilaisuuksia asettua toisen asemaan ja tarkastella asioita ja tilanteita eri näkökulmista. Oppilas harjoittelee ymmärtämään ihmisen toiminnan motiiveja.(L2, historia T5)
Oppilas huomaa, että jokainen vaikuttaa toiminnallaan niin omaan kuin toistenkin hyvinvointiin ja turvallisuuteen. (L3)
Oppilas saa mahdollisuuden kehittää tunnetaitojaan (tunteiden tunnistaminen ja ilmaisu) sekä kantaa vastuuta yhteisestä työstä. (L3, ympäristötieto T10)
Oppilas osallistuu yhteisen ääniympäristön rakentamiseen ja sitä kautta myönteisen yhteishengen rakentamiseen ryhmässään. (Musiikki T1)
Jatkumot
Kielenkäyttötavat
- puhuminen, kuunteleminen, visualisoinnit, dramatisoinnit, (kirjoittaminen ja lukeminen)
Kielimuodot
- arkikieli, tieteen kieli (opettajan antamat draamaohjeet)
Tekemisen tavat
- koko luokka yhdessä, erilaisissa ryhmissä, opettajajohtoinen työskentely
Materiaalit
- muut tekstilajit (installaatio, kuva)
Arviointi (skaalalla hyvin, harjoittelee, ei osaa)
Oppilas toimii myönteisesti ryhmässä
Oppilas luo edellytykset vuorovaikutukselle ja yhdessä oppimiselle kuuntelemalla ja toimimalla tilanteeseen sopivasti
Oppilas ilmaisee itseään puhuen, toimien tai jollain muulla tavalla
Oppilas harjoittelee toisen asemaan asettumista
Suunnitelma ja toteutus
Kesto 6-8 tuntia. Kursoroidusti on kirjoitettu auki siitä, mitä koulussa tapahtui :
1. Kerrotaan draaman 'säännöt'; kaikki saavat osallistua, mutta ei ole pakko.
Kaikki, juuri tulleetkin oppilaat osallistuivat draamaan.
2. Installaatio: 'Tyhjennetty reppu' (opettaja on koonnut lattialle jonkun repun sisällön: esim. kirjastokortti, karkkiaski, kolikoita, sarjakuvalehti, avain ja avaimenperä jne)
- oppilaat kertovat näkemästään tai tilanteesta, josta näkemä kertoo
- kootaan tämän perusteella taululle ko. oppilaan elämä (perhe, ulkonäkö, sukupuoli, kaverit, harrastukset, nimi, ikä, jne.) paperiselle hahmolle -> hahmon ympärillä on neljä osiota: esim. hahmo, perhe, ystävät ja paikat, ja niiden alle kerätään yhteisymmärryksessä yksityiskohtia
- kun hahmon "elämä" on valmis, oppilaat saavat piirtää hahmolle yksityiskohtia keskustelun perusteella - esim hiukset, koruja, esineitä käteen, jne.
Oppilaat keksivät 10-vuotiaan Jussimme elämästä hyviä juttuja, havainnoivat installaatiota ja tekivät johtopäätöksiä innokkaasti. Emme ehtineet piirtämään Jussiin lisätietoja tms. Valokuvia installaatiosta ja Jussistä on nähtävissä pedanetin kuvagalleriassa.
3. Äänimaisema; keksitään pienryhmissä äänikuva päiväkodista, ulkoa tai sisältä.
Emme olleet luokan kanssa tehneet äänimaisemaa aiemmin. Se onnistui yli odotusten sekaryhmissäkin, vaikka äänihetket olivat lyhyitä, oli niihin koottu olennaisia ääniä päiväkodista. Ryhmien äänimaisemia oli mm. päiväkodin ruokalasta, uloslähtötilanteista ja päiväunihuoneesta. Yksi oppilas kommentoi, kun kävimme äänimaisematehtävää läpi, että "oli jännää tehdä, kun ei nähnykkään, vaan vain kuuli". Jokainen sai siis kertoa, miltä tuntui tehdä äänimaisemaa ja miltä tuntui kuunnella sitä.Hienointa oli, kun perusteluja omaan toimintaan ja tuntemuksiin tuli ihan itsestään, ilman että 'ope käskee'.
4. Tilanne: Oppilas on tullut uuteen kouluun ja siellä häntä on alettu kiusata. Hän saa reppuun ja/tai pulpettiin pilkkaviestejä lapuilla.
5. Jokainen draamaan osallistuja kirjoittaa pilkkaviestin nimettömästi. Opettaja on ottanut paperihahmon taululta alas.
Ennen kirjoittamista kehotin miettimään, että mitä itse kirjoittaisit tälläiseen viestiin; mikä loukkaisi eniten? Joku koki kiusaviestin kirjoittamisen hankalaksi, koska ei "koskaan kirjoita sellaista". Laput palautuivat kuitenkin aika nopeasti takaisin. Kuvagalleriassa Johannan omalla sivulla on kuvia viesteistä ja ne kaikki puhtaaksikirjoitettuna ovat Johannan sivuilla Kirjoittaminen/Pilkkaviestejä.
