Historia

10 (iitun)

Pohjoismaat aloittavat yhteistyön

Ruotsi muodostui 1000-luvun alussa kolmesta suuresta maakunnasta. Sen muistona Ruotsin vaakunassa on yhä kolme kruunua (tre kronor).
Varakkaat talonpojat päättivät maan asioista ja he valitsivat kuninkaan Moran kivillä Upsalassa. Hallitsijat valittiin vaaleilla siihen aikaan.

Uusi kuningas
Vaalien jälkeen uusi valittu kuningas kiersi valtakunnassa ja näyttäytyi kansalle. Kun kansa oli hyväksynyt kuninkaan ja antoi tukensa hänelle Katolinen kirkko antoi 1200-luvulta eteenpäin siunauksensa kuninkaalle ja piispa kruunasi kuninkaan ja vannoi hänelle kirkon Jumalan varjelusta.

Talonpojista ritariksi

Kuningas tarvitsi ristiretkien ja valtakunnan puolustamiseen sotilaita. Hän määräsi, että varakkailla talonpojilla kuului olla hevonen, haarniska ja ase. Nämä tarvittavat asiat maksoivat paljon, mutta tästä syystä kuningas vapautti talonpojat verojen maksamisesta. Tällä tavoin Suomeenkin syntyi aatelisto.ä

Suomi oli tärkeä osa ruotsia
Vuodesta 1362 alkaen suomalaiset myös lähettivät edustajansa kuninkaan vaaliin. Suomalaisilla oli ensimmäistä kertaa hallitsija, kuningas, jolle piti maksaa veroja ja määräyksiä piti kuunnella. Kuninkaat matkustivat syrjäiseen Suomeen. Matkareitti kulki Turusta Viipuriin. Tietä alettiin kutsua Kuninkaantieksi.

Kalmarin unioni
Ruotsalaiset valitsivat valtakuntansa hallitsijaksi Margareeta vuonna 1389. Hallitsija oli myös Tanskan ja Norjan kuningatar. Margareetasta pidettiin hallitsijana, sillä hän sai aateliset,papit,porvarit ja talonpojat puolelleen. Margareeta halusi yhdistää Pohjolan valtiot yhdeksi isoksi valtioksi, joten vuonna 1397 Kalmarin kaupungissa laadittiin sopimus jolla, Tanska, Norja ja Ruotsi lupasivat pysyä yhdessä ikuisesti liitossa. Tuota liittoa kutsutaan Kalmarin unioniksi perustamiskokous kinaa mukaan.
KUNINGATAR MARGAREETTA

Suomi hyötyi unionista
Unionin päätökset tehtiin Tanskassa, Kööpenhaminassa. Siellä pidettiin kokouksia, joissa aateliset sopivat asioista ja ottivat vastaan kuninkaan määräyksiä. Unionista oli Suomalaisille hyötyä. Ruotsalaisilla ja Tanskalaisilla oli paljon riitoja ja kummatkin yrittivät saada Suomen omalle puolelleen.

Unioni hajosi
Kalmarin unioni pysyi koossa vuoteen 1412 jolloin kunigatar Margareetta kuoli. Ruotsalaiset kapinoivat koska eivät pitäneet unionikunigasta vastaan.Heidän mielestään unionista oli hyötyä vain Tanskalle. Ruotsi ja Tanska sotivat koko ajan 1400-luvun lopulla ja 1520-vuonna Tanskan kuningas hyökkäsi Ruotsiin ja valloitti Tukholman. Uusi kuningas teloitutti korkea arvoisia ruotsalaisia. Tapahtumaa kutsuttiin Tukholman verilöylyksi. Tämän tarkoituksena oli pelotella ruotsalaisia.



Keskiajan kuninkaan muotokuva






Sofian

Suomen keskiaika.

Ristiretket:

1 Ristiretki: Piispa Henrik teki ensimmäisen ristiretken suomeen 1150-luvulla. Hän kuoli suomessa, mutta kuolintapa on jäänyt epäselväksi.
Ensimmäisen ristiretken takia Lounais-Suomen asukkaita kääntyi kristinuskoon ja silloin suomen ensimmäinen kirkko rakennettiin Nousiaisiin. Samoihin aikoihin myös ruotsalaiset ryhtyivät vähitellen liittämään Suomea Ruotsiin.

2 ja 3 ristiretki: Toinen ristiretki tehtiin hämeeseen 1200-luvun puolivälissä. Sen retken vaikutuksesta katolinen kirkko ja kuninkaanvalta vakiintuivat hämeessä.
Alueelle rakennettiin Hämeen linna.

