SAATTOHOITO

 ”Kun suru häipyy
tulevat muistot,
ja jokainen niistä
koskee yksitellen”

 (Eeva Kilpi)



KURSSIN SISÄLTÖ:

-Saattokohdon käsite / termit
-Saattohoitopäätös
-Saattohoidon tavoite / periaatteet
-STM:n ja ETENE:n suositukset saattohoidosta

-Kriisin ja surutyön vaiheet asiakkaalla
-Kuoleman kohtaaminen eri ikävaiheissa
-Saattohoidon eri hoitoyksiköt (koti, tk, saattohoitokoti jne.)

-Kuolevan asiakkaan erilaiset perustarpeet (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen) ja niihin vastaaminen.
-Kivun hoito

-Hoitotahto / elintestamentti
-Lähestyvän kuoleman merkit

-Omaisten tukeminen

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SAATTOHOIDON KÄSITE:

= Hoitoa, jota annetaan asiakkaalle / potilaalle sairauden siinä vaiheessa, kun käytettävissä olevilla hoitomenetelmillä ei ole enää mahdollista parantaa sairauden ennustetta.

= Hoitoa kuoleman lähestyessä.

 

-Muita aiheeseen liittyviä termejä ovat oireita lievittävä eli palliatiivinen hoito ja terminaalihoito.

A) -Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan pidempiaikaisempaa oireenmukaista hoitoa, jota annetaan, kun parantavan hoidon mahdollisuuksia ei enää ole. Sen tarkoituksena ei ole pidentää, eikä lyhentää elämää, vaan pyrkiä säilyttämään asiakkaan toimintakyky niin hyvänä kuin mahdollista elämän loppuun saakka. Keskeistä on myös auttaa asiakasta ja hänen läheisiään sopeutumaan sairauteen ja lähestyvään kuolemaan.

B) -Terminaalihoito sanaa käytettiin aiemmin saattohoitoa kuvaavana terminä. Nyt sitä voidaan käyttää hoidosta juuri ennen kuolemaa.

-Tässä vaiheessa hoitaminen sisältää: hyvän perushoidon, kärsimyksen lievittämisen, hengellisten tarpeiden huomioon ottamisen sekä asiakkaan ja omaisten tukemisen. Pyrkimyksenä on lisäksi toteuttaa kaikkia toiveita, joita asiakkaalla / omaisilla on. (Toiveet kannattaa kirjata muistiin)

-Jos asiakas pelkää kuolemaa, hänen tulisi saada keskustella siitä hoitajien, lääkäreiden ja papin kanssa.

-Saattohoidossa eri kirkkokuntien ja etnisten ryhmien tavat ja toiveet otetaan huomioon mahdollisimman hyvin.

 

SAATTOHOITOPÄÄTÖS:

-Saattohoitoa ennen tehdään aina saattohoitopäätös, jolloin päätetään, että parantavasta hoidosta siirrytään oireenmukaiseen hoitoon. 
Yhdessä asiakkaan, omaisten, lääkärin ja hoitajien kanssa sovitaan hoitoon liittyvistä ratkaisuista ja kirjataan ne tarkasti asiakkaan tietoihin.

-Asiakkaalla saattaa olla myös DNR-päätös (Do not Resuscitate). Lyhenne tarkoittaa elvytyskieltoa. DNR-päätöksellä ei oteta kantaa muuhun asiakkaan hoitoon, eikä se missään nimessä tarkoita saattohoitopäätöstä. Päätöksen elvytyskiellosta tekee aina lääkäri keskusteltuaan asiakkaan kanssa. Jos asiakas on itse kyvytön terveytensä vuoksi ilmaisemaan tahtoaan, pyritään omaisten avulla selvittämään asiakkaan tahto. Päätöksessä huomioidaan asiakkaan perussairaudet ja se, olisiko elvytyksestä asiakkaalle todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

-Saattohoitopäätöksessä päätetään, missä saattohoito toteutetaan. Kuolevan henkilön toivetta ja päätöstä tässä asiassa pyritään kunnioittamaan.
Yleensä laaditaan kirjallinen suunnitelma saattohoidon toteutuksesta. Esim. kotihoidon tukena voi olla myös päiväsairaala ja sairaalan tukiosasto.