6. Oppilaat jakautuvat sisäpiiriin ja ulkopiiriin. Istuville sisäpiiriläisille jaetaan pilkkaviestit. Jokainen lukee omansa ääneen ja samalla takan seisova pari rutistaa/rypyttää 'paperioppilasta'. Vaihdetaan osia.
Tässä keskittyminen meinasi mennä paperisen hahmon rypistelyyn ja sille naureskeluun. Keksityt viestit olivat kuitenkin hyviä ja oikean tuntuisia. Keskustelimme lopuksi, mikä viesti oli kauhein, mitä ei koskaan saa sanoa toiselle? Oppilaat saivat myös kertoa kumpi tuntui pahemmalta: lukea Jussille pilkkaviesti vaiko rypistää häntä. Enemmistö koki lukemisen pahempana.
Tähän asti teimme ensimmäisen prosessidraamapäivän aikana.
7. Jaetaan oppilaille sosiaaliset roolit; kiusaaja, kiusattu, puolustaja, vetäytyjä, poissaoleva, jne. Välitunnilla tai ulkona jotain tehtäessä kukin oppilas toimii sen roolin mukaan, joka hänelle on jaettu. Rooleja voi myös vaihtaa (ope mukana?).
Muutin tätä ohjetta Merjan havainnon huomioon ottaen. En päästänyt oppilaita tekemään tätä 'rooliharjoitusta' ilman opettajaa. Teimme harjoituksen luokassa ohjattuna draamana. Korostin voimakkaasti, että se mitä näyttelemme on peli/harjoitus/leikki ja tarkoituskin on harjoitella ja tunnustella olemista roolissa, jossa ei normaalisti ole. Sovimme, että luokka pelaa näytelmässä Kirkonrottaa, kuten välitunneillakin. Lapset lähtivät aivan loistavasti mukaan! Kun sanoin pienelle aloitusjoukolle, että menkää lavalle ja keksikää vuorosanat vauhdissa, niin kaikki alkoi sujumaan. Oppilaiden keskustelut ja tilanteet olivat aidon oloisia. Ohjasin lavalle lisää väkeä välillä pysäyttäen tilanteen - uudet henkilöt/roolit tulivat tilanteisiin luontevasti. Roolivalinnoissa laitoin kiilttejä tyttöjä kiusaajan rooliin ja pari vilkkaampaa poikaa kiusatun ja hänen kaverinsa paikalle. Tehtävä onnistui todella yli odotusteni! Luokkani on tehnyt draamaa paljon ennenkin, mutta ei juuri tätä tyyppiä. Olen heistä ylpeä ja sanoinkin sen heille. Tähän on liitetty pätkä draaman nauhoituksesta, josta valitettavasti puuttui ääni.
8. Sisällä: miltä roolissa oleminen tuntui? Puretaan mielipidejanalla.
Tunnelmien purku ei ollutkaan ihan helppoa. Monet sanoivat "en mä tiiä" kysyttäessä miltä eri rooli tuntui. Yksi kilteistä tytöistä sanoi, että aluksi oli vaikeaa, mutta "sitten vaan piti olla". Hän jopa leikkikampitti harjoituksen aikana toisen oppilaan! Yksi kertoi omista kokemuksistaan, kun joku oli kiusannut ja toinen puoluestanut häntä, niin kiusaaminen oli loppunut - sehän jäi tässäkin draamassa yhdeksi vaihtoehdoksi.Painotin kaikille, että jos myöhemmin päivän aikana tai illalla tulee ikävä olo tästä tehtävästä, niin sekin pitää sanoa. Joskus tunteet ja mietelmät tulevat vasta harjoituksen jälkeen...
Mielipidejanan avulla käsitelimme väitteet:
- Jussilla on paha mieli välitunnin tapahtumista.
- Jussilla on luokassa ystäviä.
- Huomasin, kuka kiusasi. (tästä keskustelimme pitkään, kuinka vaikeaa jopa aikuisen on huomata piilossa tapahtuvaa kiusaamista)
- Jussi kertoo lapuista ja välitunnin tapahtumista kotona.
- Seuraavana päivänä kukaan ei enää kiusaa.
- Kiusattua on helppo puolustaa. (oppilaiden vastauksista kuului selvästi se, että ryhmäpaine aiheuttaa hölmöilyä)
- Kiusaamiseen on helppo lähteä mukaan.(Yksi vastaus kuului: "..kun ei viitti, kun sitten joku, iskä huutaa siitä.." Yllättävän moni oppilas myönsi kuitenkin menevänsä helposti mukaan!)
9. Still-kuvat (pienryhmätehtävä):
- 'tilanne paheni'
- ' kiusaaminen jatkui niin kuin ennenkin'
- 'tilanne parani'
10. Still-kuvien purku ja kommentit näkemästä keskustellen.
Kuvagalleriassa ottamani kuvat still-tilanteista. Ne kertovat kyllä oppilaiden ajatuksista selvästi.
