Mobiiliopettajan käsikirja

Johdanto

Toimin lehtorina ja päävalmentajana ammattikorkeakoulussa. Oma koulutuksellinen taustani löytyy kasvatustieteiden ja yhteiskuntatieteiden puolelta, jossa pääaineenani oli viestintä. Olen erikoistunut verkko-opetukseen. Koen siis IT-osaamiseni perinteisellä tietokonepuolella hyväksi ja monipuoliseksi. Sen sijaan mobiiliopettajana olen varsin kokematon.

Tästä syystä halusin perehtyä tämän opintojakson tehtävissä myös itselleni entuudestaan tuntemattomiin mobiilisovelluksiin. Tutustumistani rajoittaa jonkin verran se, että käytössäni ei ole kovin monipuolinen mobiililaitteisto. En esimerkiksi omista iPadia lainkaan. Tietokoneen, tabletin ja älypuhelimen avulla pääsin kuitenkin käsiksi esimerkkiohjelmiin.

Huomasin kuitenkin, että omassa työssäni käyttökelpoisemmat työkalut löytyvät Internetin pilvipalveluista tai ovat tietokoneohjelmistoina jo valmiiksi käytössämme. Tästä syystä päädyin lopulta käsittelemään myös itselleni jo hieman tutumpia työkaluja.

Sovelluksiin tutustumista

Aloitin materiaaleihin tutustumisen käymällä läpi kurssikuvauksessa mainitut esimerkkisovellukset.

VoiceTranslatorin onnistuin lataamaan omalle puhelimelleni ja tekemään muutaman kokeilun. Itse en opeta vieraita kieliä, joten en usko voivani hyödyntää kyseistä sovellusta omassa opetuksessani. Kätevä matkatulkki se varmasti olisi, mutta en luottaisi sovellukseen esimerkiksi ammatillisten termien käännöksissä aikuiskoulutuksessa.

Symwriter, Broadmarker ja Proloque2Go perustuivat symbolien käyttöön. Ilmainen koeversio oli ladattavissa Internetin kautta Symwriteristä ja Broadmarkerista. Proloque2Gosta en löytänyt ilmaisversiota. Lasten erityisopetuksessa ohjelmistot olisivat varmasti hyvinkin käyttökelpoinen, mutta omia tarpeitani ne eivät palvele.

Lisäksi tutustuin aikuiskoulutuksessa hyödynnettyihin sovelluksiin: Kahoot.it, Quizlet, Socrative ja Metodia. Kaikissa perusidea on samantyyppinen. Opettaja voi esittää kysymyksiä, joihin sitten vastataan sovellusten kautta. Testauksissa huomasin kuitenkin, että näennäisestä helppokäyttöisyydestä huolimatta sovellusten käyttö ei läheskään aina onnistunut. Kahootin vastauskutsuun ei pystyttykään vastaamaan jne. Toimintojen epävarmuus vähentää intoa käyttää sovelluksia todellisissa tilanteissa. Jokainen palvelu vaatii myös erillisen kirjautumisen, joten käyttöön ei saman ryhmän kanssa kannata ottaa kovin monta erilaista työkalua. Muuten salasanojen suuri määrä hankaloittaa työskentelyä.

Tarkastelen asiaa oppimisvaikeuksista kärsivien aikuisten koulutuksessa. Jos oppiminen on muutenkin haasteellista, saattaa uuden sovelluksen oppiminen olla vaikeaa. Myös tekniset epäonnistumiset saattavat laskea itsetuntoa. Sovelluksista valtaosa on myös vieraskielisiä. Metodia voisi toimia suomenkielisyytensä ansiosta ensimmäisenä työkaluna. Oman kokemukseni mukaan aikuisopiskelijoille usein haastavimpia asioita ovat juuri vieraiden kielten opiskelu ja tietotekniset taidot.

Toisaalta useimmat sovellukset tarjoavat loistavan mahdollisuuden harjoitella juuri näitä hankalia asioita. Vieraan kielen sanastoa voi opiskella esimerkiksi Quizletin kautta. Kahoot ja Metodia mahdollistavat tärkeiden avainkysymysten kysymisen. Näin ne toimivat mielestäni kuin e-tentti. Lyhyisiin kysymyksiin voidaan määrättynä aikana pyytää ryhmältä lyhyet vastaukset. Sovellukset mahdollistavat pelillisyyden kautta myös eri tasoisten kysymyspatteristojen suunnittelun. Näin opiskelijat voisivat edetä omassa aikataulussaan eri polkuja siirtyen helpommista tehtävistä vaativampiin.