-Asiakkaalla voi olla myös SLK-päätös = sallitaan luonnollinen kuolema.

 

SAATTOHOIDON TAVOITE / PERIAATTEET:

-Asiakkaan / potilaan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja hän voi kohdata oman kuolemansa turvallisesti, arvokkaasti ja rakkautta saaden läheistensä seurassa.

-Asiakkaan ja omaisten mahdollisimman hyvä elämänlaatu.

-Arkkiatri Risto Pelkonen: ”Kuolevan potilaan kohtelu on hoitamisen humanisuuden koetinkivi ja jokaisen hoitoyksikön laadun tärkein mittari. Se kertoo kaiken siitä, miten yksikössä välitetään toisesta
ihmisestä ja suhtaudutaan sairaan ihmisen kärsimyksiin”

-Periaatteena lisäksi on, että:
1) Ihminen voi kuolla toivomassaan paikassa
2) Ihminen voi kuolla halutessaan läheistensä ympäröimänä
3) Lähellä kuolemaa olevan henkilön siirtelyä paikasta toiseen on vältettävä.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut uudet suosituksensa saattohoidosta 23.9.2010:

• Saattohoidon perustana on potilaan ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen.
• Saattohoidon lähtökohtana on potilaan kuolemaan johtava sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Saattohoito aloitetaan, kun potilas on lähellä kuolemaa. Hoitolinjauksista keskustellaan potilaan ja hänen omaistensa kanssa.
• Saattohoito suunnitellaan ja toteutuetaan potilaan, perheen ja moniammatillisen työryhmän yhteistyönä. Hoitosuunnitelma kirjataan, hoidon jatkuvuus varmistetaan ja hoitoa arvioidaan jatkuvasti. Hoitopäätökset perustuvat lääke- ja hoitotieteelliseen näyttöön sekä potilaan ja omaisten toiveisiin ja tarpeisiin.
• Lääkärit ja hoitajat ovat saattohoitoon kouluutettuja.
• Osaamiseen kuuluu taito hoitaa kärsimystä ja sitä aiheuttavia oireita, ymmärtää ja ottaa huomioon ihmisen tarpeita saattohoidossa sekä huomata lähestyvän kuoleman merkit ja tukea omaisia kuoleman jälkeen.
• Saattohoitoa järjestävä hoitolaitos sitoutuu toiminna hyvään laatuun ja Käypä hoito -suositusten noudattamiseen.
• Saattohoitoa järjestetään potilaan tarpeiden ja toiveiden mukaan kotona, palvelutaloissa, vanhainkodeissa ja muissa asumisyksiköissä, terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastoilla sekä saattohoitokodeissa.
• Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset ovat vastuussa saattohoitopotilaiden hyvän hoidon yhdenvertaisesta organisoimisesta ja toteuttamisesta. Saattohoitopotilaalle turvataan saattohoitopalvelut siellä, missä hän on, ja läheisille järjestetään mahdollisuus osallistua loppuvaiheen hoitoon potilaan toivomalla tavalla.

Saattohoitotyötä tekevän hoitohenkilökunnan työhyvinvointi on edellytys herkkyyden ja intuition säilymiselle, ja siksi siitä tulee pitää huolta.



Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan, ETENEN suosituksia saattohoitoon:

• Jokaisella on oikeus hyvään ja inhimilliseen hoitoon myös silloin, kun parantavaa hoitoa ei enää ole.(Esim. Kotihoidossa asiakkaan toimintakykyä tuetaan mahdollisimman pitkään saattohoidossa).
• Saattohoidossa on kunnioitettava itsemääräämisoikeutta. (Esim. lähtökohtaisesti kotihoidossa oleva asiakas päättää itse tarjottujen hoitojen ja palveluiden vastaanottamisesta.
• Saattohoitopäätös ja hoitosuunnitelma perustuvat yhteisymmärrykseen asiakkaan ja häntä hoitavien välillä.
• Hoidon jatkuvuus on varmistettava hoidon tavoitteiden muuttuessa ja asiakkaan siirtyessä yksiköstä toiseen. Siirryttäessä saattohoitoon tulee tehdä asianmukainen hoitosuunnitelma, jonka tulee olla kaikkien hoitoon osallistuvien käytettävissä. (Esim. kotihoidon saattohoitoasiakkaalle yleensä turvataan voinnin heikentyessä nopea pääsy tukiosastolle.
• Saattohoitoa toteuttavilla yksiköillä pitää olla valmiudet toteuttaa saattohoitoon tehtyä hoitosuunnitelmaa. Hyviin valmiuksiin kuuluvat riittävät henkilöstöresurssit, ammattitaito ja sopivat välineet, joilla hoito voidaan toteuttaa inhimillisesti ja turvallisesti. Esim. kotihoidon terveydenhuollon ammattilaiset voivat tarvittaessa hoitaa asiakasta yhteistyössä kotisairaalan kanssa.
• Asiakkaalla on oikeus halutessaan kuolla kotonaan tai paikassa, jossa hän voi olla läheistensä läheisyydessä.
• Kiinnitetään erityistä huomiota sellaisiin asiakkaisiin ja heidän omaisiinsa, jotka eivät itse pysty päättämään hoidostaan.
• Hyvä saattohoito kuuluu kaikille kuoleville asiakkaille riippumatta heidän sairautensa diagnoosista.

KUOLEMA ON KRIISI

-Kun ihminen joutuu kasvotusten oman kuolemansa kanssa, hän reagoi siihen voimakkaasti. Jokainen ihminen reagoi kuitenkin kuolemaan yksilöllisesti. Reaktioon vaikuttaa aina henkilön ikä, persoonallisuus, aiemmat kokemukset ja tiedon äkillisyys.

-Tieto sairaudesta alkaa tuntua todelliselta viimeistään silloin, kun sairaus aiheuttaa fyysistä heikkenemistä, joka pakottaa muuttamaan arkipäivän elintapoja.

-Hoitajan tehtävänä on auttaa ja tukea asiakasta kaikin tavoin.

-Tavoitteena on, että asiakas kokisi jäljellä olevat päivät mahdollisimman hyviksi ja voisi saavuttaa sopeutumisvaiheen surutyössään.

 

KRIISIN VAIHEET ASIAKKAALLA:

• Psyykkinen sokki (Omaiset voivat tuntea myös saman tunteen).

-Olo muuttuu epätodelliseksi ja ihmiselle saattaa ilmaantua voimakkaita fyysisiä oireita:

huimausta, hengenahdistusta ja pahoinvointia. Häneen voi olla vaikeaa saada puhekontaktia

jolloin on vain tärkeää olla lähellä.

• Reaktiovaihe

-Puolustusmekanismit aktivoituvat. Tieto saatetaan kieltää: ”Olin varma, että lääkärit ovat sekoittaneet tutkimustulokset”.

-Vaikea tieto voi aiheuttaa voimasta vihaa ja katkeruutta. Hoitajan onkin hyvä tietää, että joskus viha kohdistuu henkilökuntaan.

-Kuolemanpelon tunteminen

-Vaihtoehtoisten hoitomuotojen hakeminen, sillä ne voivat antaa uutta toivoa.

• -Katteettomat lupaukset voivat kuitenkin aiheuttaa uusia pettymyksiä, eikä ihminen voi edetä surutyössään.
• Sopeutumisvaihe

-Jos asiakas on surutyön aikana kokenut itsensä hyväksytyksi kaikkine tunteineen ja saanut riittävää tukea omaisilta ja henkilökunnalta, hän voi sopeutumisvaiheessa nähdä elämästä luopumisessa myös positiivisia asioita. Hän on kentien päässyt lähemmäksi omaisiaan kuin koskaan ennen.

 

SURUTYÖN VAIHEITA:

-Etenevät henkilökohtaisesti

-Eivät tule kaikki välttämättä läpikäydyksi

-Joku voi torjua kuoleman mahdollisuuden täysin

-Aina eri vaiheita ei voi erottaa toisistaan.