11. Tuoli keskellä- tehtävä:
- kiusattu oppilas muistelee kouluaikaansa aikuisena (asettuminen toisen asemaan+ kiusaamisen seuraukset koko elämälle)
Tämä tehtävä vaikutti olevan vaikea. Minun piti aikalailla koittaa avustaa vastauksissa, esim. Jatka lause loppuun " Kiusaaminen vaikutti minuun niin, että...", "Perheen perustaminen...". Loppua kohti vastaukset paranivat. Yksi oppilas jopa istui tuoliin ja sanoi: "Se vaikutti mun itsetuntoon" (olin käyttänyt sanaa, kun tutkimme aiemmin 'rutistettua' Jussia). Vastauksissa oli kuitenkin lauseita, kuten "pelkäsin mennä töihin", "pelkäsin ihmisiä", "en perustanut perhettä, ettei mun lasta vaan kiusattas". Ehkä pientä ymmärrystä kiusaamisen elämän pituisista vaikutuksista oli huomattavissa.
12. Merkkaa päivän tärkein paikka, asia, joka vaikutti tai liikutti sinua eniten. Jokaiselta kysytään syy valittuun paikkaan!
Suurin osa oppilaista valikoi paikan, joka viittasi päivän ohjattuun roolitilanteeseen. Muutama piti lappujen kirjoittamistehtävästä.
13. Itsearviointi; miten osallistuit prosessidraamaan?
Tämän muistelevan, taaksepäin viittaavan kyselyn tein seuraavan viikon maanantaina. Tein heille kolme kysymystä, joihin oppilaat vastasivat.avoimesti. Alla vielä muutamia vastauksia kuhunkin kysymykseen (kaikki palautteet olen arkistoinut opintokansiooni):
Miten osallistuit draamaan?
"Minä kuvasin esityksen", "Näyttelin ja luin lappuja, kirjoitin lappua, rytistin Jussia", "Me keksittiin eka Jussille harrastuksia ja kaikkia muita. Sit me tehtiin sellasia lappuja jotka oli kiusaamislappuja ja lopuksi näytelmä", "Osallistuin draamaan miettimällä ja lukemalla", "Minä osallistuin omasta mielestäni minä puolustin Jussia", "Minä osallistuin draamaan kiusaajana", "Kirjoitettiin ilkeitä lappuja, rypistettiin paperia, näyteltiin, mentiin koko luokan eteen ja piti kertoa mitä Jussi sanoisi siinä tilanteessa".
Miltä osallistuminen tuintui, miksi?
"Joku asia oli kivaa mutta se mitä Jussi sano oli vähän jännittävä", "Jännittävältä ekaksi", "Ihan kivalta kun tietää että ei oo totta", "Kivalta koska en ole osallistunut aina niin totisesti", "Osallistuminen oli tosi mukavaa. Opin asioita kiusaamisesta ja toivon, että tuollaisia tulisi lisää", "Osallistuminen tuntui kivalta ja vaikealta", "Minusta oli hirmu hauskaa näytellä mutta kun piti lukea niitä lappuja se ei ollut mukavaa", "Ei kovin mukavalta koska en ollut tottunut", "Tuntui kivalta oslalistua kun sai auttaa", "Kivalta mutta oli vähän vaikeeta kun mut laitettiin kiusaajaksi".
Voisitko tehdä prosessidraamaa lisää?
Yhtä oppilasta lukuun ottamatta kaikki ilmoittivat voivansa tehdä lisää draamaa. "Voisin tehdä draamaa vaikka koko ikäni", luki yhdessä lapussa. Toisenlainen vastaus oli: " Mun mielestä se oli vähän vaikeaa, en.
(Merjan kommentteja:
- Nimetkää tehtäväkokonaisuuden tunne-, ryhmä- ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät sekä tietysti kielelliset tavoitteet: mitä oppilaat kielellä tuottavat, mitä he erittelevät, tulkitsevat jne.
- Hahmon idea hyvä, mutta kannattaa ehkä miettiä sitä, miten eri tavoin eläytyminen kiusaamistilanteessa toteutetaan. Tietysti tehtävien luonne määräytyy myös sen mukaan, miten luokka on ryhmäytynyt ja miten paljon draamaa on oppimisessa hyödynnetty aiemmin. Kuitenkin pilkkaviestien kirjoittaminen ja rooleissa toimiminen ns. normaalitilanteessa voi olla jopa epäeettinen, traumatisoiva kokemus pahimmillaan.
- Purkutehtävät vaikuttavat toimivilta, samoin arviointiharjoitteet.)
Pedagogisen ajattelun kehittyminen kielellisten jatkumoiden huomioimisessa opetuksessa
(aiheena ajatukset ja kokemukset oppilaiden kielen käytön taitojen, kieli- ja tekstitiedon sekä viestintätaitojen kehittämisestä kokeilun alkaessa, kestäessä, nyt):
Draamaa käyttävän prosessin reflektointi on haasteellista. Prosessin lopuksi koulussa tehdyt arviointilaput/palautteet viestivät myönteisestä suhtautumisesta viikkoon. Olisi ihana ajatella, kun suurempia kiusaamistilanteita ei syyslukukauden aikana esille tullut, että tällainen 'kissan pöydälle nostava' projekti syksyn aluksi antoi sopivan muistutuksen kiusaamisen luvattomuudesta. Kiusaaminen ei ole tosin ollutkaan luokassa mikään iso ongelma. Pitkäkestoinen, monimuotoinen prosessidraama oli mukava toteuttaa luokassa. Tämä toteutus oli helppo tehdä, kun se oli jo aiemmin muualla 'testattu'. Jo aiemmin tehty 'ohjelma' muokattiin tähän luokkaan sopivaksi.