Verkkoviestinnässä käyttämiäni sovelluksia

Työelämässä verkko-opetukseen ja –palavereihin käyttämiäni sovelluksia ovat muun muassa Abobe Connect, Skype for Business, Moodle, OneDrive ja blogit.

Jos kyseessä on suullinen opetustilanne, jossa opettajalla on aktiivinen rooli, on mielestäni paras vaihtoehto Adobe Connect. Jos taas viestintätilanne on tasavertainen tai palaveri, toimii Skype paremmin. Skypeä hyödynnän muun muassa opinnäyteohjauksissa. Opinnäytetyövaiheessa opiskelijat asuvat yleensä jo aivan eri puolilla Suomea, joten tapaaminen ei läheskään aina ole mahdollista. Silti moni haluaa yksipuolisen sähköpostipalautteen sijaan keskustella opinnäytetyönsä etenemisestä. Tähän Skype soveltuu erinomaisesti.

Jos harjoittelemme kirjallista verkkoviestintää, pidän Moodlesta. Sinne on helppo koota kurssiohjeistukset ja tehtäväpalautukset. Keskustelukursseihin Moodle on hieman kömpelö, sillä innokkaista viestiketjuista tulee helposti massiivista sekamelskaa. Silti se toimii keskustelukurssin pohjana mielestäni Optimaa paremmin. Verkkokeskustelu Moodlessa on myös aikuisille mielestäni hyvä harjoitus, sillä se on ympäristönä epämuodollisempi kuin Facebook. Tällöin keskustelu käydään asiatekstillä ja saadaan hyvää harjoitusta muun muassa työelämän sähköpostikirjoitteluja varten. Dialogista kirjallista keskusteluviestintää ei mielestäni voi koskaan harjoitella liikaa.

OneDrive (tai Google Docs) soveltuu hyvin yhteiskirjoittamisen ja yhteisen tiedon luomisen välineeksi. Monille aikuisopiskelijoille yhteiskirjoittaminen on vielä outoa, huolimatta siitä, että useat hankehakemukset, artikkelit yms. tehdään tänä päivänä yhteiskirjoittamisen avulla.

Julkisen kirjoittamisen ja mediakirjoittamisen oppeja sekä oman asiantuntijuutensa testaamista varten on mielestäni toimivin sovellus julkinen blogialusta. Moni tekee oppimistehtävät usein vain opettajaa ja arviointia varten. Työelämässä myös julkisten tekstien rooli korostuu. Integroitu viestintä jakaa tiedotusvastuuta aiempaa laajemmin ja kirjoitettu asiantuntijateksti toimii usein myös henkilön oman ammatillisen statuksen näyttönä asiantuntijatyössä.

Oman näkemykseni mukaan kirjoittaminen on tärkeä osa oppimista. Minun opetuksessani jokainen kirjoittaa. Olen perehtynyt lukihäiriöisten haasteisiin ja pyrin tukemaan heitä tekstien teossa. Ammattikorkeakoulussa pitämälläni printtimediakurssilla oli vuosittain mukana lukihäiriöisiä opiskelijoita. Heille mediatekstit ovat pitkiä asiantuntijatekstejä helpompia ja mielekkäämpiä kirjoittaa. Mielestäni on tärkeää, että into kirjoittamiseen löytyy jonkun itselle merkityksellisen tekstityypin kautta. Kaikki eivät elämänsä aikana tee väitöskirjaa, mutta mediatiedotteen tekee 2000-luvulla yhä useampi asiantuntijatyössä oleva henkilö.

Heikon kirjoittamisen paras tukimuoto on se, että kirjoittaa paljon. Tähän blogi on hyvä väline. Tärkeintä on tekstien jatkumo, mutta yksi teksti voi olla hyvin lyhyt. Kokemuksen kautta rohkeus yleensä karttuu ja osaamisen myötä tekstitkin yleensä pitenevät.