-Tärkeää kunnioittaa asiakkaan aikataulua ja voimavaroja

 

• Kieltäminen
• Viha
• Kaupankäynti
• Masennus ja suru
• Hyväksyminen

 

”Elämän eheyden kriteerejä ovat tyytyväisyys elämään,

kuolemanpelon vähäisyys sekä tunne oman elämän hallinnasta.

Menneiden muistelu”

(Erik Erikson)

 

KUOLEMAN KOHTAAMINEN ERI IKÄVAIHEISSA:

-Lapsi käy suruprosessia läpi omalla tavallaan. Hän saattaa pelätä ja takertua vanhempiinsa. Lapsi voi myös tuntea vihaa vanhempiaan kohtaan, koska he eivät auta haäntä terveeksi. Viha voi taas aiheuttaa lapselle syyllisyydentunteita. Lapsi voi myös yrittää säästää vanhempiaan peittelemällä kipujaan. Toisaalta hän saa vanhemmiltaan tietoa tilastaan muutoinkin kuin sanallisesti. Ilmeet ja eleet viestivät usein enemmän vanhempien tunteista kuin sanat.

 

-Murrosikäiselle kuoleman lähestyminen voi aiheuttaa voimakasta pelkoa ja vihaa. Hän voi myös torjua rajusti kuoleman mahdollisuuden mielessään. Murrosikäisellä on tarve hallita itse elämäänsä, mutta samalla hänellä on vahva tarve läheisyyteen. Murrosikäiselle ystäväpiiri on tullut läheiseksi ja tätä on joskus vanhempien vaikea hyväksyä kuoleman lähestyessä. Tehdään tavallista tiiviimpää hoitotyötä lapsen / murrosikäisen perheen kanssa. Kaikki päätökset tehtävä yhdessä.

 

-Aikuisen kuolema on usein tapaturmainen / itsemurha. Osa tämän ikäisitä kuolee kuitenkin erilaisiin sairauksiin, kuten verenkiertoelimistön sairauksiin ja kasvaimiin. Aikuisen kuolemalla on kauaskantoisia seuraamuksia. Lapset tai nuoret saattavat jäädä ilman isää / äitiä tai leski jää kamppailemaan taloudellisten huolten kanssa, ehkäpä vielä pienten lasten yksinhuoltajana. Omaiset voivat olla suuren surutyönsä vuoksi täysin kyvyttömiä huolehtimaan asioista, joten palvelutarpeen ohjaamiseen on usein tarvetta.

 

-Vanheneva ihminen tottuu ajatukseen, että hän itse kuolee jonakin päivänä. Kuolema tulee yhä todennäköisemmäksi, kun hän menettää ikätovereitaan. Erilaiset sairaudet muistuttavat myös kulevaisuudesta. Yksinäisyys on monelle vanhukselle suuri ongelma, ja kuoleman lähestyessä he ovat usein vailla läheistensä tukea (läheiset voivat esim. asue kauempana). Hoitajan tehtävänä onkin olla ikääntyneen vanhuksen tukena kuoleman lähestyessä. Herkkävaistoisella kuuntelemisella voi selvittää myös mahdollisia potilaan toiveita.

 

KOTISAATTOHOITO:

-Kotisaattohoidossa potilaalle ja hänen omaisilleen järjestetään kotihoidon työntekijöiden ja sairaalan kanssa riittävä apu.

-Lisäapua voidaan hakea erilaisilta vapaaehtoisjärjestöiltä kuten ystäväpalvelulta ja myös yksityiseltä sairaanhoitosektorilta.

-Kotiin siirtymisen edellytys on omaisten myönteinen asenne.

-Potilaalle on taattava myös mahdollisuus päästä takaisin sairaalaan vuorokaudenajasta riippumatta.

-Kotihoidossa potilasta voidaan hoitaa yksilöllisemmin, varsinkin, jos omaiset osallistuvat hoitoon.

-Omaisten kannalta kotihoito on usein helpoin ratkaisu, koska kotona voidaan samalla luontevasti tehdä kaikkea arkiseen elämään liittyviä asioita. (sairaalassa omainen on usein vierailijana).

-Surutyö käynnistyy parhaiten, kun omaiset voivat keskustella asioista kuolevan kanssa ja muistella yhteisiä tapahtumia rauhassa kotona.