Kielen käytöllisiä haasteita luokka, tai ainakin osa oppilaista, sai jouduttuaan muuttamaan käytöstään esim. kiusaajan puolustajasta kiusaajaksi. Oppilas, joka oli tässä prosessissa kiusattu, joutui silmin nähden hämilleen, koska on usein itse päsmäröivässä roolissa. Roolien jakaminen luokassa oli siten enemmän tai vähemmän tietoista. Tämä onnistuu luokassa kuitenkin vain silloin, kun ryhmän tuntemus on hyvä. Uuden ryhmän kanssa antaisi roolien syntyä ehkä enemmän itsestään. Hyvin tärkeää on purkaa harjoittelutilanne jotenkin. Meidän draamassa tunnelmia purettiin harjoituksen jälkeen keskustelemalla.
Kieli- tai tekstitaitoja ei lukien tai kirjoittaen tässä prosessissa juuri kehitetty. Oletan, että pilkkaviestien lukukohdassa jollakulla kuitenkin tuntui sydämessä (kukaan ei maininnut sitä palautteissa). Keskustelimme Ruusupuistossa esittelykierroksella siitä, että ehkä ko. tilanne meni rypistyvälle Jussille naureskeluksi, koska tilanne olikin todellisuudessa niin ahdistava? Tämä jäi kunnolla huomioimatta koulussa, joten siinä olisi opettajalle tarkemman havainnoinnin paikka tulevaisuudessa!
Ehkäpä draamalliseen käsittelyyn voisikin yhdistää erääksi kielelliseksi tavoitteeksi perehtymisen kiusatun pojan kirjoitettuun kiusaamishistoriaan? Jokaisen täytyisi perehtyä aiheeseen ensin itse tekstiä tutkien ja erilaisia kiusaamistilanteita poimien. Opettaja voisi ohjata tunnetaitoihin perehtymistä nimeämällä erilaisia tunteita, joita kiusattu poika ja ympärillä olevat muut oppilaat ja aikuiset voisivat mahdollisesti kokea. Tunteiden nimeäminen ja niiden herättämien toimintamallien tunnistaminen on monille oppilaille hyvin vaikeaa. Niiden ilmaiseminen ääneen saattaa olla joillekin oppilaille selvästi vaikeampaa kuin esimerkiksi kirjoittaminen. Oppilaiden kyky kielellistää omaa toimintaansa näkyy usein myös johdonmukaisempana toimintana arjen eri tilanteissa.
Konkreettisia tavoitteita voisi siis olla eri tilanteisiin liittyvien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja niiden suullinen ja kirjallinen ilmaiseminen.
Jäimme pohtimaan Merjan kommentteja siitä, millä tavoin eri tavoin eläytymistä kiusaamistilanteessa voisi toteuttaa. Voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi mahdollisten kiusaamistapojen pohtiminen (esim. omien kokemusten pohjalta) ilman pilkkaviestien varsinaista kirjoittamista? Toki konkreettisten viestien kirjoittaminen kolahtaa eri tavalla kuin ”yleinen” kiusaamistapojen pohtiminen. Voisiko kiusaamistilanteiden käsittelyyn vielä vahvemmin ottaa mukaan ympärillä olevien muiden henkilöiden toiminnan vastuuttamisen eli millä konkreettisilla tavoilla muut voisivat paremmin toimia kiusaamista nähdessään? Tämä kehittäisi varmasti myös kielellisen ilmaisun taitoa vaativassa vuorovaikutustilanteessa.
Reflektiossa olemme pohtineet niiden kielellisten jatkumoiden eteenpäin vientiä, mitä meidän prosessdraamamme tarjosi. Erilailla toteutettu kiusaamisen käsittely tuottaisi muita jatkumomahdollisuuksia. Luokka kuitenkin piti prosessidraaman teosta yleensä niin paljon, että jonkun prosessin voisi taas tehdä. Haasteena olisi löytää oppilaiden elämää koskettava aihe; somen käyttö ja siellä eteen tulevat aiheet, murrosikä, menestyminen koulussa... Prosessidraamaankin saadaan yhdistettyä äidinkielen kaikkia osa-alueita. On vain kysymys tavoitteitsa, toteutuksesta ja oppilaiden tuntemuksesta.
Prosessidraaman yleiset tavoitteet
Oppilaiden hyvinvointi ja turvallisuus ovat tärkeitä oppimisen edellytyksiä.Koulukiusaaminen on yleinen ilmiö, joten siihen tutustuminen toiminnallisesti, kokemuksellisesti ja elämyksellisesti sekä asian käsittely antaa luokalle edellytyksiä rakentaa toimiva ja turvallinen oppimisympäristö. Tavoitteet on otettu opetussuunnitelman perusteista.
