Kielikunta on yhteistä alkuperää olevien kielten laajin mahdollinen ryhmä, johon kuuluvat kielet periytyvät samasta kantakielestä. Suppeammassa ryhmässä sukulaiskieliä yhden kielikunnan sisällä voidaan käyttää termiä kieliryhmä.

Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan, kutsutaan isolaateiksi. Toisin sanoen isolaatti kieli on kielikuntansa ainoa kieli.

Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esim. vesi-sanan taivutusmuodoista on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain vete. Tälläisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli kantakieli, josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Kielikunta muodostuu laajimmasta joukosta kieliä, joiden voidaan osoittaa periytyneen yhteisestäkantakielestä. Kielten välillä saattaa olla kaukaisempiakin sukulaissuhteita-erään hypoteesin mukaan maailman kaikki kielet ovat peräisin samasta kantamuodosta-mutta sitä tosin voida enää osoittaa.