-Omaisille tulee kertoa kotihoidon eduista ja saatavilla olevasta avusta, muttei painostaa heitä siihen.

-Usein kotihoidon esteeksi muodostuu kuitenkin hoidon fyysinen raskaus. Silloin tulee harkita sairaalahoitoa.

-Vaikka kuoleminen omassa kodissa usein onkin hyvä ratkaisu, ei viimeisten päivien vietto sairaalassa vähennä omaisten siihenastisen ponnistelujen merkitystä.


Kotisaattohoito sisältää:

• Huolenpidon, jossa korostuu kuolevan asiakkaan ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen.
• Luottamuksellisen suhteen asiakkaan, omaishoitajan ja kotihoidon kesken.
• Hyvän perushoidon ja oireiden lievityksen.
• Henkisen ja hengellisen tuen.
• Kuolevan läheisten tukemisen.
• Tarvittavat apuvälineet kotiin.
• Elämänlaadun ylläpidon.

SAATTOHOITO TERVEYSKESKUKSEN VUODEOSASTOLLA TAI SAATTOHOITOKODISSA

-Kun kotona selviytyminen syystä tai toisesta käy vaikeaksi, jatkuu saattohoito osastolla (terveyskeskus, saattohoitokoti, sairaala).

-Usein vaikeudet liikkumisessa tai peseytymisessä sekä oireiden lisääntyminen johtavat osastohoitoon.

-Osasto / saattohoitokoti on turvallinen hoitopaikka, missä hoitohenkilökuntaa on jatkuvasti saatavilla apuun. Siellä voidaan myös lääkemuutokset toteuttaa nopeammin kuin kotona, koska seuranta on tiiviimpää.

-Ammattitaitoinen henkilökunta osaa lievittää kipuja, tarjota tarpeenmukaista hoitoa ja tukea omaisia.

-Saattohoidossa yhden hengen huone on yleensä paras vaihtoehto, sillä silloin omaiset voivat käydä kuolevan luona milloin haluavat. Huoneen tulisi olla viihtyisä ja omaisille tulisi järjestää mukavat olot. Monesti omaisille voidaan järjestää myös mahdollisuus yöpyä kuolevan luona.

-Sururyhmiä tarvitaan myös omaisille.

 

KUOLEVAN ASIAKKAAN PERUSTARPEISIIN VASTAAMINEN:

 

• Fyysiset tarpeet

-Ravitsemus: ongelmina usein: ruokahaluttomuus, nielemisvaikeudet, pahoinvointi, oksentelu. 
Tärkeää turvata asiakkaalle miellyttävä ja kiireetön ruokailutilanne. Asiakkaan mieltymyksiä ruoan valinnassa ja tarjoiluajankohdissa kunnioitetaan. Nielemistä voidaan helpottaa asennon huomioimisella, tarkoituksenmukaisella avustamisella ja sopivan kiinteällä ravinnolla.

-Eritys: mahdollisimman kivuton. ongelmina: ummetus ja virtsaamisvaikeudet. Ummetus voi esim. aiheutua ravinnon ja nesteiden vähäisestä nauttimisesta, opioidien käytöstä. Laksatiiveja tulisi käyttää ummetuksen apuna aina. WC:ssä käyminen tulisi järjestää mahdollisimman helpoksi. Tarvittaessa asiakkaalle tuodaan esim. alusastia tai jalallinen wc-koroke vuoteen viereen. Virtsankarkailusta huolehditaan sopivalla inkontinenssisuojalla, myös kestokatrin käyttäminen saattaa olla hyvä ratkaisu.

-Hengitys ja verenkierto: ongelmina liman eritys, hengenahdistus, turvotus.

-Iho: -hyvä perushoito, asentohoidot, hygienian hoito. Ongelmia: painehaavaumat ja kutina.

-Suun kuivuminen ja haavaumat: Tarkkailu ja tehostettu suun hoito. Suun kuivumista voivat helpottaa: erilaiset juomat, pastillit, jääkuutiot, hedelmäpalat, purukumit ja keinosylki.