Raportti

Päädyin aluksi ottamaan opetuskokeiluni välineeksi Metodian. Tutustuessani sovelluksiin minulle syntyi mielikuva siitä, että sovellus on yksinkertainen käyttää ja sen roolia oppimisen apuvälineenä puoltaa suomenkielisyys. Valitettavasti sovellus kuitenkin osoittautui keskeneräiseksi. Jaa-linkki ei toiminut eikä opiskelijoiden kirjautuminen sovellukseen onnistunut. Myöskään liittymistunnuksella 560822 opiskelijat eivät onnistuneet pääsemään kysymysten äärelle. En siis saanut liitettyä opiskelijoita kurssilleni, vaikka kysymyspatteriston onnistuinkin tekemään. Kataikon (2011, 25) mukaan sovellusten keskeneräisyyden lisäksi myös mobiililaitteiden rajoittuneisuus hankaloittaa käyttöä vielä pitkään. Myös puhelinten pienet näytöt hankaloittavat toimintaa.

Samanaikaisesti Metodia-kokeiluni kanssa minulla on meneillään Moodle-pohjainen keskustelukurssi markkinointiviestinnästä. Alkuperäisenä ajatuksenani oli siirtää verkkokurssin yksi viikkotehtävä Metodiaan ja vertailla tehtävän toteutustapoja saatujen vastausten kautta. Koska Metodia-kokeilu ei onnistunut, päätin tarkastella koko verkkokurssiani projektityönäni. Ojajärvi (2011, 53) muistuttaa mobiililaitteiden roolin olevan työkalu, joka mahdollistaa opettajalle opiskelijan auttamisen. Koen, että pystyin tukemaan opiskelijoitteni opiskelua paremmin Moodle-ympäristössä kuin Metodian avulla. Moodlessa pystyn lähettämään uutisviestejä koko ryhmälle, vastaamaan kysymyspalstalle tulleisiin kysymyksiin, ohjaamaan keskustelua omilla kommenteillani ja järjestämään tarpeen vaatiessa myös Connect pro -istuntoja, joissa opiskelijat voivat esittää omia kysymyksiään. Moodle soveltuu hyvin sekä yksilölliseen ohjaukseen, että ryhmäohjaukseen. Opiskelutapa on myös täysin ajasta ja paikasta riippumaton. Ainakin kaksi opiskelijaa osallistui verkkokurssille ulkomailta.

Olen pitänyt aiemminkin useita verkkokursseja. Nyt halusin hyödyntää ensimmäistä kertaa myös videota niin, että antaisin osaan tehtävistä lyhyen videoalustuksen Connect pro -nauhoitteena. Arvelin tämän tavan motivoivan opiskelijoita. Pidin kurssin aikana myös kaksi Connect pro -palaveria, jossa opiskelijat saivat kysyä minulta epäselviä asioita. Tein kysymyksistä ja vastauksista koosteen myös Moodleen muille opiskelijoille nähtäväksi. Molemmilla kerroilla kolme opiskelijaa käytti hyväkseen Connect pro -ohjausta. He olivat valmistautuneet kysymyksineen hyvin ja pystyneeni antamaan heille selkeyttäviä vastauksia. Tällainen etäkeskustelumahdollisuus on mielestäni tärkeä, koska opettaja ja opiskelijat eivät entuudestaan tunne toisiaan. Sain keskustelumahdollisuudesta positiivista palautetta myös opiskelijoilta.

Kurssilla oli mukana hieman yli 40 aikuisopiskelijaa, joista tunsin etukäteen vain yhden. Kurssin orientaatiotehtävän oli määritellä pienryhmässä markkinointiviestintään liittyvää käsitteistöä.

Siirsin saman tehtävän Metodia-ympäristöön erillisiksi kysymyksiksi:

Mitä tarkoittaa mielikuva?

Miten maine syntyy?

Miten markkinointi, viestintä ja markkinointiviestintä eroavat toisistaan?

Mitä tarkoittaa imago?

Määrittele brändi?

Miten ymmärrät mielikuvan?