Kolmas ristiretki tehtiin Karjalaan, Ruotsia kiinostivat kansan käännyttämisen lisäksi myös kaupankäynti ja ja verotulot. Karjalan valtaaminen ei ollut helppoa koska Karjalassa vaikuttivat Venäjän edeltäjän Novgorodin ruhtinaat. Ruotsalaiset saivat vain rakennettua Viipurin linnan suomeen.

Piispa Henrik☝


Suomi liitetään Ruotsin valtakuntaan.

Hansaliitto painosti ruotsia ja novgorodin neuvottelemaan rauhasta koska he ei jaksanut levottumuutta. Neuvottelujen tuloksena tehtiin pähkinäsaaren rauha vuonna 1323. Siinä sovittiin että maiden välinen raja kulki suomen poikki. Nykyinen Itä- ja Pohjois-Suomi kuuluivat novgorodille, Länsi- ja Etelä-Suomi puolestaan Ruotsille. Pähkinäsaaren rauha kiinnitti Suomen Ruotsiin ja länteen.

Pähkinäsaaren raja ☝

Sohvin

KIRKOT JA LUOSTARIT

Luostareissa asui nunnia ja munkkeja.
He olivat aluksi yksineläjiä ja halusivat omistaa elämänsä Jumalalle. He seurasivat Jeesuksen esimerkkiä niin pitkälle että luopuivat omaisuudestaan ja pättivät etteivät koskaan mene naimisiin eli sitoutuivat naimattomuuteen.

NUNNAT

Naispuolisia yksineläjiä

MUNKIT

Miespuolisia yksieläjiä

LUOSTARIT

Yksieläjien perustamia järjestöjä joissa nunnat ja munkit (edeltäkävijät) voivat keskittyä uskonnolliseen elämään. (Nunnille ja munkeille on erikseen omat luostarinsa.)

LUOSTAREIDEN TOIMINTA

Munkit ja nunnat rukoilivat, kävivät messuilla ja toteuttivat muitakin uskonnollisia tapahtumia. Nunnat ja munkit tekivät tietysti myös paljon muuta hyödyllistä. He auttoivat ja hoitivat sairaita, käänsivät kirjoja, opettivat lapsia ja aikuisia, tekivät peltotyötä, kasvattivat yrttejä, toimivat viinitarhoissa, rakensivat ja korjasivat luostarin rakennuksia, tekivät käsitöitä, hoitivat hevosia ja karjaa, jauhoivat jauhoja ja panivat olutta. Nunnien ja munkkien täytyi olla tottelvaisia ja nöyriä. Munkki Benedictuksen mukaan luostarissa elävien täytyy rukoilla ja tehdä työtä. Luostareiden tunnuslauseeksi tuli siis "ora et labora." Suomennettuna "rukoile ja tee työtä."

SUOMEN ENSIMMÄINEN LUOSTARI

Turkuun syntyi ensimmäinen luostari vuoden 1200 puolivälissä. Luostarin nimi on Pyhän Olavin luostari jossa munkit olivat domikaaneja (kerjäläismunkkeja.)

PYHÄ BIRGITTA

Pyhä Birgitta oli näkijänainen. Keski-ajalla naiset eivät saaneet opettaa uskon asioita sen sijaan he saivat kertoa jos olivat nähneet jumalallisia näkyjä. Birgitta koki useita näkykä ja ilmestyksiä. Tämän ansiosta Birgitta sai paavilta luvan perustaa miesten ja naisten birgittalais luostareita.

Yhteiset

Porvarit ja Mestarit
Suomen keskiaikaiset kaupungit sijaitsivat keskiaikaisessa Suomessa. Niihin kuuluivat Turku, Naantali, Rauma ja Viipuri. Suurin oli Turku ja siellä asui vain noin 1500 asukasta. Siihen aikaan varakkailla kaupunkilaisten varakkailla ryhmä oli porvaristo, joita oli vain vähän. He olivat ainoita, jotka saivat käydä kauppaa ja harjoittaa käsityö ammatteja. Kaupungissa saattoi myös asua kauppa-apulaisia, renkejä ja merimiehiä.

Mestari opetti ammatin kisällille
Ammattikunnissa mestarit opettivat tulevia kauppiaita tai käsityö läisiä ammattiin.
Oppipoika

Kisälli

Mestari
Mestari antoi oppipojalle asunnon ja ruuan ja noin kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen oppipoika antoi Kisällin näytteen. Kisällinä sai vaihtaa työpaikkaa ja hakea oppia ulkomailta. Kun Hän oli kisällinä tarpeeksi hyvä hän antoi mestari näytteen, jos näyte hyväksyttiin kaupunki sai uuden mestarin.