-Kivuttomuus: Hoitona asiakkaan kuuntelu / läheisyys ja luottamuksellinen hoitosuhde, tarkkailu, kipumittarin käyttö, kipulääkitys. (Asiakas tuntee itse parhaiten kipunsa)

Ongelmia: pelko ja turvattomuus.

-Liikunta ja lepo: Toteutetaan toiveen mukaan ja yksilöllisesti.

Ongelmia: väsymys ja unettomuus, sekavuus.

 

• Psyykkiset tarpeet

-Asiakasta ei jätetä yksin!

-Omahoitaja, omaiset, huonetoivomus

-Kuunteleminen -viestit, myös sanattomat

-Tiedon antaminen

 

• Sosiaaliset tarpeet

-Omaiset, ystävät, huonetoverit

-Vapaat vierailuajat

-Asiakkaan toiveet huomioiden

 

• Hengelliset tarpeet

-Lähtökohtana kuolevan asiakkaan toivomukset ja tarpeet

-Eri uskontokunnat, tavat

-Hoitajan omasta vakaumuksesta riippumatta asiakkaan kysymyksiin on pyrittävä vastaamaan tai haettava apua asiantuntijalta (sairaalasielunhoitaja tai potilaan oman seurakunnan tai kirkon edustaja)

-Virret, Raamatun luku, rukous

 

KIVUN HOITO

-Pitkälle edenneeseen sairauteen liittyy monenlaisia oireita, joista tavallisin on kipu.

-Kipu elämyksenä muodostuu elinvaurioista, psykologisista ja ympäristöön liittyvistä tekijöistä.

-Kipua on monenlaista.

-Kipu on usein epämääräistä, jomottavaa ja pysyvää.

-Kivun lääkehoito aloitetaan porttaittain ensin tulehduskipulääkkeillä (sivuvaikutuksina: suolistovaivat, verenvuodot).

-Aina tulehduskipulääkkeet eivät riitä, jolloin siirrytään morphinin sukuisiin lääkeaineisiin.

(Sivuvaikutuksina:ummetus, pahoinvointi ja hallusinaatiot).

-Jos asiakkaalla on nielemisvaikeuksia, niin kipulääke voidaan antaa kipupumpun avulla.

-Kipu saattaa viedä asiakkaan kaikki voimat. Kivunlievityskeinoista tulee keskustella jo etukäteen, näin voidaan poistaa myös pelkoja.

-Lääkkeet annetaan säännöllisesti eikä tarpeen mukaan, jos asiakkaalla on jatkuvia kipuja.

-Asiakkaalla on oikeus myös kieltäytyä kivunlievityksestä, mutta tällöin on hoitajan selvitettävä syyt kieltäytymiseen. Hän voi ajatella, että kipulääkkeet esim. vaikuttavat hänen orientoitumiseensa ja aiheuttavat väsymystä.

-Kipua helpottaa myös hyvä perushoito ja asennon vaihtaminen.

HOITOTAHTO JA ELINTESTAMENTTI

-Hoitotahdossa asiakas / potilas voi ilmaista, miten hän toivoo meneteltävän elämänsä viimeisissä vaiheissa. Hän voi esim. kieltäytyä elämää keinotekoisesti pidentävistä hoitotoimista, siis myös elvyttämisestä. Mikäli potilas ei ole laatinut hoitotahtoa, hänen mielipiteensä tulee selvittää keskustelemalla hänen kanssaan. Sovitut asiat kirjataan muistiin. Jos asiakas ei kykene keskustelemaan, kysytään omaisilta hänen mahdollista mielipidettään. Jos hoitotahdon laatimisesta on kulunut kauan aikaa, potilaan mielipide voi olla muuttunut. Sen vuoksi tulisi aina varmistaa asiakkaalta hänen mielipiteensä, vaikka asiat olisi kirjattu jo valmiiksi hoitotahdoksi.

-Asiakkaan hoitotahto voi vähentää omaisten epätietoisuutta ja helpottaa ammattilaisten päätöksentekoa. Hoitoahtoa on kunnioitettava.


