Syysmaitiainen kukkii loppukesällä. lllan viilentyessä mykeröt sulkeutuvat. Ne pysyvät kiinni myös pilvisinä päivinä. Syysmaitiainen kasvaa kuivilla paikoilla, tienvarsilla ja ruohikoissa. Se viihtyy hyvin myös pihassa ja nurmikoilla. Siemenet lentävät voimakkaiden syystuulien mukaan ja leviävät tehokkaasti. Syysmaitiaista tavataan luonnonvaraisena Pohjois-Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Se on levinnyt myös luultavasti Pohjois-Amerikkaan. Syysmaitiaisen vanhempi tieteellinen sukunimi Leontodon tarkoittaa sananmukaisesti leijonan hammasta.

Kukka: Kukat on 2,5-3cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat ovat keltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Kukka myös muistuttaa vähän voikukkkaa.

Varsi: Varsi on ohut, sitkeä ja haarainen.

Lehdet: Lehden Lapa on suikea, kalju, pariliuskainen (harvoin isohampainen), liuskat pitkiä, kapeita ja ne nojaavat maata vasten.

Pituus: Kasvavat 10–40 cm pituisiksi.

Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.

Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.

Tunniste: Mun nimi paperissa.