Tekniset ongelmat hankaloittivat vastaamista, joten opiskelijani eivät päässeet Metodiaan. Moodleen kirjautumisessa vain yksi opiskelija tarvitsi apua. Kokonaisuuden pilkkominen erillisiksi kysymyksiksi myös houkuttaa vastaamaan lyhyesti ja pinnallisesti. Metodia ei ympäristönä välttämättä innosta käyttämään lähteitä ja vertailemaan niitä. Myös keskustelu ja pienryhmän yhteisen lopputuloksen syntyminen jää pinnallisemmaksi kuin Moodlessa. Verkkokurssillani Moodlessa opiskelijaryhmä keskusteli jokaisesta teemasta 12-23 eri viestin verran ennen yhteisen tuotoksensa julkaisemista. On vaikea kuvitella, että Metodiassa päästäisiin yhtä aktiiviseen keskusteluun. Myös Ojajärvi (2011) on pohtinut mobiilipedagogiikan mahdollista pinnallisuutta. Hakkaraisen (2001, 21) mukaan verkko-oppimista tulisi arvioida osallismahdollisuuksien mukaan. Oma kurssini tarjosi mahdollisuuden aktiiviseen osallistumiseen, joten se täytti tämän kriteerin hyvin.

Verkkokurssikokonaisuuteni Moodlessa käsitti viisi erillistä viikkotehtävää, joista kustakin pienryhmät kokosivat yhteisen tuotoksen. Saman tehtävämäärän pystyisin toteuttamaan myös Metodiassa. Epäilen kuitenkin tuotosten jäävän hyvin erilaisiksi. Ajatukseni oli vertailla asiaa käytännössä muutaman esimerkkihenkilön kanssa, mutta valitettavasti kokeilu kaatui Metodian teknisiin ongelmiin. Kataikon (2011, 26) mukaan ryhmää voidaan aktivoida esimerkiksi kyselyiden avulla. Kenties Metodia soveltuisikin paremmin yhdeksi verkkokurssin osaksi, missä hyödynnettäisiin apukysymyksiä.

Verkkokurssini tuotokset ovat useamman tekstiliuskan mittaisia kirjallisia dokumentteja lähdeviitteineen. Tämän tyyppinen tuotos vaatii ison näyttöruudun ja helpon käyttöympäristön. Tietokone ja Moodle toimivat hyvin yhdessä. Toisaalta laajan tekstin käsittely saattaa sulkea tablet- ja puhelinvaihtoehdot kokonaan pois. Ainakin ammattikorkeakoulussa tekstiltä vaaditaan sen verran syvällisyyttä, että en koe yksinkertaisiksi hiottuja mobiilisovelluksia sellaisenaan riittäviksi. Sen sijaan apu- ja tukimuotoina ne toimivat kyllä. Toisaalta Moodle toimii hyvin myös puhelimen ruudulla. Eräs kurssin opiskelijoista kertoi ladanneensa Moodlen ja kurssin puhelimeensa, joten hän pystyi seuraamaan uusia viestejä myös työpäivänsä aikana lähes reaaliajassa. Kyseisen opiskelijan mielestä seuranta oli puhelimen avulla jopa selkeämpää kuin koneelta. Moodlen etuna on siis se, että se toimii luotettavasti monilta laitteilta.

Ruotsalainen ja Laitinen (2011, 73-74) näkevät opiskelijan rakentavan jatkossa itse oman oppimispolkunsa. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija valitsee itse myös sen, käyttääkö hän opiskeluunsa mobiililaitetta vai tietokonetta. He tuovat myös esille sen, että opettajan on osattava valita oikeanlaiset mahdollisuudet omaan opetukseensa.

"Itse näen tulevaisuuden visiona kullakin mukana kulkevan mobiililaitteen, joka ei ole puhelin – vaikka puhelinominaisuuskin laitteessa toki voi olla – vaan pienikokoinen, helppokäyttöinen ja kätevästi mukana kuljetettava pieni tietokone, jonka avulla esimerkiksi opiskelija voi kirjautua mobiilisti kaikkiin opiskeluun liittyviin järjestelmiin." (Kataikko 2011, 25.)

Verkkokurssilla hyödynsin videota selvittämällä omia viikkotehtäviä kirjoitettujen ohjeiden lisäksi myös suullisesti. Opiskelijoilta en kuitenkaan tällä kurssilla vaatinut videon käyttöä, mutta en toisaalta tarjonnut sitä mahdollisuutenakaan. Viikkotehtävien palautuksista huomasin osan opiskelijoista katsoneen alustukseni ja näin teksteistä myös sen, että kaikki eivät olleet videota katsoneet. Sain myös palautetta opiskelijoilta, että alustuksia olisi voinut olla enemmänkin.