Tavoitteet
Oppilas oppii tekemään havaintoja sekä tuottamaan ja jakamaan ideoita (L1, äidinkieli: ilmaisu- ja vuorovaikutustaidot)
Oppilas saa tilaisuuden harjoitella omien kokemusten, ajatusten ja mielipiteiden jakamista sekä toisen kuuntelemista. (L2, Äidinkieli, ympäristötieto T10)
Oppilas harjoittelee ryhmässä toimimista erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. (Ympäristötieto T10)
Oppilas saa tilaisuuden kehittää sosiaalisia taitojaan, ilmaista itseään eri tavoin ja esiintyä eri tilanteissa. (L2, äidinkieli: ilmaisu- ja vuorovaikutustaidot)
Oppilas saa tilaisuuden käyttää luovuuttaan ja ilmaista itseään erilaisissa viestintä-ja esitystilanteissa. (Äidinkieli T3)
Oppilas saa tilaisuuksia asettua toisen asemaan ja tarkastella asioita ja tilanteita eri näkökulmista. Oppilas harjoittelee ymmärtämään ihmisen toiminnan motiiveja.(L2, historia T5)
Oppilas huomaa, että jokainen vaikuttaa toiminnallaan niin omaan kuin toistenkin hyvinvointiin ja turvallisuuteen. (L3)
Oppilas saa mahdollisuuden kehittää tunnetaitojaan (tunteiden tunnistaminen ja ilmaisu) sekä kantaa vastuuta yhteisestä työstä. (L3, ympäristötieto T10)
Oppilas osallistuu yhteisen ääniympäristön rakentamiseen ja sitä kautta myönteisen yhteishengen rakentamiseen ryhmässään. (Musiikki T1)
Jatkumot
Kielenkäyttötavat
- puhuminen, kuunteleminen, visualisoinnit, dramatisoinnit, (kirjoittaminen ja lukeminen)
Kielimuodot
- arkikieli, tieteen kieli (opettajan antamat draamaohjeet)
Tekemisen tavat
- koko luokka yhdessä, erilaisissa ryhmissä, opettajajohtoinen työskentely
Materiaalit
- muut tekstilajit (installaatio, kuva)
Arviointi (skaalalla hyvin, harjoittelee, ei osaa)
Oppilas toimii myönteisesti ryhmässä
Oppilas luo edellytykset vuorovaikutukselle ja yhdessä oppimiselle kuuntelemalla ja toimimalla tilanteeseen sopivasti
Oppilas ilmaisee itseään puhuen, toimien tai jollain muulla tavalla
Oppilas harjoittelee toisen asemaan asettumista
Suunnitelma ja toteutus
Kesto 6-8 tuntia. Kursoroidusti on kirjoitettu auki siitä, mitä koulussa tapahtui :
1. Kerrotaan draaman 'säännöt'; kaikki saavat osallistua, mutta ei ole pakko.
Kaikki, juuri tulleetkin oppilaat osallistuivat draamaan.
2. Installaatio: 'Tyhjennetty reppu' (opettaja on koonnut lattialle jonkun repun sisällön: esim. kirjastokortti, karkkiaski, kolikoita, sarjakuvalehti, avain ja avaimenperä jne)
- oppilaat kertovat näkemästään tai tilanteesta, josta näkemä kertoo
- kootaan tämän perusteella taululle ko. oppilaan elämä (perhe, ulkonäkö, sukupuoli, kaverit, harrastukset, nimi, ikä, jne.) paperiselle hahmolle -> hahmon ympärillä on neljä osiota: esim. hahmo, perhe, ystävät ja paikat, ja niiden alle kerätään yhteisymmärryksessä yksityiskohtia
- kun hahmon "elämä" on valmis, oppilaat saavat piirtää hahmolle yksityiskohtia keskustelun perusteella - esim hiukset, koruja, esineitä käteen, jne.
Oppilaat keksivät 10-vuotiaan Jussimme elämästä hyviä juttuja, havainnoivat installaatiota ja tekivät johtopäätöksiä innokkaasti. Emme ehtineet piirtämään Jussiin lisätietoja tms. Valokuvia installaatiosta ja Jussistä on nähtävissä pedanetin kuvagalleriassa.
3. Äänimaisema; keksitään pienryhmissä äänikuva päiväkodista, ulkoa tai sisältä.
Emme olleet luokan kanssa tehneet äänimaisemaa aiemmin. Se onnistui yli odotusten sekaryhmissäkin, vaikka äänihetket olivat lyhyitä, oli niihin koottu olennaisia ääniä päiväkodista. Ryhmien äänimaisemia oli mm. päiväkodin ruokalasta, uloslähtötilanteista ja päiväunihuoneesta. Yksi oppilas kommentoi, kun kävimme äänimaisematehtävää läpi, että "oli jännää tehdä, kun ei nähnykkään, vaan vain kuuli". Jokainen sai siis kertoa, miltä tuntui tehdä äänimaisemaa ja miltä tuntui kuunnella sitä.Hienointa oli, kun perusteluja omaan toimintaan ja tuntemuksiin tuli ihan itsestään, ilman että 'ope käskee'.
4. Tilanne: Oppilas on tullut uuteen kouluun ja siellä häntä on alettu kiusata. Hän saa reppuun ja/tai pulpettiin pilkkaviestejä lapuilla.
