Olin tulossa Kristiinan luonta. Hän on minun paras kaveri ja me pidettiin tyttöjenilta. Kun astuin ulos minun tuurilla alkoi sataa kaatamalla vettä ja aloin juoksemaan kotiin, mutta minun oli pakko pysähtyä jossain, koska sade vain paheni.Juoksin hiki kasvoillani lähimpään kauppaan, joka oli vielä auki näin myöhään illalla. Päätin, että ostaisin vielä kaupasta jauhelihaa, että saisin tehtyä huomisen ruoan. Kävelin kaupan keskimmäistä aulaa pitkin ettiessäni jauhelihaa. En ole ikinä käynyt tässä kaupassa, mutta vihdoin löysin jauhelihan ja otin sen. Samalla kun käännyin törmäsin johonkin henkilöön kapean aulan takia "Antee-" yritin pyytää anteeksi mutta kun hän kääntyi minä jähmetyin paikoilleen. Hän oli maailman komein mies, jonka olen nähnyt. Hänellä oli ihanan ruskeet silmät, kiharat tumman ruskeat melkein mustat hiusket ja hän oli myös tosi pitkä, minua varmaan puolet pidempi. Tajusin, että tuijotin häntä liian pitkään ja sanoin mitä sattuu. "Krhm..Öö... siis joo anteeksi". Hän vain naurahti ja tunsin poskillani kun punastuin. Miten voin olla näin typerä. Ajattelin mieleesä "Sano nyt jotain järkevää, ettei hän luule sinua idiootiksi". "Mikä sinun nimi on...?" kysyin melkein kuiskaten, mutta hän kuuli sen. Oli hetken aikaa hiljaista ja hän vastasi "Max, entä sinun?". Tosi komea ja vielä ihana nimi, miten minun tuuri voi olla näin hyvä. Tajusin että minun kannattaa varmaankin vastata. "Bella". "Kaunis nimi kauniille tytölle" vastasi Max. Punastuin vielä enemmän, jos se on edes mahdollista. Sen jälkeen tuli kiusallinen hiljaisuus ja yritin keksiä mitä sanoisin seuraavaksi."Öö... taidan mennä maksamaan mun jauhelihasta heippa". Kävelin kassalle ja annoin jauhelihan ja ostoskassin myyjälle ja jatkoin matkaa kotiin. Ulkona satoi vielä vettä ja meinasin melkein jäätyä, kun näin auton pysähtyvän mun viereen. Katsoin ja näin Maxin. "Täällä sataa tosi paljon, joten haluaisitko kyydin kotiin". Hyväksyin pyynnön ja astuin Maxin autoon ja hän vei minut kotiin.