Esimerkki tehtävästä, joka tarjottiin kirjallisena ja videoalustuksena:

Viikkotehtävä 2

Miten rakentaa uusi brändi? Mitä asioita liittyy brändin rakentamisprosessiin? Mitä pitää huomioida brändin kehitysvaiheessa? Keskustelkaa aiheesta ryhmissä ja palauttakaa ryhmän yhteinen tuotos keskustelun päätteeksi palautusalueelle.

Tässä lyhyt alustukseni aiheesta https://connect.funet.fi/p76rhv1lk8m/

Deadline:

A-ryhmät 29.8.

B-ryhmät 12.9.

Pidin kuitenkin hyvänä sitä, että pienryhmät etsivät kurssilla yhteistä tuotostaan kirjoittaen. Näin opittiin työskentelemään julkisessa ympäristössä ja yhteisen ymmärryksen muodostamisen prosessi jäi talteen. Verkkokurssi edellyttää kuitenkin opiskelijalta paljon aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Opettajan rooli on ohjaava. (Kiviniemi 2001, 78.) Tästä syystä keskeyttäneiden määrä on yleensä verkkokurssilla varsin suuri. Ongelmat liittyvät usein ajankäytön hallintaan, vääränlaisiin ajallisiin odotuksiin sekä väärin mitoitettuihin aikaresursseihin. (Manninen 2001, 68.) Minunkin kurssiltani löytyi muutama keskeyttäjä. Harva ensikertalainen ymmärtää, miten raskas opiskelumuoto verkkokurssi todellisuudessa on. Kyse ei ole pelkästä kirjoittamisesta, vaan myös tiedonhankintaan on käytettävä aikaa. Lisäksi olennaista pienryhmätyöskentelyssä on nopeus. Yksi opiskelijoista sanoi kokeneensa myöhästymisen tunteita jo parin päivän hiljaiselon jälkeen. Muut olivat jo ehtineet kirjata hänen ajatuksensa näkyville.

Opettajan ohjauksellinen luonne tarkoittaa projektin muokkaamista kesken toteutuksen tavoitteiden suuntaan (Kiviniemi 2001, 79). Viimeisessä viikkotehtävässä poikkesin alkuperäisistä suunnitelmistani ja annoinkin opiskelijoiden pienryhmien valita itse keskustelualustansa. Halusin nähdä millaisia vaihtoehtoja opiskelijat näkivät Moodlelle pienryhmäkeskustelun alustana. Eräs opiskelija antoi palautetta, ettei aio liittyä esimerkiksi Facebookiin, jos muut ryhmän jäsenet valitsevat sen alustaksi. Mieluummin hän jättäisi tehtävän tekemättä ja ottaisi heikomman numeron kurssista. Kun on kyse aikuisopiskelijoista, ovat mobiililaitteet ja –sovellukset myös monelle opiskelijoista vieraita. Aikuisopiskelijat saattavat olla jopa opettajiaan tottumattomampia ja ennakkoluuloisempia käyttämään uusia sovelluksia. Tilanne on siis täysin erilainen kuin nuorisopuolella. Verkkokurssin suurimpana haasteena onkin se, jos ei ole aiempaa kokemusta verkkokurssista (Hakkarainen 2001, 26).

Lähteet:

Hakkarainen, K. 2001. Aikuisen oppiminen verkossa. Teoksessa: Sallila, P. ja Kalli, P. (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 16-52.

Kataikko, M-S. 2011. Ryhmän taustan vaikutus mobiiliohjauksen pilotointiin ja ryhmäytymisen näkökulma mobiilituutoroinnissa. Teoksessa: Ruotsalainen, A-L. & Laitinen, A. (toim.) Kokemuksia mobiiliohjauksesta ammattikorkeakoulussa. MOTTU-projekti - mobiiliteknologia tuutoroinnin tukena. Kuopio: Savonia, 27-32.

Kiviniemi, K. 2001. Autonomian ja ohjauksen suhde verkko-opetuksessa. Teoksessa: Sallila, P. ja Kalli, P. (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 74-97.

Manninen, J. 2001. Verkko aikuisen oppimisympäristönä. Teoksessa: Sallila, P. ja Kalli, P. (toim.) Verkot ja teknologia aikuisopiskelun tukena. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 53-73.