Hoitotahdossa asiakas voi:

• Ilmaista toiveensa omasta tahdostaan ja esim. kieltäytyä tietynlaisista hoitotoimenpiteistä.
• Ilmaista tahtonsa siitä, haluaako hän parantumattomasti sairaana, että hänen elämäänsä pitkitetään.
• Ilmaista muitakin toiveitaan hoidosta.
• Valtuuttaa toisen henkilön edustajakseen hoitopäätöksissä.

-On myös elintestamentti, jonka kuka tahansa voi laatia. Siinä asianomainen antaa luvan elintensä siirtoon kuolemansa jälkeen. Jos henkilö ei ole erikseen kieltänyt elintensä käyttöä, voidaan elimet irrottaa niitä tarvitsevien käyttöön kuoleman jälkeen.

-Elinluovutuskortti antaa luvan käyttää kortin täyttäneen henkilön elimiä ja kudoksia kuoleman jälkeen toisten henkilöiden hengen pelastamiseksi tai terveyden parantamiseksi. -
-Vuoden 2010 lakimuutoksen jälkeen kortti ei ole enää välttämätön, sillä nykyisin oletetaan vainajan suostuneen elintensä luovutukseen, ellei hänen tiedetä sitä elinakikanaan erityisesti kieltäneen. Elintenluovutuskortin mukana kantaminen on edellen hyvä varmistaa tahtonsa toteutuminen.

LÄHESTYVÄN KUOLEMAN MERKKEJÄ:

• Ihminen alkaa menettää kiinnostustaan ympäristöönsä.
• Tajunnan taso vaihtelee.
• Ihminen ei enää kykene syömään tai juomaan eikä ottamaan lääkkeitään suun kautta.
• Hengitys voi muuttua pinnalliseksi, ilmaa haukkovaksi tai katkonaiseksi.
• Lisääntynyt limaneritys voi tehdä hengityksestä äänekästä.
• Lämmönsäätely voi häiriintyä ja aiheutuu kuumepiikkejä.
• Ihonväri muuttuu kalpeaksi.
• Raajojen lämpötila laskee ja ne muuttuvat sinertäviksi (lautumat)
• Pikkuhiljaa kehon lämpötila alkaa laskea koko kehossa.
• Pulssi hidastuu ja on vaikeasti tunnusteltavissa.
• Lihasten jäntevyys katoaa ja tästä johtuen asiakkaan kasvot muuttuvat esim. levollisen näköiseksi.
• Katse voi olla tuijottava ja silmät saattavat näyttää lasittuneilta.

OMAISTEN JA LÄHEISTEN TUKEMINEN:


-Saattohoidossa omaiset valmistautuvat läheisensä poismenoon. Lähihoitajan tulee kunnioittaa omaisten tapoja ja kulttuuria. Yhteiset viimeiset hetket voivat olla hyvin arvokkaita, ja omaiset kokevat hyvin monenlaisia tunteita. Tuntemukset voivat ilmetä mm. pelkoina, syyllisyyttä, epävarmuutta, epärealistisia toiveita.
-Omaisilla tulee olla mahdollisuus saada tukea hoitohenkilökunnalta. Heidän tulee esim. saada kotihoidon henkilökuntaan yhteys kaikkina vuorokaudenaikoina. Vaikka omainen on sovitusti mukana saattohoidon toteuttamisesa, kokonaisvastuu on henkilökunnalla.
-Joskus omainen saattaa uupua hoitamiseen, etenkin jos hoito pitkittyy kuukausia tai jopa vuosia kestäväksi. Omaisia tulee kannustaa huolehtimaan myös omasta jaksamisestaan.

Omaiset tarvitsevat usein:

• Yksilöllistä tukea, rohkaisua ja kiireetöntä kuuntelijaa.
• Selkokielistä, rehellistä ja täsmällistä tietoa sairaudesta, sen oireista, hoidosta ja ennusteesta sekä kuolemasta.
• Opastusta hoitotoimenpiteissä.
• Tietoa siitä, kuinka he voisivat parhaiten auttaa läheistään.
• Tietoa lähestyvän kuoleman merkeistä.
• Tietoa itse kuoleman hetkestä: mitä silloin tapahtuu ja miten tulee toimia.
• Apua arkisissa asioissa vielä kuoleman jälkeenkin.