OHJEITA REFERAATTIIN

  • Referaatti

    Referaatti on minkä tahansa kirjallisen tai suullisen esityksen lyhennelmä (jäljelle jää noin 1/3 pohjatekstistä). Referoija selostaa jonkun toisen esitystä – joskus myös omaansa. Referaatti on sisällöltään ja muodoltaan tiivistelmää väljempi ja sitä laajempi. Referaatti edellyttää selostavaa otetta (muistuttele lukijalle pari kertaa, että kyseessä on jonkun muun teksti: artikkelissa todetaan, kirjoittaja sanoo --). Referoija poimii käsiteltävästä materiaalista pääkohdat, oivallukset, tulokset ja niiden perustelut. Näin alkuperäistyön runko tulee referaatissa näkyviin, ja pääasiat erottuvat sivuasioista. > Nostata merkityssuhteita: pääkäsitteen määärittely, vieruskäsitteet, aikasuhteet, syyt, seuraukset, ratkaisut.

    Referoija tarjoaa vastaanottajalle alkuperäistekstin uudessa muodossa, lyhennettynä. Referoija ei saa ujuttaa referaattiin omia mielipiteitään eikä päätelmiään. Referaatissa esitetään vain tosiasioita. Subjektiiviset kannanotot – "kirjoittaja väittää", "kirjoittaja luulee", "kirjoittaja toteaa aivan oikein", – eivät sovi referaattiin. Neutraaleja sanontoja ovat esim. sellaiset kuin "kirjoittaja toteaa" ja "kirjoittaja sanoo".

    Referaattiin tulee liittää tiettyjä tunnistamismerkintöjä. Otsakkeesta tulee käydä ilmi se, että kyseessä on referaatti. Lisäksi referaatin alussa on mainittava alkuperäistekstin nimi, alkuperäistekstin laatijan nimi, artikkelin ilmestymisjulkaisu ja sen numero tai päivämäärä.

    Referaatin tarkoitus on säästää lukijan tai kuulijan aikaa. Niinpä referaatti on rakennettava sekä kielellisesti että teknisesti mahdollisimman helposti omaksuttavaksi. Ilmaisussa on vältettävä laveutta, mutta luettavuutta ei silti saa heikentää ylenmääräisellä tiiviydellä. Epähavainnollista abstraktisuutta on vältettävä, samoin pyöreitä yleistyksiä. Havainnollisuutta pitää olla, mutta esimerkkejä kannattaa yhdistellä ja tiivistellä. Pohjatekstin rakenteen voi rikkoa, kunhan oma rakenne on toimiva.

    Referaatin laatijan on käytettävä täydellisiä virkkeitä, ja hänen on muotoiltava virkkeet itse (sano omin sanoin), sillä runsas sitaattien käyttö ei ole suotavaa niin kuin eivät myöskään vieraskielisen tekstin virkkeiden suorat käännökset. Jotta lähtöteksti ei vaikuttaisi liikaa referoijan omaan sanontaan ja eikä houkuttelisi kokonaisten virkkeiden lainaamiseen, kannattaa referaattia kirjoittaessaan työskennellä seuraavasti: Lue lähtöteksti huolellisesti. Kirjoita siitä referaatti omin sanoin muistellen lukemaasi. Tarkasta sitten yksityiskohdat alkutekstistä ja muotoile ne omaan tekstiisi sopiviksi. Korjaa lopuksi kieliasu.

    Referaatti ei saa olla pelkkä luettelo. Tarvittaessa voi perustellusti käyttää luetelmia tai numerointia, mutta referaatin ei pitäisi rakentua tällaisen varaan.

  • Ohjeita referaattiin:Harjoitusreferaattimalli löytyy täältä.
    Harjoitusreferaatin tueksi: Panu Vatasen artikkelin (Kakkaa, itkunaurua - -) merkityssuhteiksi yksi ehdotus löytyy täältä.
    Diasarja referaatin keskeisistä ominaisuuksista löytyy täältä.

  • Referaatin arviointi: 1. Kattavuus (pohjatekstin tärkeimmät asiat tulevat esille). 2. Selkeys (loogisuus, merkityssuhteiden selkeys, sidosteisuus). 3. Selostavuus (aineistosta annetaan tarkat pohjatiedot ja siihen viitataan jokusen kerran - on myös selvää, kenen antamista tiedoista on kyse, jos teksti on moniääninen). 4. Tiiviys (pohjatekstistä jää jäljelle noin 1/3). 5. Objektiivisuus (referaatin laatijan ääni ei ole esillä eikä hän ota kantaa asioihin vaan selostaa täysin neutraalisti). 6. Kieliasu (hallittua, virheetöntä yleiskieltä).