Mallinnus asiantuntijuudestani:

Ajattelen, että asiantuntijuuteni perustana ovat saamani koulutus ja kokemukset. Koulutuksessa olen opiskellut alaani teoriassa ja käytännössä, kuitenkin niin että ne ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Kokemusten myötä olen kehittänyt asiantuntijuuttani, esimerkiksi opetusharjoitteluissa olen soveltanut teoriatietoa käytäntöön ja havainnut niiden välisen yhteyden. Osaamiseeni kuuluvat myös tieto työtäni ohjaavista säädöksistä ja niiden soveltamisesta tulevassa ammatissani. Säädökset ohjaavat vahvasti suunnittelu, toteutus ja arviointiprosessejani, joita olen harjoittanut koulutukseni aikana. Koulutuksen ja säädösten myötä minulle on muodostunut konstruktivistinen oppimiskäsitys, eli ajattelen, että oppilaat ovat aktiivisia tiedon rakentajia ja he ovat oppimisprosessin keskiössä.

Asiantuntijuuteeni sisältyy erilaisia taitoja, kuten pegagoginen tietotaito ja digitaidot, joita olen kartuttanut opintojeni aikana. Ajattelen, että erilaisten taitojen harjoitteleminen ja oppiminen jatkuu työlämässä koko uran ajan, koulutus on antanut kasvualustan niiden kehittymiselle. Reflektointi on ollut tiivis osa asiantuntijuuden kehittymistä koko opintojen ajan. Tässä vaiheessa reflektointitaidot ovat kehittyneet sille tasolle, että voin tulevaisuudessa aktiivisesti reflektoida toimintaani ja sen vaikutuksia. Osaamiseni sisältää myös valmiuksia ja taitoja moniammatillisessa yhteistyössä toimimiseen. Vuorovaikutus on asiantuntijuuteni ydintä, joten toimiminen yhdessä muiden asiantuntijoiden ja erilaisten oppijoiden kanssa on osaamiseni keskiössä. Hahmotan oman roolini moniammatillisessa verkostossa ja näen asiantuntijuuteni suhteessa muihin alan asiantuntijoihin. Ajatus elinikäisestä oppimisesta kulkee vahvasti mukanani. Sen myötä pyrin kehittämään osaamistani yhteiskunnallisten muutosten pyörteissä. Ajattelen, että opettajuus on alati kehittyvää ja vahvasti tulevaisuuteen suuntaava ala.


Asiantuntijuuteni suhteessa kasvatustieteen maisterin tutkinnon osaamistavoitteisiin

Olen huomannut, että erityisesti viimeisessä opetusharjoittelussa aloin aktiivisemmin rakentamaan omaa johdonmukaista kasvatusfilosofiaa. Silloin pohdin paljon omaa kasvatusajatustani ja sen johdonmukaisuutta. Huomasin, että käytännössä johdonmukaisuuden toteuttaminen on haastavaa. Uskon, että erityisesti ensimmäisten työvuosien aikana kasvatusfilosofiani ja sen johdonmukaisuus kehittyvät edelleen.

Pystyn nykyään hahmottamaan kokemuksen, tieteen ja käytännön näkökulmasta kasvatuksen ja koulutuksen ilmiöitä paremmin. Olen suhteellisen hyvin perillä siitä, mitä kasvatuksen ja koulutuksen alalla tapahtuu. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että osaan tarkastella kasvatuksen ja koulutuksen uutisointia kriittisemmin, sillä teidän mitä ilmiöitä taustalla on. Asiantuntijuuden myötä uutisoinnissa huomaan monesti esimerkiksi puutteita tai tiedostan, että uutisointi ei välttämättä aina anna kovin oikeaa kuvaa tilanteesta.

Asiantuntijuuteni myötä tunnistan paremmin alaani liittyviä tieteellisiä ja käytännöllisiä ongelmia. Suhtaudun esimerkiksi kriittisemmin inkluusioon ja tunnistan, millaisia vaikutuksia sillä on ollut tuen toteutumiseen kouluissa. Osaan myös arvioida inkluusion eettisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Olen huolissaan esimerkiksi siitä, pääsevätkö kaikki tukea tarvitsevat tuen piiriin ja onko kouluissa tarpeeksi resursseja tuen tarjoamiseen. Toisaalta tunnistan myös sen, että inkluusiolla on pyritty tasa-arvon parantamiseen ja yksilöllisen oppimisen tukemiseen. Käytännössä havaitsen sen toteuttamisessa kuitenkin haasteita.