5. Jokainen draamaan osallistuja kirjoittaa pilkkaviestin nimettömästi. Opettaja on ottanut paperihahmon taululta alas.
Ennen kirjoittamista kehotin miettimään, että mitä itse kirjoittaisit tälläiseen viestiin; mikä loukkaisi eniten? Joku koki kiusaviestin kirjoittamisen hankalaksi, koska ei "koskaan kirjoita sellaista". Laput palautuivat kuitenkin aika nopeasti takaisin. Kuvagalleriassa Johannan omalla sivulla on kuvia viesteistä ja ne kaikki puhtaaksikirjoitettuna ovat Johannan sivuilla Kirjoittaminen/Pilkkaviestejä.
6. Oppilaat jakautuvat sisäpiiriin ja ulkopiiriin. Istuville sisäpiiriläisille jaetaan pilkkaviestit. Jokainen lukee omansa ääneen ja samalla takan seisova pari rutistaa/rypyttää 'paperioppilasta'. Vaihdetaan osia.
Tässä keskittyminen meinasi mennä paperisen hahmon rypistelyyn ja sille naureskeluun. Keksityt viestit olivat kuitenkin hyviä ja oikean tuntuisia. Keskustelimme lopuksi, mikä viesti oli kauhein, mitä ei koskaan saa sanoa toiselle? Oppilaat saivat myös kertoa kumpi tuntui pahemmalta: lukea Jussille pilkkaviesti vaiko rypistää häntä. Enemmistö koki lukemisen pahempana.
Tähän asti teimme ensimmäisen prosessidraamapäivän aikana.
7. Jaetaan oppilaille sosiaaliset roolit; kiusaaja, kiusattu, puolustaja, vetäytyjä, poissaoleva, jne. Välitunnilla tai ulkona jotain tehtäessä kukin oppilas toimii sen roolin mukaan, joka hänelle on jaettu. Rooleja voi myös vaihtaa (ope mukana?).
Muutin tätä ohjetta Merjan havainnon huomioon ottaen. En päästänyt oppilaita tekemään tätä 'rooliharjoitusta' ilman opettajaa. Teimme harjoituksen luokassa ohjattuna draamana. Korostin voimakkaasti, että se mitä näyttelemme on peli/harjoitus/leikki ja tarkoituskin on harjoitella ja tunnustella olemista roolissa, jossa ei normaalisti ole. Sovimme, että luokka pelaa näytelmässä Kirkonrottaa, kuten välitunneillakin. Lapset lähtivät aivan loistavasti mukaan! Kun sanoin pienelle aloitusjoukolle, että menkää lavalle ja keksikää vuorosanat vauhdissa, niin kaikki alkoi sujumaan. Oppilaiden keskustelut ja tilanteet olivat aidon oloisia. Ohjasin lavalle lisää väkeä välillä pysäyttäen tilanteen - uudet henkilöt/roolit tulivat tilanteisiin luontevasti. Roolivalinnoissa laitoin kiilttejä tyttöjä kiusaajan rooliin ja pari vilkkaampaa poikaa kiusatun ja hänen kaverinsa paikalle. Tehtävä onnistui todella yli odotusteni! Luokkani on tehnyt draamaa paljon ennenkin, mutta ei juuri tätä tyyppiä. Olen heistä ylpeä ja sanoinkin sen heille. Tähän on liitetty pätkä draaman nauhoituksesta, josta valitettavasti puuttui ääni.
8. Sisällä: miltä roolissa oleminen tuntui? Puretaan mielipidejanalla.
Tunnelmien purku ei ollutkaan ihan helppoa. Monet sanoivat "en mä tiiä" kysyttäessä miltä eri rooli tuntui. Yksi kilteistä tytöistä sanoi, että aluksi oli vaikeaa, mutta "sitten vaan piti olla". Hän jopa leikkikampitti harjoituksen aikana toisen oppilaan! Yksi kertoi omista kokemuksistaan, kun joku oli kiusannut ja toinen puoluestanut häntä, niin kiusaaminen oli loppunut - sehän jäi tässäkin draamassa yhdeksi vaihtoehdoksi.Painotin kaikille, että jos myöhemmin päivän aikana tai illalla tulee ikävä olo tästä tehtävästä, niin sekin pitää sanoa. Joskus tunteet ja mietelmät tulevat vasta harjoituksen jälkeen...
Mielipidejanan avulla käsitelimme väitteet:
- Jussilla on paha mieli välitunnin tapahtumista.
- Jussilla on luokassa ystäviä.
- Huomasin, kuka kiusasi. (tästä keskustelimme pitkään, kuinka vaikeaa jopa aikuisen on huomata piilossa tapahtuvaa kiusaamista)
- Jussi kertoo lapuista ja välitunnin tapahtumista kotona.
- Seuraavana päivänä kukaan ei enää kiusaa.
- Kiusattua on helppo puolustaa. (oppilaiden vastauksista kuului selvästi se, että ryhmäpaine aiheuttaa hölmöilyä)
- Kiusaamiseen on helppo lähteä mukaan.(Yksi vastaus kuului: "..kun ei viitti, kun sitten joku, iskä huutaa siitä.." Yllättävän moni oppilas myönsi kuitenkin menevänsä helposti mukaan!)
