Loppukeskustelun jälkeen jäi hyvinkin positiivinen tunne kurssista, joskin se tuntui hiukan liiankin pintaraapaisulta. Tuli sellanen olo että mieluusti demoja olisi saanut olla puolet enemmän. Kahden viikon tauko demojen välillä tuntui liian pitkältä ja oli jo pikkaisen ehtinyt unohtaa missäs kurssilla sitä oikein onkaan. Harmillista oli myös Hankasalmen kouluvaltauksen osuminen päällekkäin yhden demon kanssa. Silloin suurelle osalle meistä fuksipilvistä tulikin jopa kuukauden tauko demoista. Se harmitti. Olisimme usean opiskelukaverini kanssa toivoneet että demo olisi esimerkiksi siirretty, sillä meistä suurin osa ei tuntenut ketään vanhemmista opiskelijoista jotka tuolla demolla olivat mukana, joten emme saaneet lainkaan mahdollisuutta kysyä heiltä mitä silloin käsiteltiin. Minulle jäikin kurssista juuri näistä parista demosta joille en päässyt harmillinen olo (ks. alempi kuva).

Loppufiilis kurssista oli kuitenkin positiivinen.

• kykenee suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan matematiikan opetusta kansallisen opetussuunnitelman mukaisesti
• osaa valita matematiikkaan tarkoituksenmukaisia työtapoja ja opetusmenetelmiä sekä arviointimenettelyjä
• ymmärtää matematiikan ongelmalähtöisenä toimintana, joka tähtää matemaattisen tiedon kartuttamiseen ja matemaattisen ajattelun kehittämiseen
• osaa hyödyntää erilaisia ajattelutapoja ja ymmärtämisen piirteitä keskeisten matematiikan käsitteiden tarkastelussa.

Kun peilaan nykyistä osaamistani kurssin tavoitteisiin voin jälleen todeta, että ainakin omalta osaltani kurssi jäi liian pintaraapaisuksi. Tuntuu siltä että sain kyllä uusia ideoita matematiikan tuntien suunnitteluun ja vahvistuksen siihen, ettei oppituntien todellakaan tarvitse olla pelkästään mekaanista kirjoista laskemista. Pystyisin varmasti esimerkiksi opetustuokioiden ideoita seuraamalla järjestämään mekaanisesta tunnista poikkeavia matematiikan oppitunteja, mutta silti luulen että nekin voisivat jäädä hiukan suppeiksi. Pidinkin kevään harjoittelussa matematiikan tunteja ja silloin tukeuduin kirjasta oppimiseen, koska tuntui etten yksinkertaisesti keksinyt yhtään soveltavampia keinoja oppimiseen. Demoilla käydyt keskustelut kuitenkin auttoivat kyseenalaistamaan pelkän kirjasta oppimisen ja oikeasti pohdiskelin matematiikan tuntia ongelmalähtöisenä toimintana. Kiertäessäni luokassa oppitunnin aikana en esimerkiksi antanut oppilaille valmiita vastauksia, vaan pohdiskelimme tehtäviä useaan kertaan yhdessä oppilaan kanssa ja pyrimme selvittämään myös sen miksi näin tapahtuu.
Kaiken kaikkiaan voin todeta oppineeni, mutta matkani olevan yhtä alussa matematiikan opettajuudessa, kuin koko opettajuuteni kanssa. Harjoittelemalla ja tekemällä virheitä uskon että minusta tulee vielä hyvä opettaja myös matematiikassa. Haluan kuitenkin asettaa itselleni tavoitteen tulevaisuutta varten että osaisin olla itsevarmempi ja kokeilevampi. Nyt harjoittelussa menin tutun ja turvallisen kautta ja jouduin etukäteen myös harjoittelemaan opetettavaa asiaa paljon koska en uskonut itseeni.