Olen saanut koulutuksen myötä hyvän osaamisen opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sen sijaan arvioinnin kohdalla on tapahtunut paljon muutoksia viime aikoina ja tuntuu, että arvioinnista on hyvin erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Hahmotan arviointiprosessin ja sen perusperiaatteen, mutta käytännössä arviointityö tuntuu vielä haastavalta. Maisterikoulutuksessa olen saanut jatkokoulutukseen hyvät valmiudet. Tutkielmaopinnoissa olen syventynyt alan tieteelliseen tutkimukseen ja harjoittelen parhaillaan tutkimuksen toteuttamista käytännössä. Tiedonhakutaitoni ja kriittisen arvioinnin taitoni ovat kehittyneet tutkielmaopintojen ja oman tutkimuksen työstämisen myötä.


Kasvatusalan osaamiseni kehittyminen kuudella ydinosaamisalueella

Pohdin seuraavaksi kasvatusalan asiantuntijuuttanni ja sen kehittymistä tiivistetysti opettajuuden kuudella ydinosaamisalueella. Nostan tässä yhteydessä esiin ajatuksia ja kysymyksiä, joiden parissa työskentelin aktiivisesti erityisesti tällä kasvatusalan vuorovaikutusosaamisen opintojaksolla ja sen aikana.

Eettisen osaamisen näkökulmasta olen kehittynyt erityisesti siinä, kuinka hyvin siedän epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Vaikka olen kehittänyt asinatuntijuuttani koulutuksessa ja olen pian muodollisesti pätevä, huomaan edelleen epävarmuuteni ja havahdun usein riittämättömyyden tunteisiin ammatillisesti. Olen kuitenkin ajan myötä oppinut käsittelemään näitä tunteita ja tiedostan, että asiantuntijuus on kehittyvää ja siihen liittyy mielestäni olennaisesti elinikäinen oppiminen. Ajattelen, että opettajan professiossa merkityksellistä on avoin suhtautuminen omiin vahvuuksiin ja kehityksen kohteisiin.

Tänä keväänä osallistuin opetushallinnon perusteiden opintojaksolle, jolla käsittelimme hyvän hallinnon periaatteita, jotka koskevat myös opettajan työtä. Hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluvat esimerkiksi yhdenvertaisuus, objektiivisuus ja suhteellisuus. Mielestäni opettajan ammatillisuutta ohjaavana perustana ovat nuo säädöksissä mainitut periaatteet. Säädösten pohjalta ajattelen, että hyvään opettajuuteen kuuluvat tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ja niistä muodostuu myös opettajuuteni arvopohja. Toisaalta terveystiedon ja ohjauksen sivuaineen myötä toimintaani opettajana ohjaavat myös luontoa ja terveyttä vaalivat arvot sekä yksilön kunnioittamisen ja hyvinvoinnin vaalimisen arvot.

Tieteellinen osaamiseni on kehittynyt erityisesti tämän lukuvuoden aikana, kun tulevaisuudessa alkaa hahmottua siirtyminen työelämään. Opetusharjoittelun myötä sain kokemusta omien näkökantojen perustelemiseen ja sain kehittää omaa pedagogista ajatteluani. Perustelen nykyään yhä enemmän toimintaani tutkimusperustaisesti ja olen kiinnostunut alan tutkimuskirjallisuudesta. Olen mielestäni vahvimmillani ympäristöopin oppiaineessa, sillä siihen yhdistyy osaamiseni myös sivuaineistani. Koen, että ohjauksen opinnoista saan hyvin paljon näkökulmaa myös opettajana toimimiseen. Ohjauksen alalla olen perehtynyt viime aikoina koulutuksen tasa-arvoon ja huomaan ristiriitoja lukemani ja kokemani välillä. Koulutuksessa on esimerkiksi inkluusion myötä pyritty edistämään tasa-arvoa ja yksilöllistä tukea koulupolulla. Kuitenkin kokemukseni ja havaintoni osoittavat, että tasa-arvon toteutuminen ei ole todellisuudessa muutosten myötä välttämättä parantunut.

Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen ovat kehittyneet eritysesti tämän opintojakson aikan, kun seminaareissa pääsi sanoittamaan omaa osaamista ja kehittymiskohteita. Koen, että asiantuntijan roolista minun on helpompi toimia vuorovaikutustilanteissa verrattuna vapaa-ajan rooliini. Olen vuorovaikutustilanteissa monesti mielelläni kuuntelijan roolissa, mutta olen oppinut tuomaan myös omat ajatukseni esille. Yhteistyökumppanina havainnoin aktiivisesti erilaisia rooleja, joita tilanteessa on ja valitsen oman roolini tilanteen vaatimalla tavalla. En esimerkiksi lähtökohtaisesti ole ryhmässä puheenjohtajan roolissa, mutta tilanteen vaatiessa tartun tehtävään. Ajattelen, että vuorovaikuttajana minulle soveltuvat parhaiten kohtaamiset yksilöiden kanssa, jonka vuoksi hakeuduin myös ohjauksen opintoihin.

Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaamiseni ovat kehittyeet erityisesti viimeisen lukuvuoden aikana. Olen seurannut aktiivisemmin yhteiskunnallista keskustelua ja erityisesti koulutukseen liittyvää keskustelua. Tiedostan, että nuorten elämään voi vaikuttaa nykyään vahvasti yhteiskunnassa vallitseva epävarmuus. Tiedostan yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, mutta asiantuntijana haluan luoda oppilaille uskoa ja positiivista suhtautumista tulevaan. Seuraan aktiivisesti koulutuspolitiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua koulutuksesta, mutta asiantuntijan roolissa en korosta omia mielipiteitäni tai anna niiden vaikuttaa merkittävästi työhöni. Pyrin kantamaan asiantuntijuuttani sille kuuluvalla tavalla ja toimimaan tehtäväni mukaisesti.

Pedagoginen osaaminen on minulla hyvällä tasolla opintojen ja harjoittelujen myötä. Osaan hyödyntää teoreettista tietoa oppimisprosessien suunnittelussa, ohjaamisessa ja arvionnissa. Oppilaiden osallistaminen pedagogisen prosessin kaikkiin vaiheisiin on hyvä tavoite, joka on yhä oleellisempi mitä ylemmälle vuosiluokalle edetään. Toimintani perustuu konstruktivistiselle oppimiskäsitykselle, sillä mielestäni oppilas on aktiivinen toimija tiedon rakentamisessa. Kehittämsikohteina näen asiantuntijuudessani erityisesti oppimisen eriyttämisen ja arvioinnin. Arviointi on erityisesti opetusharjoitteluissa jäänyt hieman häilyväksi, sillä ohjaava opettaja on ollut lopulta vastuussa arvioinnin toteuttamisesta. Tällä hetkellä kehitän arviointiajatteluani toisella opintojaksolla, joten uskon että sen jälkeen minulla on kokonaisvaltaisempi käsitys siitä.

Esteettistä osaamista on mielestäni haastavin osa-alue pohtia opettajuuden ydinosaamisalueiden teemoista. Ajattelen, että esteettinen osaaminen toteutuu kohdallani erityisesti siinä, miten esitän asiani oppilaille ja miten hyödynnän havainnollistamista opetuksessani. Ajattelen, että asiantuntijana tulee pyrkiä selkeyteen ja johdonmukaisuuteen asioiden havainnollistamisessa ja esittämisessä. Pidän myös selkeästä ja toimivasta oppimisympäristöstä, jossa oppilailla on turvallinen olo. Uskon, että oppilaat viihtyvät ympäristössä, jossa heille jokaiselle on osoitettu oma turvallinen paikkansa ja mahdollisuus rauhoittua myös itsenäiseen työskentelyyn. Yhteenvetona ajattelen, että luotan esteettisenä kasvattajana selkeyteen ja johdonmukaisuuteen niin oppimisympäristön kuin oman ilmaisunkin osalta.