9. Still-kuvat (pienryhmätehtävä):
- 'tilanne paheni'
- ' kiusaaminen jatkui niin kuin ennenkin'
- 'tilanne parani'
10. Still-kuvien purku ja kommentit näkemästä keskustellen.
Kuvagalleriassa ottamani kuvat still-tilanteista. Ne kertovat kyllä oppilaiden ajatuksista selvästi.
11. Tuoli keskellä- tehtävä:
- kiusattu oppilas muistelee kouluaikaansa aikuisena (asettuminen toisen asemaan+ kiusaamisen seuraukset koko elämälle)
Tämä tehtävä vaikutti olevan vaikea. Minun piti aikalailla koittaa avustaa vastauksissa, esim. Jatka lause loppuun " Kiusaaminen vaikutti minuun niin, että...", "Perheen perustaminen...". Loppua kohti vastaukset paranivat. Yksi oppilas jopa istui tuoliin ja sanoi: "Se vaikutti mun itsetuntoon" (olin käyttänyt sanaa, kun tutkimme aiemmin 'rutistettua' Jussia). Vastauksissa oli kuitenkin lauseita, kuten "pelkäsin mennä töihin", "pelkäsin ihmisiä", "en perustanut perhettä, ettei mun lasta vaan kiusattas". Ehkä pientä ymmärrystä kiusaamisen elämän pituisista vaikutuksista oli huomattavissa.
12. Merkkaa päivän tärkein paikka, asia, joka vaikutti tai liikutti sinua eniten. Jokaiselta kysytään syy valittuun paikkaan!
Suurin osa oppilaista valikoi paikan, joka viittasi päivän ohjattuun roolitilanteeseen. Muutama piti lappujen kirjoittamistehtävästä.
13. Itsearviointi; miten osallistuit prosessidraamaan?
Tämän muistelevan, taaksepäin viittaavan kyselyn tein seuraavan viikon maanantaina. Tein heille kolme kysymystä, joihin oppilaat vastasivat.avoimesti. Alla vielä muutamia vastauksia kuhunkin kysymykseen (kaikki palautteet olen arkistoinut opintokansiooni):
Miten osallistuit draamaan?
"Minä kuvasin esityksen", "Näyttelin ja luin lappuja, kirjoitin lappua, rytistin Jussia", "Me keksittiin eka Jussille harrastuksia ja kaikkia muita. Sit me tehtiin sellasia lappuja jotka oli kiusaamislappuja ja lopuksi näytelmä", "Osallistuin draamaan miettimällä ja lukemalla", "Minä osallistuin omasta mielestäni minä puolustin Jussia", "Minä osallistuin draamaan kiusaajana", "Kirjoitettiin ilkeitä lappuja, rypistettiin paperia, näyteltiin, mentiin koko luokan eteen ja piti kertoa mitä Jussi sanoisi siinä tilanteessa".
Miltä osallistuminen tuintui, miksi?
"Joku asia oli kivaa mutta se mitä Jussi sano oli vähän jännittävä", "Jännittävältä ekaksi", "Ihan kivalta kun tietää että ei oo totta", "Kivalta koska en ole osallistunut aina niin totisesti", "Osallistuminen oli tosi mukavaa. Opin asioita kiusaamisesta ja toivon, että tuollaisia tulisi lisää", "Osallistuminen tuntui kivalta ja vaikealta", "Minusta oli hirmu hauskaa näytellä mutta kun piti lukea niitä lappuja se ei ollut mukavaa", "Ei kovin mukavalta koska en ollut tottunut", "Tuntui kivalta oslalistua kun sai auttaa", "Kivalta mutta oli vähän vaikeeta kun mut laitettiin kiusaajaksi".
Voisitko tehdä prosessidraamaa lisää?
Yhtä oppilasta lukuun ottamatta kaikki ilmoittivat voivansa tehdä lisää draamaa. "Voisin tehdä draamaa vaikka koko ikäni", luki yhdessä lapussa. Toisenlainen vastaus oli: " Mun mielestä se oli vähän vaikeaa, en.
(Merjan kommentteja:
- Nimetkää tehtäväkokonaisuuden tunne-, ryhmä- ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät sekä tietysti kielelliset tavoitteet: mitä oppilaat kielellä tuottavat, mitä he erittelevät, tulkitsevat jne.
- Hahmon idea hyvä, mutta kannattaa ehkä miettiä sitä, miten eri tavoin eläytyminen kiusaamistilanteessa toteutetaan. Tietysti tehtävien luonne määräytyy myös sen mukaan, miten luokka on ryhmäytynyt ja miten paljon draamaa on oppimisessa hyödynnetty aiemmin. Kuitenkin pilkkaviestien kirjoittaminen ja rooleissa toimiminen ns. normaalitilanteessa voi olla jopa epäeettinen, traumatisoiva kokemus pahimmillaan.
- Purkutehtävät vaikuttavat toimivilta, samoin arviointiharjoitteet.)