Killat
Yhteistyötä harjoitettiin killoissa ja ammattikunnissa. Killat olivat tärkeitä yhdistyksiä, joihin kannatti kuulua, koska ne auttoivat sairastunutta jäsentään ja kuoleman tapauksessa tämän perhettä. Se joka ei auttanut voitiin erottaa ammattikunnasta ja samalla hän menetti oikeuden harjoittamiseen. Ammattikunnat tarjosivat myös ajankulua seuraa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Laivat toivat kauppatavaraa ulkomailta
Keskiajan kuluessa Suomalaiset vaurastuivat ja Suomeen saatettiin jopa tuoda ylellisyys tavaroita esim. Astioita, koruja tai kankaita. Kaikista tärkein tuontitavara oli suola jota tarvittiin ruuan säilymiseen. Sitten ulkomaille Suomesta vietiin turkiksia, traaneja, voita, lohta ja hevosia. Kaupankäyntiä hankaloitti se että ainoastaan Turun kauppiaat saivat käydä kauppaa ulkomaalaisten Hansa kauppiaiden kanssa. Tämän takia kaikki tavarat tuotiin ensin Turkuun.

Yhteiset

Talonpojat

Talonpojat ovat maatilan omistavia maanviljelijöitä jotka vastaa tilalle asetetuista veroista ja muista veloitettavista asioista.

Talonpoikien elämää

Talonpojat olivat taitavia metsästäviä ja maanviljelijöitä. He saivat siis lisätuloa metsästä. He raivasivat kaskimaata eli kaadetun ja poltetun metsän hiilistä tehtyä maata koska se oli hyvää ravinnetta, kalastivat järvistä, joista tai meristä ja metsästivät eläimiä. Metsästysretket saattoivat joskus kestää jopa useita viikkoja. Miehet saattoivat asettaa ansapoluille jopa sadoittain ansoja. Niiden avulla saatin pyydystettyä ilveksiä, kettuja, oravia ja näätiä joista otettiin turkit pois vahingoittumattomina. Hirviä pyydystettiin niiden lihan takia. Hylkeenpyynti oli tärkeä ulonlähde useille talonpojille. Hylkeistä otettiin niiden liha, veri, rasva eli traani ja nahka. Traania ja turkiksia myytiin ulkomaille.

Sääty

Sääty on nimitys, jota käytetään etenkin antiikin aikana ja keskiajalla yhteiskunnalliseen työnjakoon perustuneista erioikeuksia nauttineista yhteiskuntaluokista. Sääty-yhteiskunnan säädyt olivat aatelisto, papisto, porvaristo sekä Pohjoismaissa myös talonpojat.


Savupirtit
Talonpojat asuivat savupirteissä. Pirtit oli rakennettu hirsistä ja katto oli tehty tuohesta tai turpeesta lattia on puoliksi maata ja puoliksi lautaa ja lämpöä saatiin kiukaasta joka oli kasattu kivistä. Kiukauden takia savupirtteijä sanottiin sillä nimellä. Kiukaan lämmitessä siitä tuli savua sisään pirttii ja se poistui seinänsavuaukosta. Kaikki perheen jäsenet eläimistä ihmiseen asui sisällä. Pirtti oli usein pimeä koska siellä ei ollut ikkunoita. Ainoa tapa saada valoa oli polttaa pärettä eli ohutta puunsuikaletta. Päreitä poltettiin säästellen ja ihmiset viettivät aikaa ulkotöiden jälkeen hämärässä.



Talonpoikien maine.
Ihmisille oli tärkeä kuulua ryhmään ja olla mukana kylän elämässä. Jos joku halusi elää erillään ryhmästä hänestä saattoi tulle heille pilkanteon ja naurun kohde. Ihminen keksiajalla oli hyvin tarkka maineesta ja kunniasta. Jos joku puhui hänestä pahaa niin asiat piti selvittää ja vääryydet korjata. Kirkossa oli pakko käydä säännöllisesti ja kirkon oppeja piti totella. Talonpojat osallisuivat käräjillä yhteisten asioiden hoitoon. Kärjäillä päätettiin perusasioista esim. kylässä parannettavissa asioissa tai tuomioista. Lautamiehet tekivät päätöksiä. Nimimiehiksi sanottiin tavallista talonpoikaa jolla oli toisten talonpoikien luottamus Hän valvoi että yhteisiä sääntöjä ja sopimuksia noudatettiin. Kuninkaam virkamiehet olivat harvoin paikalla joten talonpojilla oli paljon päätäntä valtaa.