Vastaa jompaankumpaan tutkimukseen liittyvään tehtävään. Eli valitse tehtävä 1) tai tehtävä 2).

1) Intervention eli muutoksen pyrkimisen, kuten harjoituksen, kuntoutusmenetelmän tai terapian, avulla voidaan tutkia toiminnan vaikuttavuutta. Koehenkilöt on satunnaistettava kahteen ryhmään, interventioryhmään ja kontrolliryhmään. Ensimmäisen ryhmän jäsenet altistetaan interventiolle ja toisen ryhmän jäseniä ei altisteta sille. Näin menetelmällä on mahdollista saada tietoa muutoksista ennen ja jälkeen intervention.

Suunnittele tutkimus, jossa pyritään selvittämään minäpystyvyysuskomuksia kohottavan intervention (määrittele, mikä tämä olisi) vaikutuksia johonkin elämänalueeseen (määrittele, mikä tämä voisi olla).

TAI

2) Saksalainen Jens Asendorpf tutki saksalaisten lasten ujoutta ja sen kehitystä nelivuotiaasta kuuden vuoden ikään. Asendorfin mukaan yksilöä voidaan kutsua ujoksi, jos hän haluaisi lähestyä ihmisiä, mutta ei uskalla. Hän määrittelee ujouden lähestymis-välttämiskonfliktiksi (ristiriidaksi), jossa lähestymismotiivi aktivoituu samanaikaisesti välttämismotiivin kanssa. Asendorpfin mukaan määritelmällä on kolme etua. Ensinnäkin ujous erottuu alhaisesta kiinnostuksesta toisia ihmisiä kohtaan (alhainen lähestymismotiivi ja korkea välttämismotiivi). Toiseksi tämä määritelmä kehottaa tutkijaa etsimään vastausta kysymykseen, miksi ujo yksilö välttelee toisia ihmisiä. Kolmanneksi välttämismotiivia voidaan pitää riittävän laajana käsitteenä, jotta erilaiset sosiaaliset pelot tulevat mukaan tutkimuksen piiriin eikä tutkimusaluetta kavenneta liikaa.

Asendorpf halusi ujoutta operationalisoidessaan erottaa toisistaan yhtäältä lapsen ujouden vieraita aikuisia ja vieraita lapsia kohtaan ja toisaalta ujouden tutussa vertaisryhmässä (päiväkotiryhmä ja luokka). Tutkijan oletuksena oli, että esikouluikäisen ja vanhemman koululaisen ujouden taustalla ovat eri syyt ja että tällä on vaikutusta ujon käyttäytymisen yksilöllisiin eroihin. Kun ujon käytöksen taustalla olevat syyt muuttuvat, muuttuu samalla ujouden aste (ujous suhteessa luokkatovereihin kullakin luokalla). Edelleen tutkija oletti, että tästä seuraa ujon käytöksen vähäinen pysyvyys ajallisella jatkumolla ja samansuuntaisen käytöksen väheneminen, kun verrataan yksilön ujoa käyttäytymistä vieraiden ja tuttujen seurassa.

Ujoutta tutkittiin seurantatutkimuksessa useilla eri menetelmillä, kuten itsearvioinneilla, observoinneilla, projektiivisilla testeillä sekä opettajien ja vanhempien arvioinneilla. Ujoutta tutkittiin mahdollisimman luonnollisissa laboratorio-olosuhteissa, joissa lapset kohtasivat sekä vieraita aikuisia että samanikäisiä vieraita lapsia. Lisäksi ujoutta tutkittiin aidoissa luokkatilanteissa, jossa lapset leikkivät omassa luokassa koulupäivän aluksi luokkatovereittensa kanssa. Tämä jälkimmäinen luokkatilanne oli suunniteltu tutkimusta varten siten, että se edustaisi mahdollisimman hyvin lasten spontaania sosiaalista ja vuorovaikutuksellista käyttäytymistä. Tutkimustilanteessa opettajan johdolla suoritettavat tehtävät eivät häirinneet tai ohjanneet lasten käyttäytymistä.

a) Mitkä ovat tutkimuksen riippuva ja riippumaton muuttuja tai muuttujat?

b) Arvioi sitä, miten tutkija oli operationalisoinut riippuvan muuttujan?

c) Selitä ja tulkitse kuviossa 1 esitetyt tulokset.