Pedagogisen ajattelun kehittyminen kielellisten jatkumoiden huomioimisessa opetuksessa
(aiheena ajatukset ja kokemukset oppilaiden kielen käytön taitojen, kieli- ja tekstitiedon sekä viestintätaitojen kehittämisestä kokeilun alkaessa, kestäessä, nyt):
Draamaa käyttävän prosessin reflektointi on haasteellista. Prosessin lopuksi koulussa tehdyt arviointilaput/palautteet viestivät myönteisestä suhtautumisesta viikkoon. Olisi ihana ajatella, kun suurempia kiusaamistilanteita ei syyslukukauden aikana esille tullut, että tällainen 'kissan pöydälle nostava' projekti syksyn aluksi antoi sopivan muistutuksen kiusaamisen luvattomuudesta. Kiusaaminen ei ole tosin ollutkaan luokassa mikään iso ongelma. Pitkäkestoinen, monimuotoinen prosessidraama oli mukava toteuttaa luokassa. Tämä toteutus oli helppo tehdä, kun se oli jo aiemmin muualla 'testattu'. Jo aiemmin tehty 'ohjelma' muokattiin tähän luokkaan sopivaksi.
Kielen käytöllisiä haasteita luokka, tai ainakin osa oppilaista, sai jouduttuaan muuttamaan käytöstään esim. kiusaajan puolustajasta kiusaajaksi. Oppilas, joka oli tässä prosessissa kiusattu, joutui silmin nähden hämilleen, koska on usein itse päsmäröivässä roolissa. Roolien jakaminen luokassa oli siten enemmän tai vähemmän tietoista. Tämä onnistuu luokassa kuitenkin vain silloin, kun ryhmän tuntemus on hyvä. Uuden ryhmän kanssa antaisi roolien syntyä ehkä enemmän itsestään. Hyvin tärkeää on purkaa harjoittelutilanne jotenkin. Meidän draamassa tunnelmia purettiin harjoituksen jälkeen keskustelemalla.
Kieli- tai tekstitaitoja ei lukien tai kirjoittaen tässä prosessissa juuri kehitetty. Oletan, että pilkkaviestien lukukohdassa jollakulla kuitenkin tuntui sydämessä (kukaan ei maininnut sitä palautteissa). Keskustelimme Ruusupuistossa esittelykierroksella siitä, että ehkä ko. tilanne meni rypistyvälle Jussille naureskeluksi, koska tilanne olikin todellisuudessa niin ahdistava? Tämä jäi kunnolla huomioimatta koulussa, joten siinä olisi opettajalle tarkemman havainnoinnin paikka tulevaisuudessa!
Ehkäpä draamalliseen käsittelyyn voisikin yhdistää erääksi kielelliseksi tavoitteeksi perehtymisen kiusatun pojan kirjoitettuun kiusaamishistoriaan? Jokaisen täytyisi perehtyä aiheeseen ensin itse tekstiä tutkien ja erilaisia kiusaamistilanteita poimien. Opettaja voisi ohjata tunnetaitoihin perehtymistä nimeämällä erilaisia tunteita, joita kiusattu poika ja ympärillä olevat muut oppilaat ja aikuiset voisivat mahdollisesti kokea. Tunteiden nimeäminen ja niiden herättämien toimintamallien tunnistaminen on monille oppilaille hyvin vaikeaa. Niiden ilmaiseminen ääneen saattaa olla joillekin oppilaille selvästi vaikeampaa kuin esimerkiksi kirjoittaminen. Oppilaiden kyky kielellistää omaa toimintaansa näkyy usein myös johdonmukaisempana toimintana arjen eri tilanteissa.
Konkreettisia tavoitteita voisi siis olla eri tilanteisiin liittyvien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja niiden suullinen ja kirjallinen ilmaiseminen.
Jäimme pohtimaan Merjan kommentteja siitä, millä tavoin eri tavoin eläytymistä kiusaamistilanteessa voisi toteuttaa. Voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi mahdollisten kiusaamistapojen pohtiminen (esim. omien kokemusten pohjalta) ilman pilkkaviestien varsinaista kirjoittamista? Toki konkreettisten viestien kirjoittaminen kolahtaa eri tavalla kuin ”yleinen” kiusaamistapojen pohtiminen. Voisiko kiusaamistilanteiden käsittelyyn vielä vahvemmin ottaa mukaan ympärillä olevien muiden henkilöiden toiminnan vastuuttamisen eli millä konkreettisilla tavoilla muut voisivat paremmin toimia kiusaamista nähdessään? Tämä kehittäisi varmasti myös kielellisen ilmaisun taitoa vaativassa vuorovaikutustilanteessa.
Reflektiossa olemme pohtineet niiden kielellisten jatkumoiden eteenpäin vientiä, mitä meidän prosessdraamamme tarjosi. Erilailla toteutettu kiusaamisen käsittely tuottaisi muita jatkumomahdollisuuksia. Luokka kuitenkin piti prosessidraaman teosta yleensä niin paljon, että jonkun prosessin voisi taas tehdä. Haasteena olisi löytää oppilaiden elämää koskettava aihe; somen käyttö ja siellä eteen tulevat aiheet, murrosikä, menestyminen koulussa... Prosessidraamaankin saadaan yhdistettyä äidinkielen kaikkia osa-alueita. On vain kysymys tavoitteitsa, toteutuksesta ja oppilaiden tuntemuksesta.