Mobiilipedagogiikka. 2012. Osoitteessa : https://mobiilipedagogiikka.wikispaces.com/AEFIRIP-malli. Luettu 9.9.2016.

Ojajärvi, P. 2011. Mobiilius opetuksessa ja oppimisessa. Teoksessa: Ruotsalainen, A-L. & Laitinen, A. (toim.) Kokemuksia mobiiliohjauksesta ammattikorkeakoulussa. MOTTU-projekti - mobiiliteknologia tuutoroinnin tukena. Kuopio: Savonia, 49-58.

Ruotsalainen, A-L. & Laitinen, A. Mitä tulevaisuudessa. Teoksessa: Ruotsalainen, A-L. & Laitinen, A. (toim.) Kokemuksia mobiiliohjauksesta ammattikorkeakoulussa. MOTTU-projekti - mobiiliteknologia tuutoroinnin tukena. Kuopio: Savonia, 71-76.

Pohdinta

Mitä opin?

Tutustuin useisiin uusiin sovelluksiin. Testasin myös ensimmäistä kertaa videoalustuksia kirjoituskurssin rinnalla. Annoin opiskelijoiden valita haluamansa alustan viikkokeskustelulle. Tapasin myös opiskelijoita Moodlen lisäksi Connectin välityksellä ja sain heiltä samalla myös paljon palautetta.

Kokemusteni perusteella onnistuneen verkkokurssin avain on käyttää erilaisia sovelluksia monipuolisesti ja tarjota myös opiskelijoille valinnanvaraa. Opettajan roolina on olla ohjaaja. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että erilaisille opiskelijoille voisi tarjota myös tukimuotoja Mobiilisovellusten avulla.

Sain kokeilujeni myötä lisää itseluottamusta kokeilla erilaisia sovelluksia eri alustoilla sekä monipuolistaa omia verkkototeutuksiani.

Vinkkejä viestinnän opiskeluun

Opetan viestintää aikuisille. Kokoan osaksi opettajan käsikirjaani linkkivinkkejä apuvälineistä, joista monia olen jo aiemminkin käyttänyt opetuksessani. Jätän tässä esittelyssä huomioimatta korkeakoulujen viestintäportaalit, joista löytyy paljon hyviä materiaaleja viestinnän oppimiseen.

Oikeakielisyys

Kotimaisten kielten keskuksen sivustolta löytyy kielitestejä, joilla voi testata oikeakielisyyttään. http://www.kotus.fi/ohjeet/kieli-_ja_nimitestit/kielitestit

Testien haasteena on se, että ne ovat melko vaikeita. Esimerkiksi yhdyssana- ja pilkkutesteihin on otettu myös haastavampia esimerkkejä, joten opiskelijoiden tulokset yltävät melko harvoin täysiin pisteisiin. Toisaalta testit soveltuvat hyvin aikuisopiskelijoille, koska työelämässä kielen on oltava mahdollisimman virheetöntä ja testit osoittavat hyvin mahdolliset ongelmakohdat. Käynti sivustolla on hyödyllinen myös siitä syystä, että kaikki kirjallisia raportteja työelämässään tekevät eivät tiedä kielitoimiston neuvontapuhelimen olemassaolosta. Myös ruotsinkielinen neuvontapuhelin löytyy. Lisäksi sivustolle on koottu vakiintuneita käytäntöjä monien ongelmallisten sanojen kirjoitusasuista.

Erilaisten oppijoiden liiton sivuilta löytyvät pikalukitesti ja havaintokanavatesti. http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=419

Pikalukitesti antaa viitteitä mahdollisesta lukihäiriöstä, jonka tunnistaminen on viestinnän opettajan näkökulmasta tärkeää. Käytännössä olen kuitenkin huomannut, että monet opiskelijat saavat lukityyppisiä tuloksia testistä huolettoman elämäntyylinsä vuoksi, vaikka heidän kirjoitusasunsa on lähes moitteeton.


Opiskelutaidot

https://into.aalto.fi/display/fiopintopsykologi/Opiskelutaidot


Kielijelppi

http://kielijelppi.virtamieli.fi/


Tietomajakka

https://kielikompassi.jyu.fi/puheviestinta/tietomajakka/maja_tietomajakka.shtml


Yritysviestintä

http://www.yvi.fi/