Työturvallisuuden tavoite

Työsuojelun tavoitteena on parantaa työympäristöä, ehkäistä työntekijälle työstä aiheutuvia haittoja ja vaaroja sekä turvata työntekijän terveys ja työkyky koko työuran ajan. Työturvallisuuden parantaminen ja ylläpito on jatkuva prosessi, joka tulee toteuttaa työpaikan koko organisaatiossa. Lähtökohtana ja tavoitteena on työpaikan oma-aloitteinen turvallisuuden hallinta, jonka avulla työn turvallisuutta ja terveellisyyttä sekä työntekijöiden työkykyä voidaan tehokkaimmin edistää ja ylläpitää.

Turvallisuuden hallinta edellyttää, että työpaikan turvallisuustyö on organisoitu ja turvallisuutta johdetaan. Turvallisuuden johtamisen perustana on työnantajan määrittelemä turvallisuuspolitiikka ja työpaikalla tehtävät riskien ja vaarojen arvioinnit sekä niiden perusteella toteutettavat toimet. Hyvä työn organisointi ja johtaminen ottaa huomioon työsuojelun ja sen kehittämistarpeet osana tuotannon hallintaa.

Työsuojelu on oleellinen osa ammattitaitoa. Työturvallisuuden ylläpidossa ovat keskeisellä sijalla oikeat työtavat ja tarvittavien turvalaitteiden käyttö, järjestys ja siisteys sekä hyväkuntoiset työvälineet ja niiden säännöllinen huolto.

Työhyvinvointi

Yksi menestyvän yrityksen toiminnan laadun ominaisuuksista on se, että yrityksen henkilöstön hyvinvointi työssä on hyvää luokkaa. Työhyvinvointiin kuuluu työtapaturmien, ammattitautien ja työperäisten sairauksien vältettävyyden lisäksi myös kannustava ilmapiiri, henkilöstön osaamisen kehittäminen sekä luottamukseen perustuva vuorovaikutus ja yhteistyö.

Monet henkilöstön hyvinvointiin liittyvät tekijät vaikuttavat myös yrityksen menestymiseen, tuotteiden ja palvelujen laatuun, henkilöstön sitoutumiseen yritykseen, sairauspoissaolojen määrään ja henkilöstön työkykyyn. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa

• tehtävien joustavuus ja monipuolisuus, selkeät tehtävät ja työroolit ja henkilöstön mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin, työn tekotapoihin, työmenetelmiin ja työn tulokseen sekä osallistua ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon

• esimiestuki eli se, missä määrin esimiehet tukevat ja rohkaisevat alaisiaan, keskustelevat alaistensa kanssa, arvostavat alaistensa työtä ja auttavat tarvittaessa alaisiaan

• työn psyykkiset vaatimukset eli se, millaiseksi henkilö kokee työmääränsä, täytyykö työntekijän kiirehtiä suoriutuakseen työstään ja kuinka raskaana tai kevyenä hän pitää työtään henkisesti

• ristiriidat työpaikalla eli esiintyykö työpaikalla esimiehen ja alaisen tai työntekijöiden välisiä ristiriitoja, arvovaltaristiriitoja tai sellaisia ristiriitoja, jotka koskevat töiden jakoa tai töiden suorittamista

• koulutus ja kehittyminen eli mahdollisuudet saada työpaikan järjestämää ammattitaitoa edistävää koulutusta ja oppia uutta ja kehittää itseään, työn tarjoamat jatkuvan oppimisen ja kehittymisen mahdollisuudet sekä henkilöstökoulutuksen systemaattisuus ja laajuus

• tiedonkulku eli missä määrin henkilöstä kokee saavansa tarpeellista tietoa koko yrityksen toiminnasta ja erityisesti omaan työhönsä liittyvistä asioista.

Eri tekijät tapaturmissa

Inhimilliset tekijät

Inhimilliset tekijät kohdistuvat työntekijään ja ovat riippuvaisia hänen fyysisestä ja henkisestä vireydestään. Tällaisia tekijöitä ovat mm. tarkkaavaisuus, huolellisuus, viihtyvyys, väsymys, puutteelliset tiedot työvaiheesta sekä kiinnostus työhön ja työturvallisuuteen.

Ympäristötekijät

Nämä tekijät ovat ympäristön aikaansaamia ja vaikuttavat joko haitallisesti tai myönteisesti suoraan työntekijän hyvinvointiin että inhimilliseen toimintaan. Puualalla haitallisimpia ympäristötekijöitä ovat melu, tärinä, valaistus, vetoisuus, sekä puupöly.

Tekniset tekijät

Tekniset tekijät ovat konkreettisempia ja niihin on työntekijän helpompi vaikuttaa.

1. Henkilökohtaiset suojavälineet (Silmien, kuulon ja hengityksen suojaimet. Työvaatteet)
2. Koneet ja niidet suojalaitteet
3. Terät, kursot ja niiden kiinnitys
4. Terien leikkuu ja pyörimisnopeudet
5. Syöttötapa ja syöttönopeus
6. Työstettävä materiaali

Työtapaturmien kustannukset

Työtapaturmista ja työperäisistä sairauksista syntyy yritykselle monenlaisia kustannuksia, joista eräät pystytään helposti määrittämään rahana, kun taas toisten kustannusten muuttaminen rahaksi on vaikeaa.

Helposti rahana ilmaistavia kustannuksia ovat esimerkiksi tapaturmavakuutusyhtiöille maksettavat tapaturmavakuutusmaksut. Ne eivät kuitenkaan kerro koko totuutta kustannuksista, sillä valtaosassa yrityksiä tapaturmavakuutusmaksu ei muodostu yrityksessä sattuneiden tapaturmien perusteella. jonkinlaisen kuvan tapaturmien yrityksille aiheuttamista tapaturmavakuutuskustannuksista saa tiedosta, että keskimääräinen korvaus yhtä vähintään kolmen päivän työkyvyttömyyteen johtanutta työtapaturmaa kohden on noin 5 000 euroa.

Toisaalta tapaturmista syntyy yrityksille myös kustannuksia, joiden muuttaminen rahaksi on työlästä. Tällaisia ovat muun muassa tapaturmien aiheuttamat tuotannon keskeytymiset, tapaturmien vuoksi tehtävät ylityöt, tapaturman selvittelyyn, töiden uudelleen järjestelyyn ja sijaisen hankkimiseen ja opettamiseen kuluva aika, sijaistyövoiman heikompi työpanos ja tapaturman sattumisen yhteydessä syntyvät tuotteiden tai puolivalmisteiden vahingot. Tutkimusten mukaan yrityksille aiheutuu näistä tekijöistä kustannuksia, jotka ovat 2...6 -kertaiset tapaturmavakuutusmaksuun verrattuna.

Varsin suuria kustannuksia ja vaikeuksia voi yritykselle aiheutua myös siitä, etteivät työntekijät viihdy yrityksen palveluksessa esimerkiksi kehnojen työolosuhteiden, huonon johtamisen ja työilmapiirin tai työn raskauden ja yksitoikkoisuuden vuoksi. Jos yritys vielä saa työmarkkinoilla tämän vuoksi huonon työnantajan maineen, voi ammattilaisten rekrytoiminen lähtevien tilalle olla vaikeaa. Kilpailu osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta kiristyy, ja etenkin nuoret odottavat vaihtelevia, monipuolisia ja mielenkiintoisia työtehtäviä, mahdollisuuksia kehittää itseään ja omaan elämäntapaansa sopivia työnteon muotoja.